Viidennen minuutin taika – Kolme hidasta katsetta Salla Laurinollin ja Matti Närekankaan maalauksiin

Kriitikko sovelsi gallerianäyttelyihin Porin taidemuseon Hitaan katsomisen oppaan neuvoja.

Salla Laurinolli: Väritettyä pimeyttä – violet, 2022, öljy ja tempera pellavakankaalle, 100 x 120 cm.

10.6. 10:15

Salla Laurinollin Väritettyä pimeyttä ja Matti Närekankaan Aamuyöllä klo 5 Poriginal-galleriassa 28.6. saakka, Eteläranta 6 Pori, avoinna ti-su kello 11–18.

Porin taidemuseo on julkaissut Hitaan katsomisen oppaan, jota soveltaen tämä näyttelyarvio on laadittu. Katselen Poriginalissa Salla Laurinollin (s. 1976) ja Matti Närekankaan (s. 1983) maalauksia ja valitsen kolme mielestäni kiinnostavaa teosta. Otan aikaa puhelimen ajastimella ja keskityn jokaiseen teokseen viiden minuutin ajan.

Ensin poimin alakerrasta Laurinollin Väritettyä pimeyttä – testing light greenin, koska maalaus poikkeaa muista. Se on teoksista askeettisin ja itsetietoisin. Viitteellisen maiseman päälle sudittu vaaleanvihreä horjuttaa näkymää, koska läntin värissä on pieni liukuma turkoosista kellertävään.

Päällemaalaus tuntuu pahantahtoiselta. Värikokeilu ilmaisee aietta peittää jotakin rapistuvaa ja ikävää pois näköpiiristä. Minuuttien edetessä tunne vahvistuu, sillä kuvittelen näkeväni taustan tummassa maisemassa nukkuvan vanhuksen profiilin. Taiteilijalta tekisi mieli kysyä, näenkö omiani.

Matti Närekangas: Siskon luona on tylsää, 2022, öljy kankaalle, 57 x 57 cm.

Yläkerrassa pidän eniten Närekankaan maalauksesta Siskon luona on tylsää. Hauska teos näyttää lapselliselta. Siinä on hämärä huone ja niukka sisustus. Huonekasvilla on pönäkät lehtivarret, mutta päättelen, että se kuvaa perinteistä paavonnukkumattia.

Jostain mieleni kätköistä nousee muistikuva omasta lapsuudesta: olen kyläilemässä, on ilta ja makaan vierasvuoteessa. Viereisestä huoneesta kuuluu keskustelua. Tuijotan viherkasvia ja odotan, milloin sen lehdet kipristyvät nukkumaan. En ole kuitenkaan varma, onko muisto totta, vai synnyttikö maalaus sen.

Kolmanneksi päädyn Salla Laurinollin maalaukseen, joka on paljon ensimmäistä koristeellisempi. Aistin kuvassa kevättalven kamppailua kylmyyttä vastaan.

Näen lunta ja talvivaloa, jonka koivun oksatkin tuntevat. Lumen alla muhii pimeä ja kostea karike. Maalauksen koukeroisin osa kurnii tasalämpöisen eläimen talvista nälkää ja orastavaa kevään kihelmöintiä.

Ajastimen käyttö havainnollistaa oman ajattelun kehkeytymistä. Joskus neljän minuutin kohdalla teki jo mieli siirtyä eteenpäin. Silloin olikin erityisen kiinnostavaa antautua viidennelle, jonka tuomat oivallukset olisivat lyhyemmällä katsannolla jääneet syntymättä.

Hitaan katsomisen opas on jaossa ilmaiseksi Poriginal-galleriassa sekä Porin taidemuseossa, joka avautuu yleisölle 17.6.

Tuuli Penttinen-Lampisuo

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut