Karaokeparatiisi on vuoden parhaita kotimaisia elokuvia

Karaokeparatiisi lähtee liikkeelle kliseestä: suomalaiset eivät puhu, mutta laulavat. Se kasvaa kuitenkin kliseen yli.

Kari käy lavatansseissa muttei löydä seuraa elokuvassa Karaokeparatiisi.

11.8. 15:10

Dokumentti

Karaokeparatiisi, ohjaus ja käsikirjoitus Einari Paakkanen, 75 min, S. ★★★★

Jokainen ihminen on laulun arvoinen, lauloi aikoinaan Veikko Lavi. Karaokeparatiisi-elokuva puolestaan näyttää, että jokaista ihmistä täytyisi pitää tarpeeksi arvokkaana laulamaan.

Karaoke on saanut suomalaiset laulamaan yleisön edessä ja vähät välittämään siitä, mitä kamalaa alakoulun musiikinopettaja on saattanut sanoa kunkin laulutaidoista.

Sillä mitä väliä? Laulaessa kukin saa olla oma itsensä tai sitten hetken aivan joku muu.

Karaokeparatiisi seuraa tarkemmin viittä eri suomalaista, Eviä, Karia, Tonia, Elinaa ja Lauraa.

Kaikki heistä ovat nappivalintoja, harvoin näkee näin hyvää castingia dokumentissa.

Evi on Suomen kokeneimpia karaoke-emäntiä ja kiertää ympäri Suomea hoitokodeista baareihin. Hän menetti isänsä lapsena ja olisi halunnut terapeutiksi, mutta opiskeluun ei ollut varaa. Niinpä hän auttaa ihmisiä laulattamalla heitä, ja tarjoaa halauksia, kun laulajat ympäri maan avautuvat vaikeuksistaan.

Evi on vetänyt karaokeiltoja noin 25 vuoden ajan. Hän matkustaa Skodallaan ympäri Suomen, missä häntä milloinkin tarvitaan.

Kari pitää autokorjaamoa Pyhäjoella ja sen ohessa karaokea, jota asiakkaat voivat laulaa auton korjaamista odotellessa. Kari on liian ujo laulamaan baarissa, mutta omalla korjaamollaan hän voi laulaa vaikka koko yön. Hän etsii rakkautta niin tanssilattialta, Tinderistä kuin lehti-ilmoituksella. Nimimerkki Metsänpeto!

Lisäksi Kari on tyttärensä Kiian yksinhuoltaja. Karin ja Kiian yhteiset kohtaukset ovat upean hauskoja: Tämä vai tuo takki? Ei kumpikaan. Mites nuo poikaystäväjutut, onko kaikki kunnossa, ettei tarvitse vaunujuttuja alkaa miettiä? Isä, ole hiljaa.

Toni on 25-vuotias helsinkiläinen, joka asuu yhä äitinsä luona ja käy laulamassa karaokea, jotta oman ujoutensa voi hetkeksi kadottaa. Hän harjoittelee suihkussa viikon kohokohtaa varten, koska työ rakennustyömaalla on tylsää kuin maalin kuivumisen seuraaminen.

Elina sairastaa Parkinsonin tautia, jonka takia monesta täysin arkipäiväisestä asiasta on tullut hankalaa tai mahdotonta. Hän on kuitenkin päättänyt, että hän ei häpeä sairauttaan ja jää kotiin. Siis karaokeen Hassisen konetta laulamaan! Ainakin sen verran hän voi elämäänsä vaikuttaa.

Elina sairastaa Parkinsonin tautia, muttei suostu jäämään kotiin häpeämään.

Laura ja hänen aviomiehensä Miro ovat menettäneet lapsensa. Laulut jäivät pitkäksi aikaa, mutta sitten karaokesta ja erityisesti kilpakaraokesta tuli tapa yrittää selvitä. Puhuminen sattuisi liikaa, parempi laulaa iloisia lauluja.

Teema on täysin selvä: suomalaisten on vaikea puhua tunteistaan, mutta ne voi näyttää laulamalla.

Klisee, mutta Karaokeparatiisi menee kliseen yli: laulaminen auttaa ymmärtämään, mitä kullakin on tai mitä kultakin puuttuu. Karaokessa tuntemattomat ovat hämmästyttävän nopeasti ystäviä, joille voi laulamalla kertoa ihan mitä tahansa. Sitten taputetaan, hurrataan ja halataan. Yksinäisyys vaivaa, elämä on pettymys, mutta karaokeiltana kaiken voi unohtaa ja ehkä kasvaa.

Päähenkilöiden seuraamisen väliin on pantu sinne tänne koostekohtauksia karaoken laulamisesta mökin terassilta saunan kautta Varkauden Next Stepistä Helsingin Merihaan Sir Oliveriin, musiikkina esimerkiksi Agentsin Päivin öin.

En unta saa, valvon vaan / Oot mielessäin taas päivin öin

Ne ovat kuin kertosäkeitä varsinaisten säkeiden välissä, tyylipuhdas ratkaisu karaokedokumenttiin. Kertosäkeitä on kuitenkin hieman liikaa, kun elokuva on jo valmiiksi tiivis 75-minuuttinen.

Suomalaiset voivat laulaa karaokea missä vain. Kuvassa saunakuistikaraokea Klaukkalassa.

Tiiviys sinänsä on hyvästä, mutta viisi päähahmoa on paljon, ja koska he ovat niin loistavia, heitä olisi mielellään seurannut vähän pidempään ja vielä vähän syvemmälle. Nyt he jäävät kankaalla vähän enemmän karikatyyreiksi kuin kolmiulotteisiksi ihmisiksi. Erittäin hyviksi karikatyyreiksi kuitenkin!

Kuvauksesta pisteitä: on esimerkiksi hienot otokset muutossa hylättävistä lastenvaunuista ja Elinasta laulamassa tanssitangossa kiinni. Lisäksi montaasi Evin matkoista ympäri Suomen kertoo lyhyessä ajassa valtavan paljon. Pitkin elokuvaa Suomi näytetään paljaasti niin kauneudessaan kuin rumuudessaan.

Karaokeparatiisi on tietoisen sentimentaalinen, mutta ei vajoa kertaakaan siirappiin asti. Musiikkipainotteiset elokuvat ovat usein jollain tapaa muotopuolia, mutta Karaokeparatiisi välttää kaikki suuret sudenkuopat.

Tekee mieli lähteä laulamaan Let’s Dance.

Kuvaus Marita Hällfors, leikkaus Antti Reikko & Einari Paakkanen, äänisuunnittelu Pietu Korhonen, tuottaja Marianne Mäkelä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut