Laura Lehenkarin ja Jukka Nokuan näyttelyissä madot kiemurtelevat taiteeseen

Näyttelyissä näkyy hienoinen virittäytyminen humanismin jälkeiseen aikaan. Keskiöön ei nouse ihminen eikä edes eläin perinteisenä kuvana.

Laura Lehenkari: Byrokratia, 2022, koivuvaneri, akryylimaali, koko 56 x 50 x 24 cm.

23.8. 17:10

Laura Lehenkari: Teoksia tästä maailmasta, Jukka Nokua: Maasaippeli 30.8. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti-su kello 11–18.

Laura Lehenkarin (s. 1981) kuvanveistossa on ennenkin nähty loikkia tyylistä toiseen. Moni tunnistaa Satasairaalan Lasten- ja naistentalon Niityn värikkäät perhoset. Hakeudunkin Poriginal-galleriassa käytyäni taiteilijan nettisivuille muistelemaan aiemmista näyttelyistä tuttuja tilateoksia, eläinaiheita ja leikkisiä pikku betoniveistoksia.

Enpä olisi niiden perusteella arvannut, että uudet teokset ammentavat sadan vuoden takaisesta konstruktivismista.

Reliefit ovat pysähtyneitä, jopa jäykkiä, mutta varjot ja katsojan oma liike herättävät niiden pinnat. Muotoon leikatut vanerit kumpuilevat vahvoissa väreissä. Puuviilulevyjen siivut luovat tihentynyttä intensiteettiä.

Laura Lehenkari: Vetelehtimisen taito (Prokrastinaatio), 2021, koivuvaneri, sellakka ja pigmentti, koko 48 x 73 x 13 cm.

Konstruktivistinen taide abstrahoi, korosti rakenteita ja arvosti teknologiaa. Lehenkarin ilmaisutyyli viittaa nykyaikaisten 3D-printtereiden kerrokselliseen tulostusjälkeen ja selkärangattomien alkueläinten kitiinikuoriin.

Muodoissa voi nähdä ajan kiertymiä ja fossiilien painaumia. Niitä on skaalattu ja viipaloitu, pieniä matoja on suurennettu, suuria aaltoja pienennetty. Kuin kriittisenä kommenttina ihmiskeskeisyydelle kaikki aiheet on alkuperäisestä koostaan riippumatta pakotettu keskikokoisen taideteoksen mittoihin.

Jukka Nokua: Bugipeli, 2022, kuvakaappaus tietokonepelistä.

Jukka Nokua: Taustalla Bojoinks, 2022, öljyväri, hiili. Etualalla Saippeleita jalustalla, 2022, 7 saippuapalaa

Mittakaavoilla pelaa myös Jukka Nokuan (s. 1991) näyttely, jonka aiheena ovat keskiafrikkalaiset ruusukuoriaiset. Näitä peukalonpään kokoisia ötököitä pidetään Suomessakin lemmikkieläiminä.

Abstraktit keltamustat maalaukset ovat kuin tutkielmia hyönteisterraarion etulasista. Säästeliäs maalausjälki liukuu vaivattomasti kankaalla. Siveltimenvedot seurailevat kuoriaisten reittejä ja olomuotoja. Ne kiipeävät oksissa ja kohtaavat rykelmissä. Pulskat toukat möyrivät kompostoituneiden lehtien seassa.

Esillä on myös saippuapaloista tehtyjä sommitelmia ja ötökkäaiheinen tietokonepeli. Eriskummallinen esteettinen ja materiaalinen yhdistelmä ei pelkää riskeerata maalaustaiteen uskottavuutta. Samalla tunnelmassa on myös ripaus herttaista nykyajan japonismia.

Molempien näyttelyiden teosten raoista tihkuu hienoinen virittäytyminen humanismin jälkeiseen aikaan. Keskiöön ei nouse ihminen eikä edes eläin perinteisenä kuvana, vaan luonnon ilmiöt, orgaaninen aines ja eliöiden elämän estetiikka.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut