Toimittaja Noora Mattila haastatteli kirjaansa anoppiaan. Etukäteen häntä mietitytti, millaiseen väittelyyn rokotekeskustelu saattaisi anopin kanssa johtaa.

Anoppini, rokotekriitikko

Toimittaja Noora Mattila kuvaa yskähtelevää vuoropuhelua rokotekriittisen, salaliittoteorioita kannattavan anoppinsa kanssa. Teos on yksi kolmesta kevään kotimaisista salaliittoteorioita käsittelevistä kirjoista.


28.4. 10:20 | Päivitetty 29.4. 10:55

Maailmanlaajuisesti tunnetun kemikaalivanateorian mukaan ilmakehään levitetään jonkin tahon toimesta salaa kemikaaleja, joiden avulla pyrittäisiin hallitsemaan ihmisiä. Teorialle ei ole pitäviä todisteita. Se on siis salaliittoteoria.

”Kemikaalivana-ajatukset ovat ehkä selvin tyyppiesimerkki salaliittoteorioista, joihin Susan uskoo”, sanoo toimittaja Noora Mattila.

Mattila on toimittaja, joka on työskennellyt myös Satakunnan Kansassa. Susan on puolestaan Mattilan amerikkalainen anoppi ja päähenkilö hänen teoksessaan Heränneet. Maailma salaliittoteoreetikoiden silmin. Kirjassa Mattila pyrkii selvittämään, miltä todellisuus näyttää salaliittoihin uskovan ihmisen näkökulmasta. Sen lisäksi hän on haastatellut tutkijoita aiheesta.

Heränneiden runko ovat Mattilan vuoden 2021 aikana videopuheluin ja sähköpostitse käymät keskustelut Susanin kanssa. Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa asuva anoppi on rokotekriitikko, joka kannattaa monenlaisia salaliittoteorioita ja kutsuu koronapandemiaa plandemiaksi. Englannin kielen suunnitelmaa tarkoittavasta plan-sanasta johdettu termi viittaa ajatukseen koronapandemian suunnitelmallisuudesta.

Alkuvuoden aikana on ilmestynyt kaksi muutakin kotimaista tietokirjaa salaliittoteorioista: Pasi Kiviojan Salaliittoteorioiden ihmemaassa sekä Markus Tiittulan Taistelu totuudesta.

Pitkään Yhdysvalloissa asunut Tiittula on perillä amerikkalaisesta keskustelusta. Hän pohtii teoksessaan myös sitä, miten populistinen politiikka ja sosiaalinen media ovat viime vuosina muovanneet salaliittoteorioita.

Kiviojan kirjassa korostuu puolestaan suomalainen näkökulma. Teoksessa julkaistaan tuloksia tutkimushankkeesta, jossa selvitettiin, millaisiin salaliittoteorioihin ihmiset uskovat.

Tuskin on sattumaa, että kolme salaliittoteorioita käsittelevää, toimittajataustaisen kirjailijan teosta ilmestyy juuri nyt. Koronapandemia on ruokkinut teorioita ja Yhdysvaltain presidentinvaalitaistelu sekä Capitol-kukkulan valtaus ovat osoittaneet, ettei kaikkia teorioita voi sivuuttaa olankohautuksella.

Anopin epäluuloinen suhtautuminen juuri rokotteisiin ja koronapandemiaan toimi Mattilalle kipinänä kirjan kirjoittamiseen. Anopin poikkeava maailmankuva oli toki mietityttänyt aiemminkin.

”En ollut silti koskaan ajatellut, että hän olisi salaliittoteoreetikko. Salaliittoteoriat sanana eivät olleet samalla tavalla pinnalla aiemmin enkä itsekään täysin tiennyt, keitä niiden kannattajat ovat.”

Vuosien ajan Mattila tottui välttelemään anoppinsa ajatusten haastamista. Asetelma muuttui, kun hän sai puolisonsa kanssa esikoislapsensa vuonna 2019.

Anopilla oli selvästi eri käsitys siitä, millaista tiedonhankintaa vanhemman oli syytä tehdä, ja mitä asioista selvää ottamalla voi saavuttaa.

”Silloin aloin ajatella asiaa tarkemmin. Rokotekriittisyys, do your own research – ja miksi minä en tunne tarvetta tällaiseen?” Mattila selittää.

Do your own research – tee oma tutkimuksesi – on eräänlainen salaliittoteoreetikkojen tunnuslause. Siihen on saattanut törmätä viime vuosina esimerkiksi koronarajoituksia ja rokotteita vastustavien keskuudessa. Lause kehottaa kriittisyyteen mutta kätkee sisäänsä ehdottomammankin tulkinnan: älä luota siihen, mitä sinulle kerrotaan.

Mattilan mukaan salaliittoteoreetikoiden maailmankuvassa on pohjimmiltaan kyse juuri luottamuksesta tai tarkalleen ottaen sen puutteesta. Tavallisesti epäilys kohdistuu niin mediaan, viranomaisiin kuin tiedeyhteisöön. Niiden taustalla nähdään voimia, jotka uhkaavat yksilön riippumattomuutta ja vapautta.

Salaliittomaailmankuvaan kuuluva äärimmäinen kriittisyys valtaeliittiä kohtaan näkyy myös Susanin tapauksessa, Mattila sanoo. Erityisen epäluuloisesti Susan suhtautuu lääketeollisuuteen ja suuryhtiöihin.

”Anoppini ei ole sinisilmäinen tai hyväuskoinen. Hän on kriittinen ajattelija, mutta hänen lähdekritiikkinsä ei välttämättä päde tai hänen lähteensä ovat kyseenalaisia.”

Mattila muistuttaa, että rokotekriittiset saattavat olla hyvin perillä vaikka erilaisista tutkimusten aukoista ja rokotteiden haittavaikutuksista. Hän itse ei taas tiennyt, mitä rokotteissa oli, kun hänen lapsensa rokotettiin.

Toisaalta suomalaisen yhteiskunnan kasvatin luottamus rokotteisiin ja terveysviranomaisiin on eri pohjalla kuin amerikkalaisen, Mattila pohtii.

”Susanin silmissä luottamus on luottavaisuutta, eikä se ole hyvä asia.”

Harva salaliittoteoriaan uskova pitää itseään salaliittoteoreetikkona. Mikä lopulta on salaliittoteoriaa?

Asia on yksinkertainen, sanoo salaliittoteorioihin ja disinformaatioon perehtynyt toimittaja Pasi Kivioja.

”Salaliittoteoria on vallitsevan virallisen totuuden vastainen kertomus tai uskomus, jonka mukaan on olemassa toimijoiden ryhmä, joka juonittelee salassa yleensä pahantahtoisen asian edistämiseksi. Jos käy niin, että salaliitoteoria näytetään toteen, se lakkaa olemasta teoria ja muuttuu salaliitoksi.”

Toimittaja Pasi Kiviojan teos toimii hyvänä johdatuksena sekä menneisyydessä vaikuttaneisiin että juuri nyt vallalla oleviin salaliittoteorioihin.

Kivioja viittaa alankomaalaiseen tutkijaan Jan-Willem van Prooijeniin, jonka mukaan salaliittoteorioita yhdistää ajatus säännönmukaisuudesta (mikään ei ole sattumaa), toimijuudesta (joku suunnittelee tietoisesti), liittoumasta (ryhmä ihmisiä), salailusta sekä vihamielisestä tarkoituksesta.

Kuten Mattilaa myös Kiviojaa kiinnosti, miksi toiset meistä uskovat villeihinkin teorioihin. Haastattelujen lisäksi Salaliittoteorioiden ihmemaassa -teos hyödyntää suomalaisten uskomuksia selvittäneen Turun yliopiston FINSCI-tutkimusprojektin tuloksia. Kivioja toimi hankkeessa erikoistutkijana.

Hankkeessa toteutettiin väestökysely, jossa vastaajia pyydettiin kertomaan, olivatko he kuulleet väittämän aiemmin ja miten hyvin väite piti heidän mielestään paikkansa.

Suomalaisille tutuimmaksi salaliittoteoriaksi nousi uskomus koronaviruksen päästämisestä tahallisesti liikkeelle kiinalaisesta laboratoriosta. Teoriasta oli kuullut 86 prosenttia suomalaisista. Siihen kuitenkin uskoi vain 17 prosenttia suomalaisista.

Sen sijaan kyselyn perusteella 38 prosenttia, siis enemmän kuin joka kolmas, suomalaisista uskoo, ettei Lee Harvey Oswald ollut yksin presidentti John F. Kennedyn salamurhan takana. Toiseksi eniten kannatusta (31 prosenttia) kyselyssä sai teoria, jonka mukaan vapaamuurarit vaikuttava salaisesti liike-elämässä ja politiikassa.

Kiviojan mielestä kuka tahansa ei voi ”hurahtaa” salaliittoteorioihin.

”Aivojen pitää olla valmiiksi siinä asennossa. Salaliittoteorioihin uskovat herkemmin ihmiset, jotka uskovat esimerkiksi henkimaailman asioihin. Haastatteluissani tuli usein esiin myös henkilökohtaisen kriisin ja trauman merkitys. Moni haastateltava kertoi, miten elämä oli ollut sekaisin, ja he olivat alkaneet hakea selitystä ja itse tutkia asioita.”

Noora Mattilan mukaan epäilevä maailmankuva voi tuntua toisesta ahdistavalta, kun taas toiselle se tuo järjestystä kaaoksen keskelle.

Mattila halusi kirjassaan selvittää, mikä on ollut se hetki, kun Susan ja hänen muut haastateltavansa ovat alkaneet nähdä valtavirran totuuden toisin. Usein ihmisten kertomassa elämäntarinassa on käännekohta, jota he kutsuvat ”heräämiseksi”. Siihen on saattanut johtaa jokin perustavanlaatuinen petetyksi tai ohitetuksi tulemisen kokemus – tai joskus henkinen tai hengellinen herääminen, joka asettaa valtavirran arvomaailman kyseenalaiseksi.

Mattilan mielestä olisi tärkeää, ettei tällaisia hetkiä käsiteltäisi vain ikään kuin yksilön henkilökohtaisina kokemuksina, vaan kysyttäisiin, mikä esimerkiksi keskusteluilmapiirissä viestintätavoissa saattaa johtaa tällaisiin kokemuksiin.

Vastakkainasettelu salaliittoteoreetikkojen ja muiden välillä saattaa työntää ihmisiä vain syvemmälle kaninkoloon. Ilmapiirin kiristyessä rokotekriittinen Susankin lakkasi lukemasta uutisia ja seurasi vain rokotekriitikkojen omia sivustoja.

Nuorempana Susan oli vaikuttunut tietoisuuden kehittämisestä ja armenialaisen mystikon George Gurdjieffin filosofiasta. 1980-luvun alussa hän taas asui Kaliforniassa, missä hedelmäsatoa uhanneita appelsiinikärpäsiä vastaan taisteltiin kovin asein: helikopterit suihkuttivat alueelle öisin malationi-nimistä hyönteismyrkkyä. Susan katsoo myrkyn aiheuttaneen hänelle vakavia terveysvaivoja.

Pohjimmiltaan salaliittoteorioiden kohdalla kyse on ennemmin maailmankuvasta kuin vain uskomisesta johonkin, Mattila sanoo. Hän kuvaa asiaa kehittelemänsä oviteorian kautta.

”Kun Susan lähettää linkin vaikka johonkin villiin teoriaan, minulla tulee ekana ajatus, ettei ole mitään syytä uskoa tähän ja tutkia tätä tarkemmin. Se törmää sisälläni seinään: maailma ei ole tällainen, ihmiset eivät ole tällaisia. Mutta siinä missä minulla on seinä, Susanilla on ovi. Hänen maailmassaan on mahdollista, että esimerkiksi vallanpitäjät kykenevät mihin tahansa.”

Mattila kertoo, ettei Susan ole lukenut hänen kirjansa lopullista käsikirjoitusta, mutta on antanut siunauksensa kirjalle. Lähellä kuitenkin oli, että anopin ja miniän välit olisivat katkenneet kirjan tekovaiheessa kokonaan.

Varsinkin läheisen ihmisen kanssa maailmankuvien väliset ristiriidat aiheuttavat herkästi hankausta. Silloin on tärkeä muistaa, että osapuolia on aina kaksi.

Heränneissä Susanin uskomusten lisäksi suurennuslasin alle joutuu myös Mattilan oma ajattelu.

”Aloittaessani kirjaprojektia luulin, että yritän ymmärtää ja kuunnella Susania. Kun keskustelu törmäsi seiniin, tajusin että en ehkä sittenkään ole yrittänyt kuunnella. Ehkä minulla sittenkin oli illuusio, että voisin jotenkin auttaa ja opettaa häntä. Sellainen ajattelu voi olla ylimielistä ja alentuvaa.”

Noora Mattila: Heränneet. Maailma salaliittoteoreetikoiden silmin. Otava 2022. 444 s.

Pasi Kivioja: Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa. Docendo 2022. 326 s.

Markus Tiittula: Taistelu totuudesta. Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa ja miksi ne pitää ottaa vakavasti? Johnny Kniga 2022. 288 s.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut