Salaisen aselastin rohkea kuljettaja – Merikarvialainen kalastaja vältti venäläiset sotilaat ja ylitti jäiset vedet

Kuka oli merikarvialainen Mauri Rantanen, mies joka kuljetti aseet ja jääkärit Equity-laivalta Aspuskerin saarelle myrskyn keskellä joulukuussa 1917?

Mauri Rantanen oli 47-vuotias toimiessaan aselastin kuljettajana. Tämän kuvan omistaa Juhani Aalto, ja se löytyy Merikarvia-seuran digitaalisesta kuva-arkistosta.

18.8. 20:00

Suomen itsenäistymisen dramaattisina aikoina Merikarvian rannikko toimi aseiden ja jääkäreiden tuontipaikkana. Saksalaiset kuljettivat syksyllä 1917 aseita ensin Vaasan edustalle ja toisella matkallaan Merikarvialle Köörtilän kylän edustalle.

Paikallinen sankari oli kalastaja Mauri Rantanen, joka tuli moottoriveneellään kuskaamaan aseita. Aselastin purkaminen ei onnistunut kuin osittain, koska merivesi oli jo alkanut jäätyä, ja uskaliaaseen aseiden noutoretkeen ei muita veneitä saatu.

Juhani Mellanoura kuvassa oikealla kertoi retkeläisille saaren historiasta.

Merikarvian kansalaisopisto järjesti kesällä retken Mauri Rantasen kotisaarelle Aspuskeriin. Juhani Mellanoura toimi retken oppaana. Hän on selvittänyt vuonna 1870 syntyneen Rantasen henkilöhistoriaa.

”Maurin isä oli Eric Sältö, myöhemmin Erikson. Hän asui Sältöön saaressa, lähellä Köörtilän kalasatamaa. Lapsia oli 13. Tunnettuun hylkeenpyyntiretkeen osallistuneet Johan Liljefors, Enok Erikson ja Aaron Sjöroos olivat Maurin veljiä. Rantasen mukaan hänen isänsä sukunimi oli Eriksson ja ruotsia puhuva, joten suku oli ruotsinkielistä syntyperää. Suku oli tullut keskiajalla meren yli. Mauri itse suomensi nimensä Rantaseksi”, Mellanoura kertoo.

Rantanen asui perheineen ensin Sälttöössä, mistä he muuttivat Aspuskeriin vuonna 1901, ja samalla heistä tuli vuokralaisia. Vaikka saari oli yhdeksän hehtaarin suuruinen, katsottiin saaren olleen kivisenä viljelykseen sopimaton eli verottaja luokitteli Rantasen mäkitupalaiseksi.

”Mäkitupalaiset olivat torppareita huonommassa asemassa, sillä heillä hädin tuskin oli kelvollista maata pottumaaksi. Hylje-nimisellä hevosellaan hän ennen pitkää kuitenkin äesti perunamaan. Saaren omisti alun perin Juho Tommila, jolta Rantanen osti saaren torpparivapautuksen aikaan”, Mellanoura tarinoi.

Perheen muuttaessa saareen heillä oli kolme lasta. Myöhemmin syntyi vielä seitsemän lasta. Kymmenestä lapsesta viisi kuoli ennen aikuisuutta.

Muuttamalla Aspuskeriin Rantanen halusi päästä lähelle hyviä kalavesiä. Tuohon aikaan ei vielä ollut moottoriveneitä, ja asuinpaikan etsiminen saaristosta oli tavanomaista.

”Muutto oli onnistunut, sillä lähellä sijaitsivat hyvät kalavedet, joista pyydettiin silakkaa ja siikaa. Rantanen vaurastui nopeasti, mutta säästeliäisyys ei ollut kalastajien hyve. Kerrotaan Rantasen tyttärien sotkeneen Porin markkinoilla jopa rahaa silakkakoppaan kuin suolaa ikään”, Mellanoura kuvailee.

Sen ajan kalastajien tapaan Rantasen talo oli kooltaan pieni. Kamarissa oli 17 neliötä ja tuvassa 20, vaikka hänellä olisi ollut varaa rakentaa paljon isompi talo.

”Silloin ei haluttu erottua omasta sosiaalisesta luokasta. Vaurastuminen ei saanut näkyä juuri missään. Kun rahaa tuli enemmän, se sijoitettiin pyydyksiin, paatteihin ja ylipäätään kalastukseen. Hänellä oli useita rääki- ja pesäpaatteja, 13 siikarysää ja 3 silakkarysää”, Mellanoura luettelee.

Aspuskerin saareen rakennettiin vuosina 1916-17 kaksi loistoa, joiden välimatka oli sata metriä. Toinen oli alempi ja toinen ylempi valo. Valolinja näkyi tunnin ajomatkan päähän, ja niiden mukaan Haminaholmaan tulevat laivat ja silakan rääkikalastajat osasivat suunnistaa maihin.

Mauri Rantanen toimi öljyvalojen hoitajana. Fyyri- eli vahtitupa kunnostettiin vielä vuonna 1935.

Mauri Rantasen ajoista Aspuskerin saarella on jäljellä vain tämä fyyritupa. Sieltä käsin Rantanen seurasi rannikon vesiliikennettä ja huolehti loistojen eli majakoiden toiminnasta.

Vanhan lehtiuutisen mukaan Mauri Rantanen oli mukana pelastamassa höyrylaiva Lunan lastia merestä vuonna 1914. Rantanen sai työstään huomattavan rahallisen palkkion.

Parhaiten Mauri Rantanen muistetaan aseiden noutoretkestään saksalaisten höyrylaivalta Equityltä. Mellanouran mukaan aselaivan kippari oli valinnut aseiden tuontipaikaksi Merikarvian, koska piti sitä turvallisempana kuin Poria.

Reposaareen oli sijoitettu venäläisiä apuristeilijöitä vaanivine valonheittäjineen. Toki myös Ouraluodossa sijaitsi venäläisten vartiotorni. Eivätkä merikarvialaiset suojeluskuntalaiset olleet kovin hyvin valmistautuneet aseiden saapumiseen.

Silloisen lehtiuutinen mukaan koko hanke pitkästyi ja mutkistui. Lastin paikallisille vastaanottajille Merikarvialla ei edes ilmoitettu lähetyksen suuruutta eikä sitä, että kyseessä oli rahtialus ainakin 400 tonnin ase- ja ammuslasteineen. Pyrkiessään Merikarvialle laiva joutui monena peräkkäisenä päivänä vetäytymään Ruotsin aluevesille yrittäessään pysytellä venäläisiltä piilossa.

Merikarvialaiset maanviljelijät J. Mahlamäki ja P. Salmela sekä poliisikonstaapeli J. Soini odottivat laivan saapumista Revelin saarella joulukuun viidentenä päivänä. Miehet kyyhöttivät saaren kalasaunoissa ja tekivät valomerkkejä tavallisilla lyhdyillä, mutta valojen voima oli liian heikko eivätkä ne näkyneet aselaivaan, joka oli ankkurissa noin kuuden kilometrin päässä avomerellä.

Revelin saari oli paikka, jossa Merikarvian suojeluskunnan miehet odottivat aselastia saapuvaksi.

Vasta joulukuun 6. päivän illalla saarellaan ollut kalastaja Rantanen huomasi sovitut valomerkit mereltä. Juuri samana päivänä Suomen eduskunta julisti maan itsenäiseksi. Sitä seurannut sisällissota alkoi kevättalvella.

Tuon ajan lehtiuutinen kertoo: ”Ulkona raivosi ankara talvimyrsky 15—16 asteen pakkasineen ja lumituiskuineen. Rannikkoa saartoi kilometrin levyinen ahtojäävyöhykkeen reunaama kiintojää, joka uhkasi tehdä mahdottomiksi kaikki yritykset pyrkiä ulkona merellä valomerkkejä lähettävän laivan luo.”

Nyt tarvittiin Rantasen taitoa ja rohkeutta. Näin uutinen jatkuu: ”Yksinomaan Rantasen ansioksi onkin luettava, ettei koko yritys mennyt täydellisesti myttyyn. Aspuskeriin oli heikko, mutta kantava jää, laskettiin Rantasen pesäpaatti vesille. Jäähän hakattiin kilometrin pituudelta väylää, jota myöten moottorivenettä solutettiin kohti avovettä. Länsituuli oli 7. päivä rikkonut jäät lautoiksi. Ajaessaan kohti laivaa he antoivat merkkivaloja. Veneessä Gustafsson (tähystäjä), Jalmari Mahlamäki (valomerkin antaja) ja Rantanen. Päästyään kolmen kilometrin päähän laivasta kaikki sen valot sammuivat. Vasta 8. päivän illalla päästiin ponnistuksista väsyneinä vihdoin Equityn kylkeen.”

Laivasta tuotiin kotimaahan 21 Saksassa koulutettua suomalaista jääkäriä. Lisäksi laivasta saatiin 2 konekivääriä, 20 kivääriä, satakunta pistoolia ja noin 20 000 patruunaa.

Jääkärit asuivat Aspuskerissa kolme vuorokautta. Sitten osa jääkäreistä siirtyi vajaan kilometrin päässä sijaitsevalle kallioiselle pikkusaarelle, johon oli rakennettu Ahlströmin herrojen kalastusmaja. Sinne vietiin myös Aspuskerissa olleet aseet.

Joulun aikoihin jää oli sen verran vahvistunut, että aseita ruvettiin siirtämään mantereelle, Haminaholman rantamakasiiniin. Osa aseista jouduttiin jättämään Haminaholman lähelle autioon saareen.

Tämän kuvan Mauri Rantasesta on Merikarvia-seuran arkistoon lahjoittanut Juhani Aalto.

Aseiden ja jääkäreiden kuljetusten ansiosta Rantanen oli arvostettu henkilö Merikarvialla. Vuonna 1920 hän oli mukana esimerkiksi kahvin salakuljetuksessa, mutta virkavalta katsoi tekoja läpi sormiensa, vaikka kävikin miestä kuulustelemassa.

Vuonna 1930 Satakunnan Kansa puolestaan kertoi, että Rantanen oli auttanut virkavaltaa pirtun salakuljettajien kiinnisaamisessa. Tästä oli aiheutunut kärhämiä salakuljettajien kanssa Aspuskerissa.

Merikarvian suojeluskunta muisti Rantasta hänen urheudestaan ja lahjoitti hänelle Mauster-pistoolin ja rahapalkinnon. Mauri kuoli itsenäisyyspäivänä 1957.

Nykyisin Revelin saarelle on sijoitettu asekuljetuksen muistolaatta, mutta Mellanouran mukaan laatan kuuluisi olla Aspuskerissa.

”Eiväthän aseet missään vaiheessa edes käyneet Revelin saarella”, hän toteaa.

Juhani Mellanoura toimi retken oppaana ja Sami Veneranta kuljettajana. Taustalla näkyy Aspuskerin saari.

Fakta

S/S Equity

  • S/S Equity oli alun perin englantilainen rahtilaiva, jonka saksalaiset olivat kaapanneet ja ottaneet omaan käyttöönsä.

  • Ensimmäisen lastinsa Suomeen S/S Equityn toi 31. lokakuuta Vaasan pohjoispuolelle Maksamaalle ja loput 1. marraskuuta Larsmohon Pietarsaaren ulkopuolelle.

  • S/S Equity aloitti toisen matkansa Suomeen ja kohti Merikarviaa 2.12.1917.

  • Kyydissä oli aseita ja suomalaisia jääkäreitä. Tuolloin Mäntyluodon vesillä partioivat venäläiset Berkut- ja Kondor-risteilijät.

  • 8.12.1917 merikarvialainen kalastaja Mauri Rantanen kuljetti yön aikana kolmella eri matkalla aselastit Aspuskerin saarelle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut