Kaikki miehet – kyllä, kaikki miehet – tekevät naisen elämästä painajaista viiden tähden kauhuelokuvassa

Men on hätkähdyttävä, taitava ja kiehtova kauhuelokuva: samaan aikaan alleviivaava ja arvoituksellinen.

Harperin (Jessie Buckley) irtiotto kaupunkielämästä muuttuu painajaiseksi.

9.6. 15:41

Kauhu

Men. Ohjaus ja käsikirjoitus Alex Garland. 100 min. K16. ★★★★★

Jos Alex Garlandin – muun muassa hienojen scifielokuvien Ex Machinan ja Annihilationin sekä Devs-sarjan tekijän – uutuus kiinnostaa jo lähtökohtaisesti, kannattaa miettiä, paljonko siitä haluaa lukea etukäteen.

Men on kauhuelokuva, se on selvä juttu. Mutta parhaan katselukokemuksen saa, jos sitä menee katsomaan mahdollisimman kylmiltään.

Tai parhaan ja parhaan: Voin hyvin kuvitella, että jotkut poistuvat teatterista näytöksen jälkeen pettyneinä tai syvästi ärsyyntyneinä. Men on jakanut kriitikoiden mielipiteitä ja jakaa varmasti katsojienkin.

Se on aggressiivisen provosoiva teos, käytännössä yksi iso metafora. Mieleen tulee Darren Aronofskyn vuoden 2017 absurdi painajaisfilmi Mother!, mutta siinä missä Aronofskyn symboliikka oli raskasta ja vaikeaselkoista, ei katsojalle varmasti jää epäselväksi, mitä Garland haluaa elokuvallaan sanoa. Siinä se on jo nimessä.

Men alkaa hyvin perinteisen kauhuelokuvan tavoin. Harper (Jessie Buckley) vuokraa vanhan kartanomaisen talon Cotsonin pikkukylästä Englannin maaseudulta. Hän haluaa pois Lontoon-asunnostaan käsitelläkseen traumaattista kokemustaan: Harperin puoliso James (Paapa Essiedu) teki hiljattain – todennäköisesti – itsemurhan. Harper todisti miehensä putoamista ikkunasta ja näkee asiasta painajaisia.

Maaseudun rauha ei kestä kauaa. Alaston, sekopäinen kulkuri pyrkii väkisin sisään taloon. Poliisi ottaa hänet kiinni, mutta sen jälkeen Harperia alkavat vainota muutkin kylän miehet. Vai kuvitteleeko hän sittenkin kaiken, saako mieltä painava syyllisyys hänet näkemään harhoja?

Hetkinen, mikä syyllisyys? Mistä hänen pitäisi tuntea syyllisyyttä?

”Mietit varmaan, miksi ajoit miehesi siihen. Mietit, mitä olisit voinut tehdä toisin”, sanoo kylän pappi, kun Harper uskoutuu hänelle ongelmistaan. Limainen kirkonmies tehostaa ”lohdutustaan” taputtelemalla Harperia reidelle.

Pappi näyttää kasvoiltaan aivan samalta kuin kaikki muutkin Harperin Cotsonissa kohtaamat miehet, papista poliisiin, vuokraisäntään ja green maniin. Kaikkia esittää sama näyttelijä, Rory Kinnear.

Miehet…

Rory Kinnear esittää Menin maalaiskylän miehiä.

Poikkeuksellisen hyvästä elokuvasta kertoo sen jälkivaikutus. Siitä kertoo tohkeissaan kavereilleen, se jää kutkuttamaan mieleen niin, että uudelleenkatselua ei pian enää malta odottaa. Men on juuri sellainen elokuva.

Se on röyhkeä ja pitelemätön purkaus, kuin paraskin punk-biisi – mutta silti viimeisen päälle harkitun oloinen.

Se ei ole päätöntä roiskimista, vaan kehittelee tunnelmaa rauhallisesti (muttei venytetysti) ja nostaa kierroksiaan hitaasti. Siksi se toimii puhtaana kauhuelokuvanakin. Voisi toimia sellaisellekin katsojalle, joka on esimerkiksi kotoisin Marsista ja jolta elokuvan sanoma jää tyystin huomaamatta.

Aiemmin pelkkänä käsikirjoittajana työskennellyt Garland on kehittynyt ohjaajana entistä taitavammaksi. Hän osaa luoda kohtauksiin sekä alitajunnasta kumpuavaa painajaistunnelmaa että kiihkeää, paniikinomaista pelkoa.

Visuaalisuudessa korostuvat upeasti kontrastit ja vastavärit. Vehreän vihreät metsät, niityt ja nurmikot painuvat verkkokalvoille. Garland ymmärtää myös sen, kuinka pelottavaksi tarkoitetut näyt tuntuvat usein vielä häiritsevämmiltä päivänvalossa kuin pimeydessä. Eikä hän kaihda groteskeja näkyjä, jotka saattavat tyrmistyttää paatunutta splatter-katsojaakin.

Näyttelijät ovat rooleissaan ilmiömäisiä. Monista brittisarjoista tutun ja aina mainion Kinnearin roolit ovat tahallisen ylikorostettuja, kuin brittiläisiä sketsihahmoja helvetistä, mutta Kinnear osaa luoda maskeerausten taakse syvemmän taustan.

Jessie Buckley taas ankkuroi hahmollaan tarinan todellisuuteen. Hän näyttää sen, mitä varmaankin jokainen nainen joutuu arjessaan kokemaan ja kestämään. Buckley osaa viestiä yhdellä mikroilmeellä enemmän kuin tuhannella vuorosanalla. I May Destroy You -sarjassa vaikutuksen tehneen Paapa Essiedun rooli on pieni, mutta elokuvan kannalta aivan olennainen.

Vaikka Men on alleviivaava, se jättää paljon myös sanomatta. Jotkin arvoituksen palaset loksahtavat mielessä paikoilleen vasta jälkikäteen, jotkin tajuaa ehkä vasta myöhemmillä katselukerroilla. Kannattaa kiinnittää huomiota kaikkeen: ikonografiaan, kuvallisiin motiiveihin. Taitavaa ja kiehtovaa.

Ja ennen kuin lähtee syyttämään Meniä silkasta miesvihasta, niin jälleen – katso ja kuuntele elokuvaa tarkkaan.

Paapa Essiedu esittää Jamesia, Harperin edesmennyttä puolisoa.

Tuottajat Andrew Macdonald, Allon Reich. Pääosissa Jessie Buckley, Rory Kinnear, Paapa Essiedu, Gayle Rankin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut