Vanhan kirjallisuuden päivät: hiilidioksidia, painomusteen tuoksua ja yleisöluentoja

Divariteltassa kävi kuhina viikonloppuna Vanhan kirjallisuuden päivillä, kun väki koki ostoskurin pitämisen hankalaksi.

4.7. 14:10

Jari Olavi Hiltunen

Poikkesin Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päiville lauantaina 2.7. Väkeä tuntui olevan entiseen malliin. Huomattavasti enemmän kuin viime vuonna.

Juhlasali täyttyi ääriään myöten kerran toisensa jälkeen. Koulun luokissa ja käytävillä oli väkimäärän takia hiilidioksidia kuin sukellusveneessä.

Yksi asia oli muuttunut vanhoista, hyvistä ajoista. Vanhojen kirjojen kauppiaita oli mukana reilut parikymmentä, murto-osa tapahtuman kultaisen menneisyyden kuudestakymmenestä.

Moni kivijalka-antikvariaatti oli kuulemma lopettanut tyystin toimintansa eikä sen takia osallistunut myöskään Vanhan kirjallisuuden päiville.

Korona ei masentanut kirjallisuustapahtuman sinnikkäitä taustavaikuttajia, jotka onnistuivat saamaan kirjallisuusväen liikkeelle Sastamalaan. Sylvään koulun pihalla oli iltapäivällä yhä useammalla vastaantulijalla kirjakasseja kannettavanaan.

Jo viime syksyn kirjamessuilla huomasin, että niihin saapui lähinnä sellaisia ihmisiä, jotka olivat oikeasti kirjan ostoaikeissa. Myös Sastamalaan tuli paljon niitä, jotka halusivat kirjoja ostaa, ei pelkästään selailla tai silmäillä.

Tuttu pienkustantaja löytyi koulun kakkoskerroksesta. ”Miten kauppa käy”, huikkasin.

”Uudet kirjat tuntuvat myyvän tällä kertaa kohtuullisesti. Vanhemmat eivät niinkään.”

Tavoitin kokeneen antikvariaatin pitäjän kirjateltasta. Tämä väitti vanhojen kirjojen myyntialan ukkoutuneen jo jonkin aikaa.

”Sekä vanhojen kirjojen myyjät että niiden ostajat ikääntyvät. Nykynuorille antikvaarinen kirjakauppa on varsin vieras mesta, jollaisessa monet eivät ole käyneet koskaan.”

Olin pöyristynyt. Muistelin käyneeni nuorena Turun divareissa vähintään kerran kahdessa kuukaudessa.

Niin – se oli 1980-lukua. Ei ollut tietokoneita, Googlea eikä Wikipediaa.

Kirjat oheistuotteineen tekevät nyt hyvin kauppansa.

Kun koronarajoitukset ovat karsineet maassamme ihmisten kokoontumiseen liittyviä vapaa-ajankäyttötapoja, suomalaiset ovat hakeutuneet kuin vanhasta muistista kirjojen ääreen. Olivat kirjat sitten painettuja, sähköisiä tai äänikirjoja.

Suomen Kustannusyhdistyksen vuositilaston mukaan vuonna 2021 myytiin kirjallisia tuotteita, joihin laskettiin oppikirjat, muut painetut kirjat sekä sähkö- ja äänikirjat, yhteensä 276 miljoonalla eurolla.

Euromäärä on suurin sitten vuoden 2008, jolloin maailmanlaajuinen lama iski myös Suomeen. Tuolloin kirjat tosin olivat hieman halvempia kuin tänään.

Kirjoittaja on opettaja, kulttuuritoimittaja ja tietokirjailija.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut