Veden vartija on puutteineenkin paras tähän mennessä tehty suomalainen tieteiselokuva

Teemestarin kirja kääntyi kauniisti kuvatuksi, tyylikkääksi jännityselokuvaksi, josta puuttuu jännitys, kriitikko Tero Kartastenpää kirjoittaa.

Saga Sarkolan esittämä Noria toivoo, ettei janojuomaa pitäisi vahtia.

2.9. 18:26

Jännitys

Veden vartija, ohjaus: Saara Saarela. 101 min. K12. ★★★

Surkeaan tulevaisuuteen sijoittuva Veden vartija kertoo toivosta. Sitä on tehdessä tarvittu.

Emmi Itäranta jäi odottamaan, tarttuisiko Hollywood kansainvälistä huomiota saaneeseen, vuoden 2012 esikoisromaaniin Teemestarin kirjaan. Lopulta kirjailija varasi option Saara Saarelalle, jonka ura on ollut kiinni jumittavassa projektissa vuosikausia. Saarela väläytti draamaohjaajan kykyjään elokuvissa Väärät juuret (2009) ja Hengittämättä ja nauramatta (2002), mutta on tehnyt viime ajat töitä Aalto-yliopiston leffaprofessorina.

3,8 miljoonan euron Veden vartija on toiseksi kallein naisen ohjaama suomalaiselokuva. Hiukan kalliimmaksi tuli Hanna Bergholmin kauhuelokuva Pahanhautoja. Molempiin käsikirjoitukset teki Ilja Rautsi, joka voi nyt kehua tuoneensa genreleffat Suomeen.

Ansiokkaan Pahanhautojan kävi katsomassa vaivaiset 13 000 katsojaa, eikä muukaan laadukas kotimainen ole tänä vuonna juuri kiinnostanut katsojia.

Kunnianhimoisten lajityyppielokuvien tilanne on erityisen hankala, koska samalla hinnalla pääsee katsomaan kymmenkertaisilla budjeteilla tehdyt Dyynit tai Nälkäpelit.

Veden vartija pystyy päihittämään monia verrokkejaan pienuudella ja selkeydellä. ”Vesi ei kuulu kenellekään” on vihkiytymättömälle katsojalle napakampi perusidea kuin Dyynin hiekkahorina.

Nesteen jatkuva tavoittelu on onnistuttu kertomaan niin selkeästi, että katsellessa tulee jano.

Veden vartija on ehdottomasti paras suomalainen tieteiselokuva. Voitto tosin tulee vähäväkisessä piirisarjassa.

Käsikirjoittaja Rautsi on tarttunut Itärannan esineitä fiilistelevään tekstiin sopivan riuskoin ottein. Kertojaääntä on säilytetty, mutta tekstillä ei tukita kohtauksia, joissa kirjan herkkä maailma pitää toteuttaa ilman sanoja.

Tarinassa tasapainottelevat itsekkyys ja yhteishyvä. Ihmiskunta on onnistunut turmelemaan maapallon niin, että veden varastamisesta tuomitaan ankarimmin.

Pohjoinen kylä kärsii vesipulasta ja totalitarismista. Hämmästelyssä pätevöityvä Saga Sarkola esittää Noriaa, joka haluaa valmistua perinteisten teeseremonioiden vetäjäksi, mutta tieteeseen uskova äiti (Minna Haapkylä) toivoo tyttären lähtevän kaupunkiin.

Noria päättää ystävänsä Sanjan (Mimosa Willamo) kanssa tutkia, miten vesi voisi vapauttaa kansaa.

Mimosa Willamon (vas.) ja Saga Sarkolan esittämät ystävykset pohtivat vesivallankumousta.

Elokuvaponnistus on ollut niin merkittävä, että Teos on julkaissut siitä Kalle Kinnusen kirjoittaman kahvipöytäkirjan Veden vartija – Teemestarin kirjasta elokuvaksi. Tekijähehkutuksen ja projektikirjaamisen lomassa teos osoittaa, miten vaikeaa on lukita monikansallinen elokuvarahoitus.

Pääkuvauspaikka vaihtui kesken hankkeen Norjasta Viroon, jossa on ennenkin tallennettu postapokalyptisia Stalkereita.

Rukajärven tiellä ja Tulennielijä -elokuvista Jussit saanut Kjell Lagerroos tekee loistosuorituksen elokuvaajana. Tarvittaessa herkistellään pölyisiä tai vetisiä loukkoja, joissa pienetkin valonpilkahdukset merkitsevät.

Rytmi kiihtyy, kun kamera seuraa päähenkilöä läpi rähjäisen kylän, jonka kaduilla liikkuvat tulevaisuuden kulkuneuvot, janoinen kansa ja tylyt sotilaat. Näky ei todellakaan ole mitään soramontulla kuvattua halpis-scifiä. Niukkoja erikoistehosteita käytetään tyylikkäästi läpi elokuvan.

Romusta ja tomusta erottautuvat Tiina Kaukasen pukusuunnittelemat hahmot, joiden vaatteet ovat vähän liiankin tiptop: kuin katselisi joukkotuhosta ja Japanista inspiroituneen muotisuunnittelijan näytöstä.

Kylään sijoittuva romaani jäi tekijöistä elokuvallisesti vajaaksi. Rautsin kirjoittama kolmas näytös on piristävä, mutta langat riuhdotaan yhteen turhan nopeasti. Sata minuuttia on monelle elokuvalle ihannemitta, mutta Veden vartijan maailmanrakentelussa se ei riitä. Eikä vesijännäri valitettavasti onnistu olemaan kovin jännittävä.

Dystopioilla on lypsetty niin paljon sillä välin, kun Veden vartijaa on valmisteltu, että pohdiskelu "veden ja kuoleman ikuisesta liitosta" ei riitä tekemään teoksesta kansainvälisesti poikkeuksellista.

Käsikirjoitus, Ilja Rautsi, tuottajat, Misha Jaari ja Mark Lwoff, kuvaus Kjell Lagerroos, musiikki Volker Bertelmann, pääosissa Saga Sarkola, Mimosa Willamo, Lauri Tilkanen, Minna Haapkylä, Pekka Strang.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut