Irwin – Viimeinen laulu. Käsikirjoitus Tapio Parkkinen ja Rami Saarijärvi. Ohjaus Paul Salonen. Musiikin tuotanto Jeremias-Petteri Nieminen, Anna Rosaliina Kauno, Mika Muinonen, Heta Halonen. Lauluopetus Teemu Niemelä. Nakkilan kesäteatteri. Ensi-ilta 8.7.
Irwin Goodmanista eli Antti Hammarbergista (14.9.1943 – 14.1.1991) on helppo tehdä musiikkinäytelmä, mutta vaikea työstää syvälle luotaavaa draamaa. Nakkilassa on rimaa hipoen onnistuttu yhdistämään molemmat.
Irwinin mielipiteet, näkemykset ja ajatukset olivat irwinismiä, kansan syviin riveihin istuvaa köyhän miehen folkloristiikkaa, näennäispopulismia parhaimmillaan. Ja sekin oli vähän hänen oppi-isänsä ja mentorinsa, hovirunoilijansa Veksi Salmen ohjausten tulosta.
Jeremias-Petteri Nieminen Irwininä onnistuu hyvin. Antti Hammarbergina miltei vielä paremmin. Ja muistaa joka käänteessä kumpi kulloinkin on näyttämöllä.
Laulu ja laulusikermät istuvat aikaan ja paikkaan. Alkujaan protesti- ja folklaulajaksi kaavailtu Irwin-hahmo muuntautui aika pian moderniksi kansanlaulajaksi, ajan ilmiöiden tulkiksi. Siihen valtavaan hetteikköön upposi Antti ja pinnalle nousi Irwin.
Tätä kaksijakoisuutta pyrkii näytelmä painottamaan. Parhaiten sen tekevät Irwinin äiti Kerttu (Sari Ramberg) ja toisesta näkökulmasta Irwinin vaimo Riitta (Susanna Mikola). Mikolalta sujuvat sekä laulu että herkkä monologi riipaisevan hyvin.
Merkillisen synninpäästön ovat käsikirjoittajat antaneet ohjelmamyyjä Tappi Suojaselle (Tommy Österlund), joka muistetaan ja tiedetään varsinaisena alan ryöstöviljelijänä ja miehenä, joka oli katkaista Irwinin ja Veksin välit tykkänään.
Ongelmaksi nousee vain käsikirjoitus. Kirjoittajat ovat varmaankin tutustuneet noin kymmeneen muuhun Irwinistä tehtyyn näytelmään ja jättäneet muiden käsikirjoittajien painottamia osia pois. Kuten Veksi Salmen, Irwinin alkoholismin, lapsuuden ja nuoruuden.
Taksikuski Eijossa (Marius Valli) yhdistyvät kaikki Irwinin luottoihmiset. Loppusuorallahan heitä ei enää monta ollut.
Antti Hammarbergin kiltteys ja Irwin Goodmanin suhtautuminen faneihinsa tulee näytelmässä hyvin esiin. Jos syvällisyyttä näytelmästä etsii, löytyy se lauluista. Veksi Salmi oli niitä harvoja, joka tunsi suojattinsa läpikotaisin.
Mutta Irwin sanoittamassa Rentun ruusua! Jossain kulkee myös kirjoittajien vapauden rajakin!
Kymmenen muun Irwin-aiheisen näytelmän, radio- ja tv-dokumentin ja neljän elämäkertakirjan joukkoon tämäkin esitys hyvin sopii ja mahtuu.
