Pave Maijasen valokuvat tuovat esiin yksinäisen seikkailijan

Pave Maijasen ottamia valokuvia on esillä Porissa P-galleriassa.

11.7. 18:39

Pave Maijanen: Kuva ja valo. P-galleria 24. heinäkuuta saakka.

P-galleriassa soi. Seinille ripustettuja kuvateoksia ei ole nimetty tai numeroitu, mutta ne kutoutuvat osaksi suurempaa tarinaa tilassa soivan musiikin myötä. Valokuvaaja Stefan Bremerin kuratoima ja vedostama näyttelykokonaisuus eriyttää kaksi taidemuotoa—musiikin ja valokuvauksen, yhdistäen molemmat tekijään. Tyhjentävästi nimetty näyttely avaa visuaalisia näkymiä edesmenneen Pave Maijasen taiteeseen. Esille pääsevät Kuva ja Valo.

Galleriassa voi pistäytyä nauttimaan muusikon taiteellisen tuotannon hedelmistä tutustumatta teosluetteloon — sellaista ei ole. Valokuvat resonoivat ilman tuntemusta artistin musiikista. Kuvilla ei ole kutsumanimiä, sillä tekijä ajattelee sellaisten mahdollisesti rajaavan katsojan mielikuvitusta. Näyttelyssä navigoidakseen voi sen sijaan tarttua tiedotteeseen, joka ilmoittaa jo lapsena valokuvauksesta innostuneen ja ainoastaan luonnonvalon avuin operoineen Maijasen kuvauspaikoiksi Puruveden, Helsingin, Gran Canarian ja Tukholman.

Ensimmäisen salin anti koostuu matkakuvista. Tällaisena kuvittelen sesongin päätyttyä tyhjentyneen lomakohteen. Hylätyltä näyttävä pyörätuoli nojailee tarpeettomana seinään. Ihmismäärät ovat vetäytyneet muualle, ja maisema on avautunut ollakseen jälleen olemassa vain itsellensä.

Omakuva paljastaa tutun hattupäisen profiilin. Maijanen omaa selkeästi graafikon silmän ja vaeltelevan tutkimusretkeilijän sielun. Yksinäisen seikkailijan mieli suhtautuu ympäristöönsä tarkkailijana ja etelänmatkasta tulee elämänmatka.

Kahden hiekalla lepäävän kalan kristillinen symboliikka on ilmeinen, Suomessa katuun maalatut iskulauseet kiinnittäisivät nekin monen huomion. Muutakin yksiselitteistä näyttelystä löytyy. Kuin vastapainoksi elämän banaaliuudelle, Maijanen on kuvannut Espanjassa arvoituksellisia hiekkamuodostelmia yllätyksellisistä kulmista. Aaltoilevien dyynien keskellä vaeltavat harvat hahmot muutoin autiossa maisemassa. Hiljentyneen rantabulevardin reunaa iltavalossa kuvaava otos on kontrastisuudessaan hieno. Kuvasta poistunut ihminen saa merenkin asettumaan aloilleen.

Pienimmässä näyttelytilassa Pave Maijasen teokset tuovat ihmisen lähemmäs kameraa. Perhealbumin valokuvilta näyttävät vedokset paljastavat kuvaamisen intiimimmän puolen. Epätarkat ja unenomaiset kuvat huokuvat läheisyyttä kuvaajan ja kuvattavan välillä. Niihin on tarttunut melun kaikottua melankolinen tyyneys.

Valokuvaus pysäyttää liikkeen, jonka laulun tekijä musiikissa käynnistää. Äänen rinnalle nousee tekijän valokuvallinen vinjetti itsestään. Kameran takaa hahmottuu hattupäinen mies, jolla on havainnoiva katse ja jonka sielussa soivat kuolemattomat sävelet.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut