Aikuinen nainen ei eksy maailman tuuliin – töyhtötytöstä on kasvanut kypsä artisti

Emeli Sandé päälavalla perjantaina.

Emeli Sandé esiintyi paitajakussa, jonka kankaassa on Jimi Hendrixin albumien nimiä.

15.7. 21:19

Sanoiko kolmas kerta toden? Siitä piti ottaa selkoa perjantaina, kun uuden vuosituhannen brittiläisen R&B:n ilmeisen ikuinen perintöprinsessa Emeli Sandé asteli kolmannen kerran Kirjurinluodon päälavalle.

Kesällä 2012 hän ilmestyi Poriin koko lailla tyhjästä kotimaansa tuoreena listaykkösenä. Silloin Satakunnan Kansan kriitikko Tomi Norlund luonnehti esitystä toteamalla, että ”töyhtötyttö ei ollut livenä aivan yhtä villi tapaus kuin kampauksensa antoi ymmärtää.”

”Sandé oli sympaattinen esiintyjä ja taitava laulaja, muttei vielä artistina siinä vaiheessa, että pankki olisi räjähtänyt kunnolla.”

Heinäkuussa 2015 Nordlund kirjoitti Sandén toisesta ilmestymisestä otsikolla ”Naapurintytöstä kuoriutui lavadiiva”:

”Emeli Sandé on kypsempi taiteilija kuin kolme vuotta sitten. Silti jotain jäi vieläkin puuttumaan.”

Kolmaskaan kerta ei aivan sanonut totta. Nyt naapurintytöstä ja lavadiivasta oli kuoriutunut tätimäisempi aikuinen nainen, sellainen, joka ei enää eksy maailman tuuliin. Vanha idoli Nina Simone vaikutti taustalla kuin haamukirjoittaja.

Hänellä on toki edelleen täydet edellytykset olla enemmän kuin tähti. Hän voisi olla supertähti, sillä ääntä, esiintymiskykyä ja hienoja lauluja riittää, muitakin kuin Read All About It, Pt. III.

Sen ohella vaikutuksen tekivät nyt erityisesti artistin äänivaroja upeasti hyödyntäneet My Kind Of Love ja Breathing Underwater sekä ikisuosikki Clown. Tyylillistä monipuolisuutta korostivat Look In Your Eyesin soulfunk ja Highs And Lowsin rockvaihde

Esityksenä show oli pelkistetty. Oli nelihenkinen yhtye ja kaksi taustalaulajaa, mutta ei tulenlieskoja, savupatsaita, videoseinää, asunvaihtoja eikä tanssityttöjä. Sen voi laskea plussaksi, kuten myös vaihtuvan biisilistan. Sandé ei vedä kaikilla keikoilla samoja kappaleita samassa järjestyksessä.

Show oli pelkistetty: ei tulenlieskoja, savupatsaita eikä tanssityttöjä.

Yleisellä tasolla Pori Jazzin ongelma on paradoksaalinen. Se on suomalaisen musiikin suomalainen suursuosio, jonka läpi Emeli Sandén kaltaisten ulkomaisten artistien on vaikeaa murtautua.

Meillä on omat Haloo Helsingin, Sannin, Chisun, Ellinooran, Behmin ja Kaija Koon kaltaiset kansalliset naistähtemme. Heidän alati vahvistuvan puolustusmuurinsa murtamiseen tarvitaan rajojen ulkopuolelta Adelen tai Lagy Gagan tapainen todellinen kansainvälinen meganimi.

Sandén brändi ei siihen ihan riitä, vaikka hän lähellä onkin, lähellä ja silti kaukana. Ehkä hän vain yrittää vähän liikaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut