Miten paljon pitää tapahtua, ennen kuin lesket löytävät toisensa?

Johnny-Kai Forssell arvioi Tuiskulan kesäteatterin Kun lesket... empivät -näytelmän.

Seela Kimppa, Unto Kauppi, Juha Kulmala, Touko Hulmi ja sivuvaunullinen EMW. Leskimies lapsineen on evakko Räisälästä.

2.7. 14:10 | Päivitetty 3.7. 15:01

Kesäteatteri

Kun lesket... empivät

Käsikirjoitus ja ohjaus Pekka Saaristo. Musiikin sävellys Jari Levy. Koreografia Reetta Hulmi. Musiikin toteutus Johanna Toivanen-Perko ja Johannes Perko. Puvustus Sirkka Salo. Lavastus Kari Krusberg ja Veikko Salo. Tuotanto Susanna Salo-Kimppa.

Tuiskulan kesäteatteri, Köyliö. Ensi-ilta 1.7.

Kun näyttämönä on iso ja aito pihapiiri rakennuksineen, vaatii se arvoisensa näytelmän. Näin on aina tehty Tuiskulassa. Kun 40 näyttelijää levittäytyy katsojan näköpiiriin, on se jo itsessään spektaakkeli.

Ohjaaja Pekka Saaristo on monen muun erityistaidon ohella kasvanut joukkokokousten mestarilliseksi toteuttajaksi. Tässä näytelmässä hän on tosin, katsojan niskanikamia säästääkseen, siirtänyt osan väestä näkymättömiin savipruukille, luhtiin tai metsätöihin.

Laulu raikaa, mutta ei katkaise juonen kulkua. Mutta nyt ei olekaan kyse pelkästä laulun läpiviemisestä, vaan hyvin harjoitetusta ja tyylillä esitetyistä ohjelmanumeroista. Muutenkaan ei suuresta näyttelijäjoukosta heikkoa lenkkiä löydy, olipa kyseessä vanha tuiskulakonkari tai muutaman vuoden ikäinen pikku veijari.

Karjalasta tulleiden siirtolaisten ongelmat ja heihin kriittisesti suhtautuvien mielipiteet ja ennakkoluulot on käsitelty muualla ja arki on uomissaan. Vai onko?

Saaristo on kuljettanut juonen sisään vain pientä kulttuurien yhteentörmäystä, mutta myös rajat ylittävää romantiikkaa.

Jos leskiemäntä Regina Isotalon (Virpi Vähätalo) ääni kantaa Tuiskulan kylän yli, niin hänen isänsä, Fransu-Pappan (Veikko Salo) myötäilevät mutinat kirvoittavat puolestaan monta naurua. Estradin komistus Eino Vesalainen (Juha Kulmala) neljän lapsensa kanssa touhuava sankari, edustaa oikeudenmukaisuutta ja näyttävää yksinhuoltajuutta.

Näytelmäkirjailijakin osallistuu napakoilla juonnoilla ja rekvisiittaan kuuluva väliverho on huikaiseva keksintö!

Välillä pitää lyödä painiksi, huijausyritys ja suurten vesien takaa palaava reissumies, perinnönjako, ositus ja perikunnan murheet ovat osa elämää, josta kuitenkin nousee aitoa rakkautta.

Ja lesket, näytelmän teemankin mukaan, löytävät toisensa.

Näytelmästä ei löydy mitään historiaan peilaavaa, ajan henkeen kuuluvaa kannanottoa tai olosuhteita ja elämänmenoa punnitsevaa poliittisvärjättyä arviointia tai protestointia. Nyt haettiin leskeksi jääneille, erilaisille ihmisille, uutta elämänkumppania.

Ja Tuiskulan tyylin mukaisesti sivuvanullinen moottoripyörä ja polle Mesifriitu saivat osakseen yleisön jakamattoman suosion.

Oikaisu 3.7.2022 kello 15.00: Musiikista vastasivat Johanna Toivanen-Perko ja Johannes Perko, ei Parko kuten tekstissä aiemmin luki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut