Yleisö villiintyi, kun keskellä lamaa julkaistiin härskejä ja hilpeitä lauluja sisältävä levy – Tällainen oli Suomen täyttänyt Värttinä-ilmiö

Tuhmia ja ronskeja kansanlauluja laulaneesta Värttinästä tuli valtava ilmiö yli 30 vuotta sitten, eikä suomalainen kansanmusiikki ollut sen jälkeen entisellään.

Värttinä heinäkuussa 1991. Yhtyeen sointi on perustunut alusta alkaen vahvoihin, keskenään riitaisasti soiviin naisääniin.

2.8. 18:22

Vuonna 1991 tapahtui jotain erikoista: Suomen klubeille ja festivaaleille ponkaisi rockin rinnalle kansanmusiikkia. Sen tahtiin voi tanssia ja juoda kaljaa ilman kansallispukua. Ja niin nuoriso teki, sankoin joukoin.

Yleisön oli villinnyt yhtye nimeltä Värttinä ja sen toukokuussa ilmestynyt levy Oi Dai. Yleensä hiljaisena heinäkuuna bändi täytti Tavastian kaksi kertaa. Pian tie jatkui kiertueille ympäri Eurooppaa.

Levyä myytiin platinalevyksi saakka eli silloisen rajan mukaan yli 50 000 kappaletta. Se oli kansanmusiikkilevylle ennenkuulumatonta ja lienee yhä Suomen ennätys.

Keikoilla viisi nuorta naista lauloi täysillä. Sanoitukset olivat hilpeitä ja usein vähän härskejä. Genrejä naitettiin kansanmusiikin tyylinmukaisuudesta ja aitoudesta piittaamatta.

Bändin säestämä nopea meno sähköisti nuorison bailaamaan pontevammin kuin pelimanniperinne oli onnistunut tekemään vuosikymmeniin.

Mikä?

Värttinä

Kaikkien aikojen menestynein suomalainen nykykansanmusiikkiyhtye.

Perustettiin Rääkkylässä 1983.

Musiikilliset juuret ovat Karjalassa ja erityisesti naisten lauluperinteessä sekä alueen runoudessa.

Läpimurtolevy Oi Dai toi yhtyeen suuren yleisön tietoisuuteen 1991.

Vuonna 2006 yhtye sävelsi Sormusten herra -musikaalin yhdessä intialaisen A. R. Rahmanin kanssa. Musikaali sai ensi-iltansa Torontossa ja sitä esitettiin myös Lontoon West Endissä.

Vuonna 2012 Värttinä palkittiin maailmanmusiikin merkittävimmällä palkinnolla, Womex Artist Awardilla.

Yhtyeen nykyiset jäsenet: Susan Aho, Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen, laulu, Mikko Hassinen, perkussiot, Matti Laitinen, kitara ja mandosello, Lassi Logrén, viulu ja jouhikko.

”Se oli melkoista haipakkaa. Kun Marilaulu-sinkku alkoi soida radiossa, junaa ei pysäyttänyt mikään. Ei siinä kerennyt paljon miettiä. Koko juhannuksen jälkeisen viikon istuin helsinkiläisissä kahviloissa antamassa haastatteluja”, Sari Kaasinen muistelee.

Edellisenä syksynä singlenä julkaistussa Marilaulussa mikään ei ollut niin vaarallista kuin ”rakkauven tauti”, ja kylän ämmille uhattiin kaataa kuumaa tinaa suuhun, jotta nuori nainen saisi valita heilakseen kenet halusi. Se vetosi suomalaisiin.

”Olin silloin vielä alle parikymppinen ja vauhti oli niin kova, että muistikuvat ovat hataria. Aina ei ehtinyt nukkua, kun mentiin joka paikkaan. En minä sitä silloin osannut edes ihmetellä kovasti”, Mari Kaasinen sanoo.

Sari Kaasinen helmikuussa 1991, jolloin Oi Dai -levyä tehtiin.

Värttinän historia juontuu jo 1970-luvulta Pohjois-Karjalan Rääkkylästä, kun Kaasisen siskosten äiti Pirkko opasti Sarin (s. 1967) ja Marin (s. 1971) runonlausuntaan Tsupukat-nimisenä ryhmänä.

Värttinä perustettiin 1983, ja lausunta vaihtui laulamiseen. ”Korkeelta ja kovvoo” kailotettiin jo silloin. Äänet resonoivat hyvin yhdessä ja toivat kaikuja idän inkeriläisiltä mummoilta.

Kun mainetta alkoi tulla, yhä useampi rääkkyläläinen lapsi innostui mukaan. Enimmillään heitä oli pari kymmentä.

Värttinä valittiin Kaustisella vuoden yhtyeeksi 1987. Se julkaisi kaksi levyä, Värttinä (1987) ja Musta Lindu (1989).

Oi Dai oli Värttinän kolmas levy. Se ilmestyi ison PolyGramin Spirit-alamerkiltä. Tyyli muuttui, kun mukaan tuli vaikutteita rockista. Se räjäytti pankin.

”Pari vuotta aiemmin Kaustisella rokkipojat Tommi ja Tom tulivat katsomaan keikkaa ja alkoivat sitten soittaa meidän kanssa. Meillä oli jo oma tyyli, mutta he toivat mukaan oman klanginsa, jota kuunneltiin monttu auki”, Mari muistelee.

Tommi Vikstenistä tuli Värttinän kitaristi ja Tom Nymanista basisti. Viksten tunnettiin Kauko Röyhkän Narttu-kokoonpanosta ja Nyman Laika & The Cosmonautsista. Molemmat ovat soittaneet eri aikoina J. Karjalaisen kanssa.

Oi Dailla soittivat myös Christer Hackman rumpuja, Riitta Potinoja harmonikkaa, Kari Reiman huilua ja Janne Lappalainen puhaltimia. Kaasisten lisäksi lauloivat Kirsi Kähkönen, Sirpa Reiman ja Minna Rautiainen.

Sari Kaasinen ja tuottaja Riku Mattila helmikuussa 1991, kun yhtye oli tekemässä Oi Dai -levyään.

Silloin jo kahdesti vuoden tuottajan Emmalla palkittu Riku Mattila tuotti Oi Dain Finnvoxin studiossa. Hänkin oli soittanut Röyhkän Nartussa ja tuottanut sen levyt. Mattila oli tuottanut myös muun muassa Sielun Veljiä, 22-Pistepirkkoa ja Radiopuhelimia.

Ei rock toki ollut Kaasisillekaan uutta. Molemmat innostuivat jo alusta asti Hassisen Koneesta. Siskosten suosikeissa oli muutenkin vankasti punkkia.

”Oli mieletön juttu, että Riku Mattila tuotti levyn oikeasti. Aiemmat oli tehty kotistudioissa. Isolla levymerkillä oli erilaista, vaikka myös Timo Närväinen oli pitänyt meistä hyvää huolta Olarin musiikki -levymerkillä”, Sari sanoo.

”Rikun kanssa hiottiin biisejä paljon. Hänellä oli runsaasti mielipiteitä. Miinan laulun ei pitänyt päätyä levylle ollenkaan. Hänen mielestään se oli vihoviimeinen renkutus”, hän jatkaa.

Värttinä ja Sari Kaasinen (edessä) esiintymässä Tavastia-klubilla Helsingissä elokuussa 1991.

Osa Oi Dain sanoituksista oli tuhmia ja Miinan laulu ronskein. Siinä pokataan poikia suorasukaisesti. Soriaa poikaa vaaditaan sovinnolla, koska poikuus menee kuitenkin. Marilaulu ei ole paljon kainompi. Värttinällä olikin iso rooli rekilauluperinteen seksuaalisen sisällön nostamisessa esiin.

Sari Kaasinen poimi tekstejä muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Miinan laulu oli merkitty siellä rääkkyläläisen Miina Monottaren laatimaksi. Kaasinen sanoo, että räväkät tekstit olivat arkipäivää rekilauluperinteessä.

Melodioita Sari Kaasinen sai varsinkin inkeriläisestä kansanmusiikista. Matka Petroskoin suomalaisugrilaiselle festivaalille vuonna 1988 avasi hänen silmänsä.

”Tapasin inkeriläisiä, marilaisia, vienankarjalaisia, mordvalaisia ja petroskoilaisia laulajia ja tajusin, että olemme samaa porukkaa. Opiskelijana tein siellä kenttätöitä ja sain tallennettua melodioita. Värttinän laulusoundi oli kehittynyt jo isossa Värttinässä, mutta Oi Dailla stemmat tulivat vahvasti mukaan.”

Värttinä-yhtyeen Minna Rautiainen, Kirsi Kähkönen, Mari Kaasinen, Sirpa Rantakangas ja Sari Kaasinen Kaustisella heinäkuussa 1991.

Molemmat Kaasiset opiskelivat Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Se tarjosi Värttinälle tilat runsaaseen harjoitteluun, mikä oli olennaista Oi Dain materiaalin kehittymiselle. Muuten Akatemialla ei ollut sille suurta merkitystä.

”Meillä oli oma juttu, joka oli aika erilainen kuin mitä Sibelius-Akatemiassa tehtiin. Siellä herätimme ihmetystä – kauniisti sanottuna. Pelimannimusiikki oli vallalla ja runolaulua elvytettiin. Mutta oli uutta, että runolauluun tuotiin bändi”, Sari Kaasinen kertoo.

Värttinä-ilmiö muutti suomalaista kansanmusiikkia. Oi Dai oli monelle ensimmäinen kosketus kansanmusiikkiin. Ovet tyylien fuusioille aukesivat, eikä perinnemusiikki ollut enää yhtä museaalista. Sibelius-Akatemian kansamusiikkiosaston suosio alkoi kasvaa.

Sari Kaasinen mainitsee varhaisena esimerkkinä Angelin tytöt, joka alkoi nykyaikaistaa saamelaista musiikkia vuonna 1992 vähän värttinämäisellä asenteella. Silläkin riitti parhaimmillaan keikkoja muutama sata vuodessa ja kysyntää Euroopassa.

Enimmäkseen Värttinä herätti silkkaa ihastusta, mutta vanhoillisimmat perinnepiirit saattoivat vierastaakin sitä. Osa halusi pitää kansanmusiikin entisellään ja paheksuivat uudistamista. Kaasiset sanovat kuulleensa moitteita vain vähän.

”Ei meille sanottu suoraan, mutta kuulemma epäiltiin, että emme voineet työskennellä tosissamme, kun meininki oli niin iloista”, Mari arvelee.

”Toisaalta keikkojemme iloisuus keskellä synkintä lamaa saattoi olla yksi syy suosioon. Mutta kyllä Oi Dain uusi henki herätti varmasti myös pahennusta”, Sari Kaasinen säestää.

Nykyään sellaisia ajatuksia on vaikea edes kuvitella. Esimerkiksi Kimmo Pohjonen on ponnistanut kansanmusiikin juurilta kansainväliseksi tähdeksi, joka kelpaa monelle kentälle.

Värttinän kansainväliseen uraan mahtuu monenlaista, levyjä ja kiertueita ympäri maailmaa, musiikkia Taru sormusten herrasta -musiikkinäytelmään yhdessä Bollywood-mestari A. R. Rahmanin kanssa, Womex-palkinto 2012 ja niin edelleen.

Värttinän jäsenet ovat vaihtuneet moneen kertaan. Sari Kaasinen lähti jo 1996, koska kahden pienen lapsen äitinä oli mahdoton tehdä kansainvälisiä kiertueita. Mari Kaasinen on yhtyeen ainoa alkuperäinen jäsen. Hän sanoo, että laulutyyli on säilynyt, ja siitä Värttinän yhä tunnistaa.

”Olin 11, kun Värttinä aloitti. Mukana olivat parhaat ystävät ja hauskuus oli pääasia. Reissaaminen on aina ollut homman raskain ja hauskin osa. Ulkomaiden kiertueiden myötä Värttinä alkoi tuntua työltä. Hauskaa tämä on silti ollut ja siksi olen jaksanut kohta 40 vuotta”, Mari miettii.

Nyky-Värttinä esiintyi yhdessä Sari Kaasisen (kolmas vasemmalta) kanssa tämän kesän Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla. Kuvassa myös Susan Aho (vas.), Mari Kaasinen ja Karoliina Kantelinen.

Oi Dain ilmestymisestä tuli 30 vuotta viime vuonna, mutta korona muljautti nekin juhlat monien muiden tavoin myöhemmäksi. Ne jatkuvat lokakuussa konserttisalikiertueella.

Mari Kaasisen mukaan kuluva vuosi on harvinainen, sillä nyt yhtye ehtii kiertää kotimaassa. Koronapandemiaan asti bändi esiintyi enemmän ulkomailla kuin täällä.

Sari Kaasinen on palannut laulamaan Oi Dai -juhlakeikoille. Värttinä esiintyy maanantaina Helsingissä Etno-Espan ilmaiskonserttisarjan avajaispäivässä. Se on kuitenkin tavallinen Värttinä-konsertti eikä Sari Kaasinen ole mukana. Mutta jokunen Oi Dain biisi kuuluu aina ohjelmistoon.

”Oi Dai -keikoilla on tuntunut huikealta, että vanhan yleisön lisäksi mukana on ollut nuoria. On ollut tosi hauskaa, kun selvisin alkujärkytyksestä, että näinkö nopeita biisit olivatkin. Yhdessä laulaessa välissä kuluneet vuodet tuntuvat kadonneen”, Sari Kaasinen iloitsee.

Värttinä Kaustisen kansanmusiikkijuhlien päätöskonsertissa 16. heinäkuuta.

Myös Mari Kaasiselle siskon paluu on nostalginen, ja hän iloitsee, että heidän lauluäänensä istuvat yhä yhteen. Hänen ajatuksensa alkavat jo suuntautua myös ensi vuoteen, jolloin pitäisi juhlia 40-vuotispäivää.

”Niitä aletaan juuri suunnitella ja etsiä rahoitusta. Juhlakonsertti haluttaisiin, ja uusi levykin on työn alla. Edellinen tehtiin 2015, joten olisi jo aika”, Mari pohtii.

Oi Dai -konserttisalikiertue (mukana Sari Kaasinen) 1.–12.10.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut