Jazzbasilli tarttui kohisten Pori Sinfoniettan viihdekonsertissa

Aili Ikonen lähestyi sävelmiä rennolla otteella ja esitti hersyvää jazzlaulua pitkin matkaa.

Pori Sinfoniettan Erik Lindström 100 v. konsertissa lauloi solistina Aili Ikonen. Illan kapellimestarina toimi Antti Rissanen.

9.9. 15:00

Erik Lindström 100v. Viihdekonsertti Pori Sinfonietta 8. 9. Promenadisalissa. Antti Rissanen, kapellimestari, pasuuna ja sovitukset, Aili Ikonen, laulu ja Panu Savolainen, vibrafoni.

Painui mittari nollaan, tässä sitä nyt ollaan. Pori Sinfoniettan torstain viihdekonserttia edeltänyt yö ja aamu olivat syksyn kylmimmät. Promenadisalissa illalla oli lämmin tunnelma.

Vahvistettu Pori Sinfonietta aloitti heti antamalla parhaansa Let’s give your Best -instrumentaalilla. Kuultiin räiskettä ja jammailua. Aloitusnumeroissa (Riffin’ the Blues toisena) eteenpäin vyöryvä meno toteutui Pori Sinfoniettan kontrabassojen jazzahtavan kiinteissä bassokuluissa Tomi Salesvuon rumpusetin tahdittamana, jonka päälle illan kapellimestarin Antti Rissasen pasuunan, vibrafonisti Panu Savolaisen ja pianisti Mikko Mäkisen oli turvallista soittaa soolonsa.

Konsertin ohjelma koostui kahdeksastatoista Erik Lindströmin (1922-2015) sävellyksestä. Viisi kuultiin orkesteriversioina, ja Aili Ikonen lauloi kolmessatoista kappaleessa. Lindströmin vaimon, Vuokko Lindströmin (nimimerkillä Hillevi) sanoitus oli kuudessa tällä kertaa kuullussa sävelmässä.

Viidestäsadasta levytetystä sävellyksestä parinkymmenen valitsemisessa oli runsauden pula. Keski-iän ylittäneille kuulijoille useimmat sävelmät ovat tuttuja. Tekstien sisältö oli ihmissuhdepainotteinen.

Laulusolisti Aili Ikonen lähestyi sävelmiä rennolla otteella. Bluessävytteinen Ranskalaiset korot soi erityisen oivaltavasti laulaminen edellä. Normitulkinta on pistävän artikuloiva. Ikosen esityksessä kuulija voi vaan heittäytyä salaperäisen tarinan korkojen kopinaan.

Rissanen vihelsi ja orkesterilaiset napsuttivat sormiaan. Ohut säestys, toinen viulu ja matalat jouset maalailivat jousenvedoissaan siemaillen vispiläkompin tahtiin. Alkuperäisellä levyllä tässä kohtaa leyhyteltiin puhelinluetteloa.

Sykähdyttävimmät esitykset kuultiin Muistatko Monrepos’n valssin keinunnassa. Sen välisoitto konserttimestari Buinovschin viuluaksenttien johtamana oli jotain aivan uutta kappaleen historiassa.

Liian vähän aikaa -kappaleessa fiilisteltiin. Sävelmässä Etsin sinua kuultiin aitoa Big Band -soittoa. Hiljaista on päättyi iskevästi. Laulajalla oli laajakaarisen melodian ulottuvuuksissa näytön paikka. Aili Ikonen esitti hersyvää jazzlaulua pitkin matkaa. Erityisen onnistunut kokonaisuus oli Pikku midinetti -sävelmä ja sen puupuhallinsoolot.

Panu Savolainen vibrafoneineen väritti upeaksi monen kappaleen orkesterisatsin. Svengaten-kappaleen kaikuisa soolo ja sävelmässä Tunnetko rytmin Savolainen otti ohjat käsiinsä Rissasen soolon jälkeen. Pois haihtuu haaveet -kappaleessa orkesteri soi paikoin liian kovaa ja Tunnetko rytmin oli mielestäni satsissaan raskas. Kaiken kaikkiaan Rissasen sovitukset istuivat sävelmiin hyvin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut