Suomalaiset naispelaajat kohtaavat videopeliyhteisössä sukupuolitettua syrjintää, häirintää ja vähättelyä.
Näin kertoo Usva Frimanin 3. kesäkuuta Turun yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Friman on pelien ja digitaalisen kulttuurin tutkija sekä Suomen pelitutkimuksen seuran hallituksen jäsen.
Tutkimuksen perusteella naispelaajiin kohdistuva sukupuolittunut syrjintä ja häirintä on todella yleistä. Frimanin mukaan hätkähdyttävää oli kuulla, että häirintää kokemattomatkin osaavat varautua siihen. Yleisiä tapoja pysyä turvassa häirinnältä ovat esimerkiksi sukupuolineutraalin nimimerkin käyttäminen ja äänikeskustelun välttäminen verkkopeleissä.
”Monet kertoivat, että eivät pelaa lainkaan verkkopelejä vieraiden kanssa, koska eivät halua ottaa sukupuoleen kohdistuvan törkyaallon riskiä”, sanoo Friman.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 757 suomalaista digitaalisia pelejä pelaava naista. Friman haastatteli itse kahtakymmentä naista, loput täyttivät verkkokyselyn.
Kysymykset käsittelivät laajasti niin pelaamisen käytäntöjä kuin sukupuoleen liittyviä kokemuksia pelikulttuurissa.
”Olin tosi vaikuttunut osallistuneiden naisten määrästä. Siitä näkee, että naispelaajat haluavat olla aktiivisia toimijoita ja kertoa pelaamisestaan”, Friman sanoo.
Usva Friman
Frimanin tutkimukseen osallistuneet naiset pelaavat paljon: useimmat päivittäin ja 80 prosenttia vähintään kuusi tuntia viikossa. Heidän asemansa on silti pelikulttuurin marginaalissa.
Suoranaisen häirinnän tai ahdistelun lisäksi naispelaajiin kohdistuu heidän pelaamistaitojensa ja harrastuneisuuden vähättelyä. Peliyhteisössä naisille asetetut standardit ovat korkeammat, ja yksittäinen naispelaaja päätyy usein edustamaan kaikkia naisia.
Näkyvintä pelikulttuurin sukupuolittuneisuus on Frimanin mukaan e-urheilussa ja striimauksessa niiden julkisen luonteen takia. Väitöstutkimukseen osallistuneista naisista liki puolet kertoo seuraavansa e-urheilua, mutta vain 6 prosenttia oli itse osallistunut pelikilpailuihin.
”On toki useita syitä olla osallistumatta e-urheiluun, kuten se, ettei pidä kilpailemisesta tai tietyistä peleistä”, Friman sanoo.
”Monet eivät kuitenkaan halua osallistua, koska naispelaajana e-urheiluareenalla joutuu ikään kuin suurennuslasin alle.”
Yhtä lailla ahdistavaa voi olla pelien striimaaminen naisena. Eräs Frimanin haastattelema pelistriimaaja kertoi suoraan saamistaan uhkausviesteistä.
Osa naispelaajista ei edes halua katsoa naispuolisten striimaajien lähetyksiä niihin tulevien naisvihamielisten kommenttien takia.
VäitöstutkimukseN aineisto luo raadollisen kuvan pelimaailman sukupuolittuneisuudesta.
Asiasta ollaan Frimanin mukaan aiempaa tietoisempia pelitapahtumissa- ja organisaatioissa, ja siihen on pyritty reagoimaan esimerkiksi häirintätukihenkilöiden palkkaamisella.
Vaikka joitakin askelia parempaan suuntaan on siis otettu, ei pelitutkija Friman näe juuri syytä optimismiin pelikulttuurin muuttumisesta tasa-arvoisemmaksi.
”Nämä seksismin ja sukupuolisen häirinnän ongelmat ovat selvästi edelleen olemassa. Joko muutos on vain tosi hidasta, tai pelikulttuurin tarvitaan vielä isompia muutoksia”, hän sanoo.
Frimanin väitöstutkimuksessa käsitellään myös pelaajaidentiteetin ydintä. Naispelaajat ovat akuutin tietoisia siitä, että vain miehille suodaan todellisen gamerin arvo.
”Suurimmalle osalle sillä ei kuitenkaan ole väliä, vaan heille itse pelaaminen on jotain ydingamerin kulttuurista statusta tärkeämpää”, Friman kertoo.
”Olen itsekin alkanut ajatella, että ehkä koko gamerin käsite on vanhentunut. Pelit ovat yhä isompi osa kulttuuria, ja omaa suhdettaan pelaamiseen voi määritellä monipuolisemmin.”
Usva Frimanin väitöstutkimus on nimeltään Gender and game cultural agency in the post-gamer era: Finnish women players’ gaming practices, game cultural participation, and rejected gamer identity.