Tunteen liekki palaa vähäeleisessä ilmaisussa – on vain yksi Dave Lindholm

Dave Lindholm: Kynä & Kumppanit OP-lavalla torstaina.

70 vuotta täyttänyt Dave Lindholm on oma itsensä. Yleisöön hän ei juuri ota kontaktia, mutta vähäeleisestä laulusta ja soitosta välittyy vahva tunne.

14.7. 18:05 | Päivitetty 14.7. 19:27

Dave Lindholm on täyttänyt 70 vuotta. Dave Lindholm on entisensä.

Jo avauskappale Sitähän se kaikki on tuo olennaisimman esiin. Kertosäkeen viesti virittyy kohti tämän päivän levotonta maailmaa, vaikka maestro sen lateleekin ilmeettömänä ja vähäeleisesti. Aavistuksen tummunut ääni välittää vahvan tunteen ikään kuin rivien väleissä.

Tällä keikalla Lindholmin Dylan-vibat ovat tavallistakin voimakkaammat, eikä vähiten Kumppanit-taustayhtyeen ansiosta. Säestävä nelikko soi aivan The Band -ryhmän malliin – miellyttävän kotikutoista blues rockia ilman turhia krumeluureja. Stemmalaulutkin irtoavat vaivattomasti, paikoitellen hiukan horjuvalla nuotilla.

Välillä Lindholm yhtyeineen äityy hieman leikkisämpään ilmaisuun, kuten kappaleissa Just about elän (vielä tän kesän) ja Hoida puut. Rock-kukko menee jo silkan huumorin puolelle rumpali Kuja Salmen falsettiin taipuvan laulutulkinnan ansiosta.

Sankari itse ei juuri kontaktia yleisöön ota, ja sattumanvaraiset välispiikit ovat samankaltaista persoonallisesti artikuloitua tajunnanvirtaa kuin osa lyriikoistakin. Uusi puu -kappaleen Lindholm katkaisee alkuunsa ja huikkaa jotain kryptistä rumpalille. Kun sade alkaa hiukan piiskoa sivusuuntaankin, maestro toteaa: "Meni vähän vaikeeks soittaa".

Kauniisti ja herkästi hän kitaraansa soittaa – tavallista säästeliäämmin, kun napakan mittaiset soolotkin jakaantuvat Pekka Virtasen kanssa. Keikan keskivaiheilla kuultavan Menneisyys-kappaleen soolo-osuus on erityisen latautunut, ja maltillisesti paisuva slovari on muutenkin esityksen kohokohtia.

Lindholmin mittavalta, ansiokkaalta ja monipuoliselta uralta on toki mahdotonta koota kattavaa tunnin settiä. Englanninkielinen tuotanto ja kaikkein pienimuotoisin ilmaisu loistavat nyt poissaolollaan, mutta esimerkiksi Annan kitaran laulaa vaan ja Tätä iloista siltaa et kävele yksin soivat miellyttävästi rullaten.

Lopetukseksi on säästetty Pieni ja hento ote, joka koskettaa kuten aina. Bändisovitus toimii, ja Lindholmin laulu- ja kitaraluenta saavat kuulijan kuin kuulijan liikutuksen partaalle.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut