Teatterissa ja konserteissa käy pian enää ylempi keskiluokka, mutta syy siihen ei ole raha, sanoo tutkija

”Teatterista on tulossa ylemmän keskiluokan hovinäyttämö”, arvioi Viirus-teatterin Jussi Sorjanen. Tampereen Työväen Teatterin johtaja Otso Kautto ei jaa näkemystä.

Yleisöä Kansallisteatterissa ennen Aleksis Kivi -näytelmän ensi-iltaesitystä Helsingissä 17. helmikuuta 2022.

11.9. 11:07

Kulttuuritapahtumien pääsylippujen kohonneet hinnat eivät vain kiukuta kuluttajaa, vaan niillä saattaa olla rakenteellisia vaikutuksia.

”Lippujen hinnannousu ei ole vain hinnannousua. Se muuttaa tai jämähdyttää teatteriyleisön sosioekonomista rakennetta, mikä puolestaan vaikuttaa sisältöihin”, sanoo Viirus-teatterin taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen.

”Teatterista on tulossa yhä vahvemmin ja vahvemmin ylemmän keskiluokan hovinäyttämö.”

Koronarajoitusten purkamisen jälkeen monet ovat hämmästelleet nykyisiä lipunhintoja, joiden takana ovat yleinen hintatason nousu ja pandemian aiheuttamat poikkeusjärjestelyt.

Viirus-teatterin taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen kuvattiin marraskuussa 2021.

Kohonneessa hintatasossa piilee Jussi Sorjasen mukaan riski, että yleisöt yksipuolistuvat. Kulttuuritapahtumista uhkaa tulla yhä selvemmin kulttuurisen ja taloudellisen yläluokan hallintaa.

Kulttuurialalla on vallinnut perinteisesti kulttuuri kuuluu kaikille -tyyppinen eetos. Sorjasen mielestä se ei ole ollut enää aikoihin totta.

”Lippujen hinnat ovat nousseet inflaatiota rajummin, ja tämä rajaa porukkaa ulkopuolelle.”

Hänestä teatterit eivät lähtökohtaisesti ole rahanahneita. Pääsylipputuloilla katetaan lähinnä kulut. Silti hintojen noustessa jotkut jättävät liput ostamatta – yleensä ne, joilla taloudenpito tekee muutenkin tiukkaa.

”Yleisön yksipuolistuminen puolestaan vaikuttaa sisältöihin. Teatteria tehdään yleisölle, ja jos yleisö on ylempää keskiluokkaa, sille tehdään ylemmän keskiluokan teatteria.”

Sorjanen määrittelee itsensä ”tukevasti keskiluokkaiseksi”.

”Silti minulla ei olisi varaa käydä teatterissa kuin pari kertaa kaudessa, ellen saisi ammattini vuoksi alennuksia ja kutsuja. Minulla ei olisi varaa käydä katsomassa edes Viiruksen kaikkia esityksiä isojen teattereiden musikaaleista puhumattakaan.”

Sorjasen mukaan Suomessa olisi syytä miettiä, kenelle teatteria oikeastaan tehdään ja mitä liian yksipuolisesta katsojakunnasta voi seurata.

”Yhdellä merkittävällä ruotsalaisella teatterilla oli ennen koronapandemiaa 5 500 kausikorttilaista, joiden keski-ikä oli korkea. Pandemian jälkeen heitä oli enää 2 000.”

Tampereen Työväen Teatterin johtaja Otso Kautto.

Tampereen Työväen Teatterin johtaja Otso Kautto tunnistaa Sorjasen huolen yksipuolistuvasta ohjelmistosta.

”Mutta ohjelmisto yksipuolistuu siksi, että kilpailu kovenee koko ajan. Tapahtumia on paljon, eikä kaikille riitä katsojia.”

Kauton mukaan teattereiden ohjelmistopolitiikkaan vaikuttaa ennen kaikkea menestyksen polarisaatio, jossa tietynlaiset esitykset imevät kaiken huomion ja osa katoaa.

”Tämä liittyy puolestaan turvallisuushakuisuuteen. Kun esitykseen sijoitettavaa rahaa on vähän, ostaja ei halua ottaa turhia riskejä. Kaikki haluavat nähdä sen saman teatteritapauksen.”

Pettymyksen välttely on oleellista myös teattereille taloudellisesti merkittävässä ryhmämyynnissä. Kun teatteriin lähdetään porukalla vähän kauempaa, on tärkeätä, että esitys on elämys ja paluumatka mukava.

Kautto ei ole yhtä inhorealistinen kuin Viirus-teatterin Sorjanen sen suhteen, että teatteri on vaarassa muuttua eliittitaiteeksi.

Kauton mukaan avainasemassa ovat nuoret ja opiskelijat eli nouseva yleisöpolvi. Heidän katoaan voi torjua hinnoittelupolitiikalla eli kohdennetuilla alennuksilla, päiväkohtaisilla lipunhinnoilla ja sarjalipuilla.

Myös suora tuki katsojille kulttuurisetelin muodossa torjuisi tehokkaasti eriarvoistumista, arvioi Kautto.

”Kun lipun hinta alkaa olla 40–50 euroa ja siitä ylöspäin, se tietysti rajaa osan yleisöstä pois. Mielestäni meillä on kuitenkin hyvät alennukset erityisryhmille kuten opiskelijoille ja työttömille.”

Teatteri Viirus on puolestaan tullut katsojia vastaan lanseeraamalla kausikortin. Noin kahden normaalihintaisen lipun hinnalla pääsee katsomaan koko ohjelmiston niin moneen kertaan kuin haluaa.

Tampereen yliopiston sosiologian dosentti Riie Heikkilä.

Tutkimusten valossa kulttuuritilaisuuksien lippujen hinnat ovat kuitenkin pieni murhe osallistumisen ja yleisöjen kannalta, arvioi Tampereen yliopiston sosiologian dosentti Riie Heikkilä.

”Vaikka lippujen hinnat ovat nousseet radikaalisti, niiden merkitys yleisöpohjille ei ole niin suuri kuin voisi kuvitella. Tutkimusten mukaan käytettävissä olevien tulojen vaikutus korkeakulttuuriosallistumiseen on vähentynyt koko 2000-luvun ajan – myös Suomessa.”

Heikkilä on tutkimuksissaan perehtynyt kulttuurin harrastamiseen ja harrastamattomuuteen. Hänen mukaansa koulutus määrittää osallistumista koko ajan enemmän, ei niinkään raha.

”Korkeasti koulutetut ovat yli kymmenkertaisesti todennäköisempiä korkeakulttuuriosallistujia kuin matalasti koulutetut, ja ero on kasvussa”, kertoo Heikkilä.

”Korkeasti koulutettu, jo entuudestaan aktiivinen yleisö ei välttämättä luovu kulttuuriharrastuksistaan, vaikka hinnat nousevatkin.”

Sorjanen ja Kautto muistuttavat, että viime kädessä tärkein asia on silti hyvä ja yleisöä kutkuttava ohjelmisto.

”Meidän tehtävämme on tehdä juttuja, jotka ovat riittävän kiinnostavia. Jos me emme kiinnosta, se ei voi olla katsojan vika. Emme voi väistää vastuutamme laadusta”, sanoo Kautto.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut