Porilaisen Anna Turusen maalaamat ohikiitävät arkinäyt huipentuvat metafyysiseen Aamukahviin

Anna Turunen: Aamukahvi, 2022, sekatekniikka pahville, 120 x 160 cm.

19.4. 10:27

Anna Turunen: Tarttumapinta 24.4. saakka. Galleria 3h+k, Yrjönkatu 4, Pori, avoinna ke-pe 11–17, la-su 12–16.

Anna Turusen (s. 1981) taidenäyttelyssä on esillä sarja maalauksia, joiden tiedoteteksti kertoo syntyneen tuoreeltaan ja tiiviiseen tahtiin. Teoksista ei kuitenkaan löydy suoria viitteitä viime aikojen käänteisiin ja kauheuksiin. Ne ovat läsnä vain vastakohtiensa kautta. Teokset tapahtuvat kuplassa, jota kuvaavat arki, pehmeys ja valo.

Maalauksissa näkyy rantoja, villasukkia ja unesta rypistyneitä peittoja. Teokset etsivät syvyyttä ja horisonttia, vaikka tosiasiassa maalarin pää painuu usein alas.

Alaviisto kuvakulma henkii surumielisyyttä. Teokset eivät esitä ihmistä huokaamassa huolesta. Sen sijaan ne pysäyttävät katseen, joka ohikiitävänä hetkenä havaitsee myllätyistä petivaatteista piirtyvän vuoriston.

Merimaisema voi avautua astioiden väliin, valoilmiönä keittiön pöydälle. Mielen horisontti on avara, vaikka arki rajautuu ahtaaseen, joskin turvalliseen kotoisuuteensa. Vain kerran maalauksessa vilahtavat väsyneet kasvot. Nekin katsovat alas, ehkä pöydän alle siten, että kalusteen pohja täyttää taivaan planetaarisella näyllä.

Maa, 2022, akryyli kankaalle, 52 x 72 cm.

Mainittu tiivistahtisuus näkyy maalausjäljessä. Pensselin on pitänyt liikkua ripeästi, jotta ohikiitävä sisäinen tai ulkoinen visio ehtii tarttua kankaalle. Siitä seuraava teosten epätasaisuus näyttäytyy kiireen dokumentaationa. Kuvia ei todellakaan ole nuoltu huolella umpeen. Musteella maalattu Tuulet on luonteeltaan avoimin, kuin hätäinen muistiinpano.

Sinänsä vilpitön suurpiirteisyys vaikuttaa onneksi kuitenkin vain välivaiheelta. Näyttelyn kookkain teos vie Turusen taidetta uuteen, jännittävään suuntaan. Kevyin, mutta varmoin ottein maalattu näkymä tuo mieleen jopa italialaisen metafyysisen maalarin Giorgio de Chiricon (1888–1978).

Kiireen vastapainoksi nousee kahvi. Höyryävä kuppi nautitaan rituaalissa, jonka ympärille muodostuu aikaa hidastava aura. Aamukahvissa myllätty peitto nousee taivaalle, valo häikäisee erikoisesti ja horisontissa sataa.

Kahvikuppien muuttuvat kuvakulmat ja eri suuntiin lankeavat varjot luovat maisemaan epätodellisen ilmapiirin, joka lävistää ilmeisen havaintomaailman. Kuin de Chiricon klassikkoteoksissa, Aamukahvi tulee unenomaisella varmuudella tietoiseksi omasta näyttämöllisyydestään sekä dramaattisen hiljaisuuden särkyvyydestä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut