Tanssitaide
Pikku-Skrööderin sytkyt. Koreografia Riku Lehtopolku, esiintyjät. Ohjaus Riku Lehtopolku. Käsikirjoitus Riku Lehtopolku, Virpi Rautsiala. Pääroolissa Fiia Lamminen. Pori Dance Companyn esitys Kulttuuritehdas Kehräämössä 13. elokuuta.
Hattupäiset höpöttelijät ovat rakentaneet itse itsensä, ja seuraavaksi he aikovat rakentaa huiman heplikoplerin. Salaperäisellä naamiojoukolla on puolestaan niin vaikeita salaisuuksia, että he eivät muista niitä itsekään.
Kissa nimeltä Kissa ei kenties olekaan kissa, koska se ei näytä kissalta, mutta breakdance tältä värikkäältä hapsuherralta sujuu mallikkaasti. Voisipa syödä aina popcornia ja hattaraa eikä ikinä mitään muuta!
Tällainen mielikuvituksen laukka ja yksityiskohtien runsaus takaavat sen, että tanssinäytelmä Pikku-Skrööderin sytkyt pysyy riemukkaan viihdyttävänä alusta loppuun asti.
Esityksen luomismetodi on ollut sama kuin vuoden 2019 taianomaisessa Romukylän kuolleisjuhlat -esityksessä. Riku Lehtopolku ja Virpi Rautsiala ovat toistamiseen laatineet käsikirjoituksen lasten kertomien satujen pohjalta.
Tanssin riemua korostaa se, että lavalla liikehtivät raudanlujat ammattilaiset ja kaikenikäiset harrastajat rinta rinnan. Jotkut ovat tanssineet kymmeniä vuosia ja toiset ovat vasta uransa alussa, mutta tällä ei ole mitään merkitystä, kun iso porukka heittäytyy sekä villiin menoon että mystisempiin tunnelmiin monipuolisen musiikin säestämänä.
Perusjuoni on yksinkertainen – tummanpuhuvat noidat ovat varastaneet Elämänpuusta sytkyt, minkä johdosta aurinko on pudonnut maan alle ja taivaalla loistaa vain kylmä kuu.
Tyttö nimeltä Pikku-Skrööderi – roolissa valloittava Fiia Lamminen – saa tehtäväkseen pelastaa sytkyt noitien käsistä ja kohtaa matkallaan jos jonkinlaisia apulaishahmoja, joilla on omia kummia tarinoita kerrottavanaan.
Tunnelma ulottuu riehakkaasta melko synkkäänkin – visuaalisesti vaikuttavimmassa kohtauksessa noitakolmikko pyörii mustissa harsoissaan takavaloa vasten. Merenneidot ovat puolestaan eksyksissä keskellä roskamerta, minkä voi tulkita selkeimmäksi ilmastokriisin vertauskuvaksi.
Lohikäärme on viiden eri tanssijan esittämänä vaikuttava hahmo, vaikka onkin käynyt sytkyjen katoamisen myötä araksi. Pikku-Skrööderi saa tarvitsemansa lohikäärmeen ilonkyynelen tiristettyä kikatusporkkanan avulla, kuinkas muuten.
On kuin erilaisia satumaisia ja vähän arkisempiakin aineksia olisi syötetty tuubiin, jonka toisesta päästä pursottuu maukas, mielikuvitusrikas seos tuota kaikkea. Aivan sisarteoksensa Romukylän kuolleisjuhlien magiikkaan Pikku-Skrööderin sytkyt ei yllä johtuen osittain siitä, että Kehräämö on esityspaikkana kliininen verrattuna Konepajanrannan hylättyyn puimuritehtaaseen.
Pikku-Skrööderi (Fiia Lamminen) kohtaa monenlaisia hahmoja seikkailunsa varrella.