Radioaseman kesänäyttelystä olisi syytä tehdä iso numero Porin kesässä

Näyttelykävijästä tulee elokuvamaisissa lavasteissa liikuskeleva hahmo.

Interlace-näyttelyssä katsoja kulkee elokuvallisissa tiloissa. Radioasema näyttäytyy aivan uudenlaisena.

17.7. 12:06

Interlace. T.E.H.D.A.S ry:n kesänäyttely ja veistospuisto. Radioasemantie 1, Pori. 20.8. asti, avoinna ke–su klo 11–18.

Veistospuiston omalaatuiseen miljööseen rakentuvan näyttelykokonaisuuden avautuminen yleisölle on aina innostunutta odotusta synnyttävä taidetapaus. T.E.H.D.A.S.-kollektiivin heinä- ja elokuulle ajoittuva kesänäyttely onnistuu tänäkin vuonna yllättämään ja ylittämään ajatukset siitä, miten herättää taiteellistettu luontoympäristö henkiin ja haastaa rakennetun tilan olemus uusin keinoin.

Tällä kertaa entisen radioaseman historiallinen rakennus on nielaissut sisäänsä ympäröivän metsän, luoden jälleen uuden kerrostuman alueen tarinaan ja kesänäyttelyiden jatkumoon. Viime vuoden pelkistettynä näyttäytynyt kokeellinen laboratorio saa jatkoa vavahduttavan uppoutumisen mahdollistamasta kokonaistaideteoksesta, jossa näyttelykävijästä tulee elokuvamaisissa lavasteissa liikuskeleva hahmo.

Näyttely monistaa katsojan osaksi verkottuvaa toimintaympäristöä.

Ensimmäisen salin korkea tila täytyy paperiverhoilta heijastuvasta projisoinnista, joka siivilöityy kaistaleisiin hajottaen kuvapintaa. Vielä liikkuvaa kuvaakin enemmän yleisvaikutelmaa voimistaa kokonaan uudenlaisena näyttäytyvä tila, joka vaikuttaa teknologian avulla laajenevan ja syvenevän. Radioaseman veistoksellinen portaikko on täysin häivytetty kuvasta.

Syvemmällä tilassa hahmottuu lisää animoituja väripintoja ja välkehtivää valoa. Videoteoksen osioissa on meneillään arvoituksellinen rituaali, jossa ympäröivän metsän todistamat tapahtumat tuodaan sisälle sitoen erilaiset ympäristöt toisiinsa. Näyttelyn nimi Interlace kuvannee tavoitetta lomittaa yhteyksiä orgaanisen luonnon ja ihmisen luoman tilan välille, aivan kuten nykyajan teknologisoituvassa toimintaympäristössä.

Metsämaastoon on sijoitettu kymmenkunta uutta teosta, mikä tarkoittaa Veistospuistossa uusien toteemimaisten figuurien kaivertumista esiin tienvarren korkeista puunrungoista ja muiden hahmojen ilmestymisestä metsäpolkujen varrelle. Oman kierrokseni päättää latvialaisen Andris Maračkovskisin punatähden kumautus, joka on tässä ajassa vahvasti latautunut teko, mutta metallikuorisen symbolin ja kumipäisen vasaran yhteen törmäyttämistä enemmän hätkähdyttää puuhun installoitu liikesensori.

Paikkasidonnainen teknologia haastaa yksityisyyden ja yksinäisyyden rajapintaan linkittyvät kokemukset. Laite solmii teoksen osaksi radioaseman sisälle pystytettyä keinotekoista metsää, jossa näyttelykävijää ympäröivät kymmenet projektorit, heijastavat pinnat, peilit, ikkunat ja ruudut, monistaen katsojan osaksi verkottuvaa ympäristöä.

Lkhagvadorj Dorjsurenin veistos on yksi Veistospuiston uusista töistä.

Kuten aiemminkin, tuntuu Veistospuistossa vierailtuani jälkeen vahvasti siltä, että kesänäyttelystä pitäisi tehdä Porin kesässä paljon isompi numero. Massojen vaelluskohteena näyttelypaikan ainutlaatuisuus saattaisi ottaa vääränlaista osumaa, mutta pienryhmien vastaanottoon kohde on täydellisen kykeneväinen. Kävijöiden ja kameroiden yhteispelillä tietous paikasta leviää tietoverkkoihin.

Onneksi Veistospuistossa on luontoympäristölle tunnusomaista jäljittelemätöntä taikaa, joka ylittää tietoisuuden teknologian kaikkialle ulottuvasta läsnäolosta ja etäännyttää hetkeksi ajatukset kätkettyinä taustallamme sykkivistä tietoverkoista. Puihin veistetyt veistoshahmot eivät valvo liikkeitämme, kuten maastoon asetetut sensorit. Tai ehkä valvomme sittenkin niitä kuvaamalla myös itseämme, sitoen itsemme osaksi teknologian kontrolloimaa kudelmaa, lomittuen osaksi sen alati laskostuvia poimuja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut