Jussi Hakulinen teki 1980-luvun alussa kappaleen, johon kiteytyy vaikein ihmisen itselleen esittämä kysymys – Tästä syystä Joutsenlaulua rakastetaan

Vuonna 1984 ilmestynyt Joutsenlaulu jäi Jussi Hakulisen tunnetuimmaksi kappaleeksi. Se sai innoituksensa Hakulisen tädin elämän tarinasta, mutta kertoo yhtä paljon laulajan omasta kuolemanpelosta.

Jussi Hakulinen kuoli 57-vuotiaana kotonaan Porissa. Joutsenlaulu jäi hänen tunnetuimmaksi kappaleekseen.

22.8. 12:40

Taas lapset pihalla nää...

Joskus satojakin kertoja kuultu biisi yllättää. Niin kävi, kun aloin kuunnella tarkemmin Jussi Hakulisen Joutsenlaulua. Olen aina ollut varma, että kappaleen ensimmäinen rivi alkaa ”Taas lapset pihalla nään”, mutta nyt törmäsin tulkintaan, jonka mukaan rivi olisi ”Taas lapset pihalla näät”.

Hakulinen itse nielaisee sanan loppuosan niin, ettei viimeistä kirjainta kuule millään. Lyriikkasivuilla tulkinnat menevät tasan.

Ainakin Katri Ylander laulaa Synkkien laulujen maa -levyllä (2006) selvästi näät. Soitan levyn tuottaneelle Riku Mattilalle. Hän sanoo muistikuvien kappaleen tuotantoprosessista jo haalistuneen, mutta kertoo Hakulisen aikoinaan kehuneen Ylanderin versiota.

Kehuja tuskin olisi tullut, jos jo ensimmäinen rivi olisi ollut virheellinen.

Hakulisen suurin kappale Joutsenlaulu ehdottomasti on. Hitiksi se on siinä mielessä erikoinen, että siinä ei ole varsinaista kertosäettä lainkaan.

Hakuliselle kappaleiden antama tekstitila oli niin arvokasta, ettei hän halunnut tuhlata sitä turhaan toisteluun.

Muiden säkeistöjen sanat ovat sitten niin väkeviä, että Hakulisen kuolinuutisen tullessa sosiaalinen media täyttyi noista riveistä.

Suomalaiset ovat rakastaneet kappaletta ehdoitta koko sen olemassaolon ajan, mutta Hakuliselle se on ollut hetkittäin taakkakin. Hänen mukaansa Yön muut jäsenet inhosivat sitä eivätkä suostuneet sitä keikoilla edes soittamaan.

Lue lisää: Joutsenlaulusta tuli Jussi Hakulisen ”uralaulu”, jota muu Yö kieltäytyi soittamasta – Tämän takia kappale oli poikkeuksellinen koko musiikkialalla

Miksi se sitten vetoaa niin vahvasti suomalaiseen mielenmaisemaan?

Hakulinen kertasi kappaleen syntytarinaa Janita Virtasen kirjassa Suuret sanat – tarinoita suosikkibiisien takaa.

Porilaisnuorukainen oli lukion viimeisellä luokalla, kun opettaja analysoi suomalaista Joutsenlaulu-runoa ja kertoi joutsenen laulavan vain kerran, juuri ennen kuolemaansa.

Tarina innoitti 18-vuotiasta Hakulista tekstintekoon, ja lisää inspiraatiota hän sai tätinsä tarinasta. Tädin mies oli kuollut viisi vuotta aiemmin ja lapset olivat jo muuttaneet omilleen.

”Vaistosin jo nuorena, että meidän suvussamme oli jotain erilaista kuin muissa perheissä ympärilläni, ihmeellistä koskettamisen pelkoa ja hiljaisuutta. En tiennyt mitä se oli, mutta biisi rakentui niistä elementeistä”, Hakulinen kertoo kirjassa.

Tädin ikkunasta näkyi lastentarha lapsineen, ja siitä syntyi kappaleen avauslause.

Taas lapset pihalla näät / ikkunas alla leikkivän leikkejään

Joutsenlaulu alkaa hienolla kuvalla arkisesta hetkestä. Laulaja puhuttelee suoraan kappaleen päähenkilöä, joka katselee pihallaan leikkiviä lapsia.

Apea tuokiokuva muistuttaa Marianne Faithfullin ja myöhemmin Rolling Stonesin levyttämää As Tears Go By -kappaletta, jossa lasten leikki aiheuttaa laulajassa voimakkaamman reaktion.

It s the evening of the day / I sit and watch the children play / Smiling faces I can see / But not for me / I sit and watch as tears go by

Yksi merkittävä ero Joutsenlaulussa Mick Jaggerin ja Keith Richardsin sanoitukseen kuitenkin on. Hakulinen on valinnut laulajalle kappaleen alussa tarkkailijan roolin. Tämä kertoo laulun päähenkilön tekemistä havainnoista, ei omistaan.

Taas-sanan toistaminen viittaa siihen, ettei kappaleen päähenkilöllä lasten katselemisen lisäksi ole paljon muuta elämässään.

Laulaja kertoo kappaleen päähenkilöllä olevan ilmeisen tuskallisia muistoja, jopa niin vaikeita, että ne kutsuvat tätä Joutsenlauluun, viimeiseen lauluun ennen kuolemaa

Et ehkä sääliäni kaipaa

Seuraavassa säkeistössä sävy muuttuu. Kappaleen laulaja on tähän asti ollut ulkopuolinen kertoja, mutta nyt laulaja itse vaikuttaa menettäneen uskonsa niin Jumalaan, Saatanaan kuin maailmaankin.

Myös syntymän ja kuoleman mainitseminen peräkkäin on olennaista. Siihen väliin mahtuu niin kappaleen alussa mainittujen lapsien, laulajan kuin kappaleen päähenkilön elämäkin.

Itsenäisyyspäivänä 2001 Jussi Hakulinen esiintyi Pop-Finlandia-konsertissa Helsingin jäähallissa.

Myös päähenkilön kokemasta menetyksestä saadaan lisätietoa. Hän on ollut rakastunut, mutta nyt kumppanista ja lapsista on jäljellä vain kellastuneita valokuvia. Ne ovat kuin syksyn lehtiä, jotka viittaavat tulevaan kuolemaan.

Laulaja vihjaa myös omaan kärsimykseensä. Laulun on kirjoittanut tuska, joka vaanii jokaista ikään riippumatta.

Tuo tuska kiinni saa kenet vaan

Seuraavassa säkeistössä palataan päähenkilön kokemaan menetykseen. Laulaja näkee suruhunnun, hautajaisasusteen, joka yhdistyy teemallisesti häähuntuun, joka on jo käynyt tarpeettomaksi, kuten päähenkilö itsekin.

Tahtoisit olla niin kuin silloinkin

Kun peityit huntuun valkoiseen

Se jäänyt on jo ajan jalkoihin niin kuin sinäkin

Sitten laulaja tunnustaa jälleen oman haavoittuvuutensa. Häntäkin vaivaavat selviytymiseen liittyvät ajatukset, ja hän kokee selvästi kuolemanpelkoa. Laulaja katselee keski-ikäisiä ihmisiä hieman yläviistosta: nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan. He ovat jo menettäneet otteensa elämästä ja haaveilevat turhaan nuoruudesta, jota laulaja itse edustaa.

Laulun lopussa laulajan ja päähenkilön tarina ovat kasvaneet yhteen eikä niitä voi erottaa toisistaan.

Hakulisen sanoituksen nerokkuus on laulajan eli kertojan roolissa.

Kuuntelijan lähes huomaamatta Hakulinen on – tietoisesti tai tiedostamatta – muuttanut laulajan ulkopuolisesta kertojasta tarkkailijaksi, osallistujaksi ja toimijaksi. Hän on jo siirtynyt leikkivien lasten maailmasta alituisen huolen, tuskan ja pelkäämisen maailmaan. Näin häneltäkin uhkaa jäädä elämä elämättä, ja Joutsenlaulu on oikeastaan jo löytänyt laulajansa.

Mehän emme edes tiedä, mitä laulun päähenkilö asioista ajattelee. Hän saattaa vanhoja valokuvia katsellessaan surra läheisiään tai sitten riemuita heidän kanssaan viettämäänsä aikaa.

Ehkä hän ei edes pelkää vanhenemista, menetyksiä, tuskaa ja kuolemaa, mutta laulaja pelkää.

Ehkä Hakulisen täti ei pelännyt.

Ehkä 18-vuotias Hakulinen pelkäsi.

Kuulijalle tunteitaan toiseen ihmisen heijastavan tarkkailijan näkökulma tekee tekstistä kiinnostavamman ja samastuttavammankin. Ihmisillä on taipumus ja tarve kieltää kuolevaisuutensa ja elää kuin aikaa olisi rajattomasti.

Kuka tahansa meistä hellii mielellään illuusiota omasta haavoittamattomuudesta, ja siksi jo ajatus kuolemasta tuottaa tuskaa. Joutsenlaulussa Hakulinen pystyy ilmentämään tuota tuskaa poikkeuksellisen uskottavasti.

Häntä uskoo, ja se saa oman tuskan kenties hetkeksi puutumaan.

Jussi Hakulinen keikalla joulukuussa 1983.

Minulle Hakulisen kappaleen kuolemanpelkoinen laulaja tuo mieleen Oliver Burkemanin hiljattain suomennetun kirjan 4000 viikkoa: Miten käytät loppuelämäsi päivät?

Siinä Burkeman ilmoittaa, että vaikka ihminen luontaisesti välttelee ajatusta kuolemastaan, ainoa mahdollisuus todelliseen elämään on oman aikansa rajallisuuden hyväksyminen.

”Oivallamme, että emme koskaan todella tarvinneet sitä täydellisen turvallisuuden tunnetta, jonka saavuttamista tavoittelimme aikaisemmin niin epätoivoisesti. Se on vapauttavaa. Kun meidän ei enää tarvitse vakuuttaa itsellemme, että maailma ei ole täynnä epävarmuutta ja murhenäytelmiä, olemme vapaita keskittymään siihen, miten voimme auttaa. Ja kun meidän ei enää tarvitse vakuuttaa itsellemme, että teemme kaiken mitä pitää tehdä, voimme keskittyä tekemään muutaman asian, joilla on merkitystä.”

Täyden elämän saavuttamiseen Burkeman antaa myös konkreettisia neuvoja. Niistä yksi on laitettu miljardööri Warren Buffettiin nimiin. Tarinassa Buffettin yksityiskoneen lentäjä kysyy Buffettilta, miten asiat pitäisi priorisoida.

Tämä kehottaa listaamaan tärkeysjärjestyksessä 25 asiaa, joita lentäjä haluaa elämältä. Viisi ensimmäistä asiaa ovat ne, joiden tekemiseen pitää järjestää aikaa. Sen sijaan loput 20 asiaa eivät ole kakkostason prioriteetteja, joihin keskittää huomionsa tilaisuuden tullen. Päinvastoin ne ovat asioita, joiden tekemistä on vältettävä hinnalla millä hyvänsä, koska ne eivät ole riittävän tärkeitä muodostaakseen elämän keskiön, mutta niin houkuttelevia, että ne voivat viedä huomion kaikkein tärkeimmistä asioista.

On siis opittava kieltäytymään asioista, joita haluaa tehdä.

Aikaa kun on vain 4 000 viikkoa, jos elää kahdeksankymppiseksi.

Tai noin 3 000 viikkoa, jos elää Jussi Hakulisen ikäiseksi.

Jussi Hakulinen kuvattuna kotipihallaan Porin keskustassa maaliskuussa 2021.

En tiedä, oppiko Hakulinen koskaan elämään aikansa rajallisuuden kanssa, mutta ainakin hän oppi arvottamaan tekemisiään. Hän teki musiikkia silloin kun se hyvältä tuntui ja toimi muina aikoina vaikka koulunkäyntiavustajana tai sijaisopettajana.

Eikä koskaan yltänyt aivan Joutsenlaulun kaltaiseen onnistumiseen.

”Yleensähän musiikintekijöiden ura on laskujohteinen: ensin syntyy hyvää materiaalia, minkä jälkeen laatu huononee tai loppuu kokonaan. Itse halusin tehdä nousujohteisen uran, jossa biisit vain paranevat, mutta kun tein Joutsenlaulun 18-vuotiaana, koko pakka meni sekaisin. Tärkeämpää biisiä en saa tehtyä elämäni aikana.”

Taas hetken lähempänä kuolemaa

Ei haihdu tuska milloinkaan

Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa

Tuo tuska kiinni saa kenet vaan

Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut