Mitä tapahtui Mustanojan torpassa, josta alkoi levitä juttuja ihmisiä piinaavasta paholaisesta? Kirsimarja Jalonen päätti selvittää esi­vanhempiensa talon kohtaloa

Tietokirja kertoo tyrvääläistä torppaa pelotelleesta paholaishahmosta.

Oudot tapahtumat selitettiin 1800-luvulla usein Paholaisen tekemisiksi. Eduard von Grütznerin maalaama Mefistoteles (1872).

2.8. 16:50

Ku äijä lähti reisutiälleen ni ei se koskaan ottanu hevoselleen moonaa mukkaan. Paholainen ne ruakki ja aina oli heiniä hevosen eresä. Ku joku pahhutansak koitti ottaa äijän hevosen erestä heinäp pois ni heinien alta näky musta käsi joka kiiruustik kohli ne heinät taas äijän hevosen etteen...”

Näin kertoi tyrvääläinen Olga Vihdanmäki (1874–1966) kielitieteilijä Pertti Virtarannalle, joka keräsi vuosikymmenien ajan vanhoja tarinoita Tyrväältä eli nykyisestä Sastamalasta.

Tyrvääläisten ja muiden Sastamalan alueen väen jutuissa toistuvat maininnat yliluonnollisesta olennosta, jonka tiedettiin piinanneen 1800-luvun alussa erästä torppaa Sammaljoen kylässä: Mustanojan Röppä.

Hyvällä tuulella tarinoiden Röppä teki Mustanojan torpan asukkaille palveluksia. Paholainen siivosi, leipoi pannukakkuja tai ruokki hevoset, kuten Vihdanmäen tarinassa. Loukattuna Röppä pystyi kuitenkin pelottaviin temppuihin.

1500-luvun alussa rakennettu Pyhän Olavin kirkko eli Tyrvään vanha kirkko on Sastamalan tunnetuimpia nähtävyyksiä. Kansanuskon räyhähenki on sekin paikallinen kuuluisuus.

Pirkanmaalainen paholaishahmo on heinäkuussa ilmestyneen tietokirjan Röppä – Tyrvään räyhähenki (Warelia) aihe. Sen nykyisin Tampereella asuvan kirjoittajan Kirsimarja Jalosen omat juuret ovat Tyrväällä.

Sukututkimusta harrastavalla Jalosella oli henkilökohtainen syy kiinnostua Röppä-räyhähengestä: Mustanojan torpan omistivat hänen esivanhempansa.

”Olin jo aikaisemmin lukenut Röpästä paikallishistoriakirjoista. Yleensä kirjojen tarinoissa on lämminhenkisen muistelun sävy, mutta Röpästä puhuttaessa tunnelma muuttuu vakavaksi ja pelokkaaksi”, Jalonen kertoo.

Räyhähengellä tarkoitetaan tiettyä tilaa riivaavaa pahantahtoista henkeä, jolla ei ole välttämättä fyysistä hahmoa. Paha henki räyhää ja aiheuttaa kaaosta.

Itsekseen liikkuvat esineet, oudot äänet ja pelottavien tapahtumien sattumanvaraisuus ovat klassisia poltergeistin merkkejä.

Röppä on ollut harvinaisen pitkäikäinen räyhähenkikertomus. Vaikka Mustanojan torpan oudot tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkuun, on vielä 1930-luvulla syntyneitä tyrvääläisiä lapsia peloteltu Röpällä.

”Halusin selvittää tarkemmin, mistä tällainen legenda on syntynyt ja mitä totuuspohjaa siinä on. Siitä kirja syntyi”, Jalonen sanoo.

Kirsimarja Jalonen tutki hänen esivanhempiaan riivannutta Röppä-räyhähenkeä.

Röppä on monissa tarinoissa ensin hyvää tekevä olento, joka muuttuu piinaavaksi riesaksi loukatuksi tultuaan. Esimerkiksi Röpän leipomista pannukakuista kieltäytyminen saattoi aiheuttaa räyhähengille tyypillisiä kohtauksia, joissa esineet lentelevät ja ruoasta löytyy ällöttäviä yllätyksiä, kuten lantaa ja tuhkaa.

Juttujen perusteella Röppä oli kiinnostunut ruoasta ja tekstiileistä. Pannukakut ovat toistuva elementti, samoin hatut, housut ja muut vaatteet.

Jotkut Röpän tempuista kuulostavat enemmän ärsyttäviltä kuin pelottavilta. Esimerkiksi isännän kirkkohousut Röppä saattoi purkaa langanpätkiksi, tai heittää emännän silkkinutun taikinan sekaan.

Erityisesti Röppä piinasi tarinoiden mukaan Mustanojan torpan isäntää Juhoa, mutta sen kerrottiin puhuneen myös perheen lapsille. Joissakin tarinoissa isännän väitettiin myyneen tyttärensä Annan pirulle morsiameksi.

Tarinoissa on usein opettava funktio. Vehkeily Paholaisen kanssa kostautuu ennen pitkää. Niin myös Mustanojan torpan äijällä.

”Kerrotaan, että Mustanojan torpan isäntä olisi aiheuttanut Röpän ilmestymisen tuomalla taloon kirkonmaalta ruumiin sormen. Muuta selitystä en kertomuksista löytänyt sille, miksi juuri tämä torppa asukkeineen joutui räyhähengen kohteeksi”, sanoo Jalonen.

Röpästä kertovat jutut olivat erityisen tunnettuja Tyrväällä ja muualla Sastamalassa, mutta levisivät ne myös lähikuntiin, kuten Vesilahteen, Urjalaan ja Punkalaitumelle. Kaukaisin Jalosen löytämä kertomus on Porista, mutta se lienee kulkenut tyrvääläisen matkaajan mukana.

Räyhähenkien eli poltergeistien riehuminen on laajasti kansantarinoissa taltioitu ilmiö, kertoo Karjalan räyhähenget -nimisen teoksen kirjoittanut perinteentutkija Pasi Klemettinen.

Klemettinen sanoo tekevänsä itse tiukan jaon räyhähenkien ja aaveiden välillä, sillä myös vanha kansa erotti Paholaista edustavat räyhähenget vainajien kummittelusta ja muista kansanuskon henkiolennoista.

Klemettisen mukaan käsitteet menevät kuitenkin usein tarinoissa sekaisin – kansa ei ole ollut jäärin tarkkaa määrittelyn suhteen.

”Piinaaville tapahtumille on haettu syitä, joten silloin on sovellettu olemassa olevaa perinnettä ja tietoa”, hän sanoo.

Vaikka räyhähenkiin ja muihin yliluonnollisiin voimiin on 1800-luvulla uskottu vilpittömästi, eivät ihmiset olleet silloinkaan pelkkiä taikauskoisia tomppeleita.

”Yleensä on ensin etsitty rationaalista selitystä, kuten vaikka esineitä liikuttavia vipstaakeja”, Klemettinen kertoo.

Jalosen kirja on ensimmäinen kokonaan Röppään keskittyvä. Sen verran tunnettu tarina on jo ennestään, että Yle Radio 1 on vuonna 2010 esittänyt Juha Mustanojan kuunnelman Tyrväällä riehuvasta hengestä.

”Jossain kun kummittelee, niin kyllä se Mustanojan Röppä aina on”, siteeraa HS:n radioarvostelu kuunnelmaa.

Röppä esiintyy myös pirkanmaalaisen lastenkirjailija Mauri Kunnaksen kirjassa Koiramäen lapset ja näkki (2007). Kunnaksen piirtämänä pahankurinen olento muistuttaa ulkonäöltään pientä apinaa.

Mauri Kunnaksen piirtämä Röppä riehuu torpassa. – Koiramäen lapset ja näkki -kirjan kuvitusta.

Jalonen kertoo, että hänen Röppä-tutkimuksensa on herättänyt kiinnostusta.

”Yleensä sukututkimusta pidetään aika tylsänä, mutta kun Röpästä rupeaa kertomaan, niin se on kertomuksena ihmisistä kiinnostava”, hän sanoo.

Vaikka 1800-luvun rakennuksista ei ole juuri mitään jäljellä, ja paikat ovat muutenkin muuttuneet, sai Jalonen apua tapahtumapaikkojen löytämiseen Sammaljoen kylällä paikalliselta väeltä.

Pelottavat tarinat ovat olleet entisaikojen kansan ajanvietettä. Hyvät jutut ovat levinneet tehokkaasti pitäjästä toiseen, jolloin ne ovat myös saaneet uusia piirteitä. Siksi alkuperäisiä tapahtumia on usein vaikea selvittää – jos sellaisia edes on ollut.

Klemettinen harmittelee sitä, etteivät takavuosien kansantutkijat suhtautuneet vakavammin kansan pirutarinoihin.

”Ei niitä kukaan erikseen kerännyt. Nyt säilyneet tarinat ovat tulleet muiden kertomusten mukana, ja lisäksi on sattumankauppaa, mitkä pirutarinat ovat ylipäätään otettu talteen”, hän sanoo.

Röpän tapauksessa jotain hyvin omituista ja pelottavaa on selvästi tapahtunut Mustanojan torpassa.

Tarkkaan ottaen mitä, jää mysteeriksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut