Lähes sadan miljoonan dollarin The Northman on raaka ja julma viikinkisaaga ja siksi Hollywood-elokuvaksi poikkeuksellinen – Silti se olisi voinut olla paljon enemmän

Ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Eggers pääsi kehuttujen arthouse-kauhuelokuvien jälkeen tekemään suuren luokan historiallista spektaakkelia. Lopputuloksessa näkyvät kompromissit.

Alexander Skarsgård esittää vihan riivaamaa Amlethia The Northmanissa.

23.4. 13:00

Seikkailu, draama

The Northman. Ohjaus Robert Eggers. K16. 137 min. ★★★

Vuosi 895. Viikinkiprinssi Amlethin (Oscar Novak) petturisetä Fjölnir (Claes Bang) tappaa tämän isän, kuningas Aurvandilin (Ethan Hawke) ja kaappaa äidin Gudrúnin (Nicole Kidman) vaimokseen. Pikkupoikaikäinen Amleth pääsee täpärästi karkuun merille.

Aikuisena Amleth (Alexander Skarsgård) on vihan täyttämä soturi, joka kiertää vieraita maita raivopäisten berserk-viikinkien riveissä, ryöstellen ja teurastaen.

Eräällä ryöstöretkellä Amleth uneksii näkijättärestä (laulaja Björk) joka kehottaa häntä seuraamaan kohtaloaan. Orjamarkkinoilla Amleth kuulee, että Fjölnir hallitsee nyt Islannissa pientä maaplänttiä ja farmia menetettyään valtakuntansa Norjan kuningas Haraldille. Amleth soluttautuu orjien joukkoon ja päätyy Fjölnirin palvelukseen. Slaaviorja Olga (Anya Taylor-Joy) apunaan Amleth alkaa punoa juonta vihollisensa pään menoksi.

The Northman on poikkeus isojen nyky-Hollywood-elokuvien joukossa. Se on armottoman raaka ja julma, huumoriton ja raskas.

Esimerkiksi heti alkupuolella berserkit tuhoavat slaavikylän ja tappavat sen lapset sekä vanhukset lukitsemalla heidät latoon ja polttamalla sen, kuin Elem Klimovin klassikko-sotakuvauksessa Tule ja katso (1985). Amleth ei tee mitään estääkseen, ja silti hän on tarinan sankari. Moderneja moraalisääntöjä ei ole, ainoastaan usko kohtaloon ja verikostoon.

Esteettisestikin elokuva on hieno. Mutta silti kokonaisuus on pettymys. Ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Eggersiltä nimittäin odotti jotain enemmän.

38-vuotias amerikkalainen Eggers nousi indie-elokuvien kuumaksi nimeksi aiemmilla pitkillä ohjauksillaan The Witch: A New England Folktale (2015) ja The Lighthouse (2019). Ensimmäinen on 1600-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuva kauhudraama, jossa siirtolaisperheen tytär joutuu paholaisen viettelemäksi. The Lighthouse taas on kauhua ja mustaa komediaa yhdistelevä kahden näyttelijän show 1800-luvun majakanvartijoista, jotka vajoavat houreisiin ja hulluuteen.

Eggersin päätavoite on vangita katsoja elokuvien maailmaan, toiseen paikkaan ja aikaan. The Witchin lavasteet rakennettiin käsin vanhanaikaisilla työkaluilla, hahmot puhuivat aikakauteen sopivaa vanhaa englantia. Mustavalkoisen The Lighthousen ”merimieskielen” Eggers kehitti 1800-luvulta säilyneiden lokikirjojen pohjalta.

The Northmanissa Eggersin tavoite oli ilmeisesti tehdä ”definitiivinen” viikinkielokuva samaan tyyliin. Hän käsikirjoitti elokuvan islantilaisen kirjailijakuuluisuuden Sjónin kanssa. Tarinan pohjana he käyttivät pohjoismaista Amlethin legendaa – Shakespearen Hamletin esikuvaa – sekä vanhoja islantilaissaagoja; joitain kohtauksia on otettu esimerkiksi 1200-luvulla kirjoitetusta Poltetun Njállin saagasta (julkaistu myös suomeksi Antti Tuurin kääntämänä).

Varhaiskeskiajan maailma pyrittiin luomaan autenttiseksi pienintäkin pukujen yksityiskohtia myöten.

The Witch ja The Lighthouse olivat kuitenkin pienehkön budjetin arthouse-elokuvia, joissa Eggersillä oli täysi kontrolli sekä taiteellinen vapaus. The Northmanissa taas ei ollut.

Elokuvan budjetti paisui koronaviruksen aiheuttamien kuvauskatkosten vuoksi aiottua suuremmaksi, joidenkin lähteiden mukaan jopa 90 miljoonaan dollariin.

Amleth saa kumppanin slaavikylästä orjuuteen ryöstetystä Olgasta (Anya Taylor-Young).

Sekään ei ole Hollywoodin mittapuulla enää jättisuuri, mutta niin iso, että rahoittajat eivät nielleet Eggersin taiteellisia ambitioita sellaisenaan. Se näkyy elokuvasta, valitettavasti.

Siinä missä Eggersin aiemmat elokuvat olivat jotain ennennäkemätöntä, The Northman tuntuu aika nähdyltä.

Jos Viikingit-sarja – tai mikä tahansa parinkymmenen vuoden aikana tehty keskiaikaseikkailu tai -fantasia – on tuttu, tiedätte kyllä: pitkätukkaiset lihaksikkaat korstot tuijottavat tylysti kulmiensa alta ja huutavat RAAAAAAH! Kun jotakuta isketään miekalla kurkkuun, kuuluu ääniraidalta aina tuttu ”sivallusefekti”.

Dramaattisissa kohdissa taustalla pauhaavat patarummut, folk-soittimet ja hu-ha-kuorohuudot. Kaikkea tätä nähdään ja kuullaan The Northmanissa niin paljon, että tunnelma menee haudanvakavasta välillä huvittavan puolelle.

Eggersille juoni on aiemminkin ollut sivuseikka ja tunnelma pääasia. The Northmanissa se on ongelma, kun juoni on yksioikoinen, perinteistäkin perinteisempi kostokertomus ja estetiikka lukuisista muista elokuvista ja sarjoista tuttua.

Huipputarkasti rakennettu rekvisiitta laivoineen, aseineen ja viittoineen jää kauniiksi kuorrutukseksi. Hieno näyttelijäkaartikaan ei pääse oikeuksiinsa, kun heiltä vaaditut suoritukset ovat ennen muuta fyysisiä eikä hahmoissa ole tasoja. The Northman on reippaasti lähempänä vaikkapa Braveheartia tai Gladiaattoria kuin Eggersin aiempia elokuvia.

Mikään tästä ei silti poista sitä, kuinka taitava Eggers on puhtaasti ohjaajana. Pelkästään sen vuoksi elokuva kannattaa mennä katsomaan isolta kankaalta.

Eggers ja kuvaaja Jarin Blaschke käyttävät äärimmäisen tarkkoja pitkiä otoksia ja kamera-ajoja. Ne seuraavat Amlethia vaikka läpi taistelun – leikkausta odottaa ja odottaa, mutta sellaista ei tule. Uskomatonta taituruutta. Kuvat näyttävät muutenkin parhaimmillaan juuri siltä, mitä Eggers elokuvillaan yrittää, kuin jotain muinaista olisi herännyt eloon.

Villeimmissä visioissa Eggers on niin ikään vahvimmillaan: kuten alun huumaavassa sotuririitissä ja Amlethin näyissä myyttisestä sukupuusta sekä taivaiden halki kiitävästä valkyyrioista. Niissä on alkukantaista, uskonnollista voimaa. Kunpa kaikkea tällaista olisi ollut elokuvassa enemmän.

Ensi-iltaa edeltäneessä The Guardianin haastattelussa Eggers puhui elokuvastaan rehellisesti. Hän sanoi olevansa The Northmanista ylpeä, mutta ettei siitä tullut aivan sellainen, kuin hän olisi halunnut.

Harmi. Kun auteur-tekijä taipuu kompromisseihin, lopputulos saattaa jäädä kaikin tavoin puolitiehen – kuten The Northman.

Käsikirjoittajat: Robert Eggers ja Sjón, tuottajat Mark Huffam, Lars Knudsen, Robert Eggers, Alexander Skarsgård ja Arnon Milchan. Pääosissa Alexander Skarsgård, Anya Taylor-Joy, Claes Bang, Nicole Kidman.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut