Sirkusklovni sai uutta virtaa Reposaaren työmaalta – ”Taisin rakentaa siellä itseäni enemmän kuin mitään muuta”

Pekka von Cräutleinin 55-vuotisella sirkusuralla on erikoinen satakuntalainen sivuraide.

Muodonmuutos: Pekka von Cräutleinista tulee Professori Bluffo.

11.6. 7:03

Pori

Klovni oli 1980-luvun loppupuolella kehnossa kunnossa. Loistava tulevaisuus tuntui olevan takana, kun alkoholi vei miestä turmion syövereihin.

”Olin juomassa itseäni hautaan. Sain sen vuoksi potkut sekä sirkuksesta että kotoa”, Suomen ainoa sirkusklovni muistelee reilut 30 vuotta myöhemmin.

Hän on Pekka von Cräutlein (entinen Kärkkäinen), alias Professori Bluffo. Klovni istuu haastateltavana Porin jokirannassa, mutta palatkaamme hänen vaikeisiin vuosiinsa ja paljon parempiin nykykuulumisiinsa tuonnempana. Katsastetaan ensin, mistä kaikki sai alkunsa.

”Olen vuonna 1951 syntynyt Etu-Töölön hamppari. Perheeni oli ja on kulttuuriperhe monessa polvessa”, von Cräutlein aloittaa.

Sirkusalasta hän kiinnostui jo pikkupoikana. Kesähuvilassa ”böndellä Porvoon takana” oli lastenkirja, jossa neuvottiin taikatemppuja, ja siitä tuli ensimmäinen opas mysteerien maailmaan.

”Kun laitoin sitten vähän omaa persoonaa peliin, syntyi koomista taidetta. Siitä ei klovneria ollut enää kaukana.”

”Viulutaiteilijaisäni kuoli kun olin 2-vuotias, mutta äiti kannusti minua temppuilussa. Hän piti hyvänä sitä, että harrastin jotakin ja taisi hommata minulle muutaman keikankin jo silloin lapsena.”

Tämä on tehty tuhansia kertoja.

Kuunari Koiviston tarina loppui

Nuoresta miehestä kehittyi maata kiertävä ammattimainen ja arvostettu sirkusklovni. Yksi varhaisista oppi-isistä oli Onni-klovni eli Onni Gideon, joka neuvoi kisälliä tekemään töitä: ”Tekemällä oppii, ei filosofoimalla.”

Pekka von Cräutlein teki. Hän muistuttaa, että sirkusklovneria on rankkaa hommaa, jossa menestyminen edellyttää intohimoa ja kohtalaista suurempaa tarvetta tehdä juuri sitä mitä tekee.

”Sirkus ei ole lastenkulttuuria sinänsä, mutta oli vaikeaa oppia, miten saada lapset nauramaan sirkuksessa. Pavlovin koirana kuitenkin opin (viittaa fysiologi Ivan Pavlovin teoriaan, jonka mukaan tietty ärsyke tuottaa tarpeeksi toistettuna tietyn reaktion).”

”Jokin luonteen vajaus tässä työssä täytyy olla. Se on varmaan huomioiduksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve.”

Menestyksellä oli edellä mainittu hintansa, jota klovni alkoi maksaa 1980-luvulla. Hän haki apua ja päätyi niin sanotun Rinteen mallin kautta Porin Reposaareen. Malli oli Satakunnassa vaikuttaneen ja äskettäin edesmenneen työvoimapolitiikan asiantuntijan ja kansanedustajan Heikki Rinteen (sd.) mukaan nimetty työllistämistuen kokeiluprojekti.

Rappiolle repsahtanut klovni osallistui Reposaaren konepajan alueella Kuunari Koiviston surullisenkuuluisaan pelastusoperaatioon. Siinä urakassa voimavarat kuitenkin ehtyivät. Tarina loppui omaan mahdottomuuteensa.

”Enemmän kuin mitään muuta, taisin rakentaa silloin itseäni uudestaan ihmiseksi.”

”Lisäksi Reposaaressa oli entinen lääkärintalo, josta tuli asuntomme. Se oli ihana. Tunsin olevani himassa heti, kun avasin sen oven ensimmäistä kertaa. Siksikin oli seikkailu saada elää täällä. Nämä kiviset rannat ovat sydämessäni. Aina kun käyn Porissa, pyrin tekemään pyhiinvaellusretken Reposaareen.”

Peili on tärkeä työkalu.

Sirkusklovni ei esitä roolia

Sosiaalinen luonne kun on, Pekka von Cräutlein sai Porissa paljon ystäviä sekä vaikuttajista että ihan tavallisista kaupunkilaisista. Toisaalta hän ei halunnut juuttua paikalleen lyttyyn menneen hankkeen eli Kuunari Koiviston mannekiiniksi.

”En, vaikka tässä duunissa teen itseäni naurunalaiseksi joka jeesuksen päivä”, klovni hekottaa.

”Siinä oli silloin käyttövoimana yletöntä pätemisen tarvetta. Aito onnistumisen tarve oli.”

Sirkusklovni lähti Reposaaresta ja palasi estradeille: Linnanmäelle, televisioon ja tietenkin sirkustelttoihin.

Nyt hän on 70-vuotiaana valtion taiteilijaeläkkeellä ja pitää puolisonsa kanssa vanhaan kansakouluun tehtyä kulttuurikeskus Holkenia sekä sirkushostellia Inkoon Tähtelässä. Se on lähellä presidentti Mauno Koiviston perheen kesäpaikkaa.

Sirkusammatit vaativat von Cräutleinin mukaan sitkeyttä, sitoutumista ja itsensä peliin laittamista: syvällistä paloa.

”Näyttelijä Vesa Vierikko, jolle opetin Teatterikorkeakoulussa taikatemppuja, esittää elokuvissa Pelle Hermannia. Se on hänelle rooli.”

”Aito sirkusklovni ei esitä roolia. Hän tuo esille itseään, omaa persoonaansa, jossa on toki myös pimeitä puolia. Ne kannattaa kuitenkin pitää pimennossa.”

Komea profiili.

Miehen on helpompaa olla vajavainen

Jos tarkasti määritellään, Pekka von Cräutlein on vuonna 2022 alansa ainoa perinteisen sirkuksen piirissä toimiva sirkusklovni Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Hän uskoo kuitenkin saavansa joskus seuraajia.

”Uusi sirkus tai nykysirkus ei juuri tuota hauskuutta eikä kovin paljon lapsille suunnattua ohjelmaa, mutta eiköhän joku pimahtanut tyyppi vielä pullahda esiin.”

Naisia alalla on aina ollut vähän.

”Tämä on naisille miehiä vaikeampi tie kulkea. Miehen on helpompaa olla avoimesti vajavainen.”

”Esimerkiksi minä olen vanha, hajamielinen ja harvahampainen pömppömaha, joka olisi tavallisessa työnhakutilanteessa todella heikoilla. Sirkusklovneria on siinä suhteessa armollinen vapaasatama. Tässä saa olla raadollinen ja raajarikkoinen kuin keskiaikaisessa narrien laivassa. Ihminen on kuitenkin ihminen.”

Melkein valmis.

Onko vain nykysirkus taidetta?

Kun uralla on meneillään 55. vuosi ”ihmisten edessä kiemurtelemista”, muistiin on jäänyt lukuisia pieniä sattumuksia ja kohtauksia.

Pekka von Cräutlein on esimerkiksi esiintynyt paljon hoitolaitoksissa ja kuntoutuskeskuksissa. Yhdessä vanhuksille tarkoitetussa laitoksessa hän vieraili aikoinaan hyvän mielen lähettiläänsä.

Vanhukset istuivat puolikaaressa seuraamassa esitystä, kun yksi pitkä mies nousi hitaasti ylös, avasi kätensä levälleen ja katsoi klovnia silmiin. ”Äiti”, hän sanoi sitten.

”Jokin siinä oli mennyt perille”, klovni toteaa.

Ruotsissa puolestaan eräs äänekäs lapsi neuvoi hyvin tarkkaan, minne klovnin kovasti etsimä ankka oli hävinnyt. Kun pelle neuvoista huolimatta katseli aivan väärään suuntaan, lapsi kajautti tuomionsa: ”Eihän tuo ymmärrä mistään mitään!”

”Kerran hävetti, vaikka ei olisi tarvinnut, kun olin marketissa esiintymässä ja Radion Sinfoniaorkesterin pianisti Jouko Laivuori sattui paikalle ilmeisesti iäkkään tätinsä kanssa. Täti totesi olleensa isäni suurimpia ihailijoita.”

Turhan häpeän tunteen taustalla vaikutti väärä ajatus isästä kuuluisana viulutaiteilijana ja pojasta luuseripellenä. Sitä tukee näiden aikojen epävirallinen määritelmä, jonka mukaan nykysirkus on taidetta ja perinteinen sirkus markkinaviihdettä.

”Mutta olen minäkin muusikko”, von Cräutlein riemastuu.

”Kesällä 2023 pääsen ehkä Pori Jazz Kidsiin esittämään Ilpo Tiihosen ja Kirsi Kunnaksen sirkusaiheisiin runoihin tehtyä musiikkia.”

”Pori Sinfoniettan kanssa se on jo tehty, ja Lohjan kaupunginorkesterin kera olemme toteuttaneet monet erilaiset väännöt.”

Pekka von Cräutlein alias Professori Bluffo esiintyy Sirkus Tähden klovnina Porin Kirjurinluodossa to-su 16.-19.6. ja Eurajoen Keskustan koulun kentällä ma 20.6. sekä ti-to 21.-23.6. Rauman Parpansalin kentällä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut