Reetta Vuokko-Syrjänen: Syntykeho eli miten juosta pakoon ilman jalkoja. Osuuskumma 2022. 479 s.
Reetta Vuokko-Syrjäsen esikoisromaani Syntykeho eli miten juosta pakoon ilman jalkoja on vauhdikas tieteisseikkailu, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2466.
Tamperelainen Vuokko-Syrjänen on kirjoittanut novelleja ja muuta lyhyt proosaa, kirja-arvosteluja ja kirjallisuusalaan liittyviä artikkeleita. Hän on saanut Atorox-palkinnon vuosina 2020 ja 2021 vuoden parhaasta suomenkielisestä tieteis- tai fantasianovellista.
Syntykeho on kirjoittajan novellien tapaan yhteiskunnallinen tieteistrilleri. 2400-luvulla syntyvyyden säännöstely on vienyt maailman siihen, että kehoja on vain rajallinen määrä ja ihmismieliä monta kertaa enemmän. Kehon hankinta voi kestää vuosia. Maailman köyhälistön mielet on säilötty servereille, joihin ei päivänvalo paista.
Romaanin päähenkilön Kip Markhamin mieli on odottanut palvelimella omaa kehoaan pitkään. Hän ei osaa enää kaivata muita ihmisiä. Kun Markham lupautuu todistajaksi ystävänsä oikeudenkäyntiin, hän saa ruumiin käyttöönsä. Ei sitä, jossa hän on syntynyt, vaan lainaversion.
Myöhemmin Kip seikkailee lainaruumiissaan Pariisissa, törmää salaperäiseen Artistiin, joka muokkaa kehoja uuteen uskoon, ja saa kuulla, että hänellä on oma syntykeho jossakin. Pitkä etsintä tuottaa tuloksia:
”He työntävät jälkimmäisen kryokammion minun eteeni ja nostavat sen pystyyn. Ja silloin ymmärrän. Arkusta katsovat minun omat kasvoni. Ne oikeasti omat.” (s. 239)
Reetta Vuokko-Syrjänen on erityisen kiinnostunut ihmisen identiteetin rakentumisesta. Paitsi, että kirjailija pohtii maailman ja ihmiskunnan synkkää tulevaisuutta dystooppisessa hengessä, hän näkee paljon vaivaa päästäkseen päähenkilöidensä mielen sisälle. Syntykehossa on lainkuuliaisia kansalaisia, lainsuojattomia ja viimeisiä metsästäviä lainvalvojia. Näiden kanssa sompaillessa Markham yrittää etsiä itseänsä.
Vuoropuheluiden rakentamisessa Vuokko-Syrjäsen ote on jo varsin kehittynyt. Hän osaa kuvata eri-ikäisiä ihmisiä uskottavasti ja kiinnostavasti.
Aiheen puolesta tamperelaiskirjailija on paljon velkaa brittikirjailija Richard Morganille, jonka Altered Carbon -sarja (2002–2005; 1. osa suom. Muuntohiili) on antanut paljon esikuvaa Syntykeholle.
Romaanin kieli on virheetöntä, havainnollista ja sujuvaa. Myös avaruuskuvausta on jonkin verran. Dystooppinen yhteiskuntakuva värittyy hyvin pessimistiseksi. Tämäkin on lainaa Morganilta.
Viihteellinen elementti on voimakas. Romaani säilyttää tyylikkään kerrontatapansa alusta loppuun. Syntykeho jää kesken, joten jään odottamaan sille jatko-osaa.