Klassikkokomediarivistöön pysyvästi asettunut, vauhtia ja vaarattomia tilanteita sisällään pitävä, vauhtihauskis pitää pintansa ja säilyttää tuoreutensa vuodesta toiseen.
Merikarvialla hieman kökkö alku ei luvannut jatkoon hyvää, mutta nousukiitoon päästiinkin nopeasti.
Vahingonilo on iloista hersyvintä. Niin nytkin, kun sankari ja sulhasmies Mika (Pekka Äijö) herää väärästä vuoteesta, väärän naisen vierestä ja kaiken kruunaa kaamea kankkunen.
Äijö debytoi Krookassa vuonna 2018 Taivaan tulet -näytelmässä ja nyt oli miellyttävä yllätys huomata kuinka vauhdikas, lahjakas ja hyvin rooliinsa eläytyvä taiteilija hänestä on kehkeytynyt. Paidasta on napit lentää kun tämä Vesa-Matti Loirin ja John Cleesen jalanjäljissä meuhkaava vauhtihirmu yrittää selvittää sotkujaan.
Mutta muut näyttelijät peesaavat häntä mainiosti. Kuten Hawdonin muissakin komedioissa, tässäkin, sivurooliin istutettu osoittautuukin järkeväksi ja rakentavaksi tekijäksi. Siivooja Malla (Veera Rintamäki) yrittää takoa tolkkua sekoilijoihin, mutta joutuukin tahtomattaan mukaan näitten älyttömiin kiemuroihin.
Kun käy ilmi, kenen kanssa sulhanen morsiantaan pettää, tarvitaan myös toinen petetty. Tämä löytyykin läheltä.
Tässä vaiheessa katsojan kannattaa olla tarkkana. Jos ote herpaantuu, komedian umpisolmujen avaamiseen kuluu pitkä tovi.
Pala palalta sulhasen bestmanille Tommille (Markus Johansson) valkenee muuan karmea totuus. Johansson näyttelee osansa sovittelevalla tyyneydellä, kunnes hänen tyttöystävänsä Sallakin (Susanna Etelätalo) sekoaa konsepteissaan. Eikä hyvin näyttelevä morsian Kirsi (Helena Känä) jää hänkään statistiksi. Ja ettei kaikki ylitouhuaminen jäisi nuorten tehtäväksi, tuo Ursula (Katja Rinne) morsiamen äitinä hyvää ryytiä mukaan.
Vauhdikkaan komedian lainalaisuuksiin kuuluu ovien paukuttelu, mutta iänikuiselta slapstick-menolta on ohjaaja Lauri Ketonen katsojan säästänyt.