Alli Haapasalo kuvattiin Tennispalatsissa ennen Tytöt tytöt tytöt -elokuvan kutsuvierasensi-iltaa.

Haapasalo

Mollberg, Kaurismäki, Karukoski. Elokuvaohjaajista on tavattu puhua sukunimillä. Näihin päiviin asti heistä valtaosa on ollut miehiä. Hitaasti mutta varmasti maailma kuitenkin muuttuu. Nyt meillä on myös Haapasalo. Hänen uusin elokuvansa kertoo tytöistä.

Elokuvaohjaaja: todella harvinainen ammatti. Elokuvien tekeminen on niin kallista ja aikaa vievää, että niitä ei todellakaan kuka tahansa pääse tekemään.

Kun jostakusta sitten on, kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti, tullut elokuvaohjaaja, herääkin uteliaisuus.

Olisiko tulevaa ammattia voinut ennustaa jo kyseisen henkilön lapsuudessa?

Miten on, elokuvaohjaaja Haapasalo?

”Jos kukaan olisi ylipäätään pitänyt mahdollisena, että jostakin voi tulla elokuvaohjaaja, olisi minusta ehkä sanottu, että tuohan ohjaa koko ajan. Minä olin se tyyppi, joka alkoi hoitaa esitystä, kun serkut tuli mummolaan, konkreettisesti ohjasin. Ohjasin leikit ja ainakin yritin ohjata pikkuveljen toimimaan niissä miten halusin. Ohjasin ala-asteella kuoroakin.”

Takatöölöläisessä kahvilassa istuva Alli Haapasalo hymyilee näyttäessään, miten liikutti kuoron edessä tahtipuikkoa:

”Heilutin kättä tietämättä mistään mitään.”

Mielikuva vuosikymmenten takaa, 1980-luvun Keravalta, on ihana.

Ihana on myös Haapasalon uusi elokuva, Suomen-ensi-iltansa torstaina 14. huhtikuuta saanut Tytöt tytöt tytöt.

Samaa mieltä taidettiin olla myös Yhdysvalloissa Sundancen elokuvafestivaaleilla, jossa Haapasalon elokuva voitti yleisöpalkinnon.

Paitsi ihana, on Tytöt tytöt tytöt myös voimaannuttava ja tärkeä.

Elokuva kertoo kolmesta lukioikäisestä tytöstä: Emmasta (Linnea Leino), Mimmistä (Aamu Milonoff) ja Rönköstä (Eleonoora Kauhanen).

He asuvat Helsingissä, käyvät koulua, tekevät vähän töitä, bilettävät perjantaisin. Emma taitoluistelee ja pyrkii EM-kisoihin, Rönkkö kipuilee seksuaalisen identiteettinsä kanssa, Mimmillä on vaikea äitisuhde. Emma ja Mimmi ihastuvat toisiinsa, Rönkkö yrittää löytää seksuaalisen nautinnon.

Perusjuttuja, tavallista nuorta elämää. Mutta hyvin poikkeuksellinen elokuva.

”Ihan hullua, että Tytöt tytöt tytöt tulee ulos 2022: onhan tämä elokuva, joka olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Eihän sen pitäisi olla mitenkään radikaalia, että tytöt otetaan keskiöön, että he toimivat omaehtoisesti – ilman että heitä määrittää miehen, tai aikuisen, katse.”

Radikaalia se kuitenkin on. Elokuvan historia on hyvin miehinen, joten yleensä myös katse on ollut sitä. Naisten roolina on ollut olla himoittava objekti, passiivinen sivuhenkilö, hiljainen koriste. Tai sitten uhri, se, joka miehen on pelastettava.

Tytöt tytöt tytöt -elokuvassa passiivisuudesta ei ole jälkeäkään. Tytöt ovat päärooleissa, he toimivat, heitä katsotaan heidän ehdoillaan.

Haapasalo on itse käyttänyt elokuvastaan ilmaisua understatedly radical, alleviivaamattoman radikaali.

”Silloinkin kun naiset ovat subjekteja, he jäävät usein hyvin kaukaisiksi tai mystisiksi, vaarallisiksi tai eteerisiksi. Me halusimme tuoda valkokankaalle mahdollisimman realistisia ja tunnistettavia tyttöjä.”

Eleonoora Kauhanen (vas.) on Rönkkö, Aamu Milonoff tämän paras ystävä Mimmi.

Juuri näkökulma, raikas ja positiivinen, oli yksi niistä asioista, jotka saivat Haapasalon kiinnostumaan, kun käsikirjoittajat Ilona Ahti ja Daniela Hakulinen ottivat häneen yhteyttä vuonna 2014.

”Tavasta käsitellä tyttöjä tuli mulle tosi tärkeä. Sävy ei ole yhtään opettavainen tai sormea heristävä. Yksi olennaisimpia asioita on esimerkiksi se, että tytöt eivät tässä elokuvassa ole koskaan uhreja, he eivät joudu edes läheltä piti -tilanteeseen.”

Tytöt tytöt tytöt -elokuvaa katsoessa huomaakin helposti kuin odottavansa, pelkäävänsä ennalta. Silloin kun tytöt menevät kotibileisiin, silloin kun he menevät baarista jatkoille. Ettei nyt vain sattuisi mitään.

Haapasalo kertoo, että tämä sama oletus on tullut esiin monessa katsojapalautteessa. Se tuli esiin myös elokuvan roolitusta tehtäessä, siinä vaiheessa kun koekuvauksiin osallistuvat olivat jo saaneet lukea koko käsikirjoituksen.

Monet nuorista näyttelijöistä kertoivat, miten iso tunnekokemus se oli, kun he lukiessaan luulivat, että kohta tytöille tapahtuu jotain pahaa – mutta sitä ei koskaan tapahtunut.

”Olemme ehdollistuneet ajattelemaan, että omaehtoisesti toimivia tyttöjä kohtaa lopulta rangaistus”, Haapasalo sanoo.

”Itsekin vielä leikkaamossa tuskailin, että ajattelevatko ihmiset, ettei tässä elokuvassa tapahdu mitään. Vaikka olin tekemässä tarinaa, jossa vaaran puuttuminen oli iso pointti, niin silti sitä rangaistusta jotenkin alitajuisesti odotti.”

Maailma muuttuu hitaasti. Esimerkiksi viimeisimmän tasa-arvobarometrin mukaan yli puolet alle 35-vuotiaista naisista oli kokenut seksuaalista häirintää edellisen kahden vuoden aikana.

Erityisen realistiseksi elokuvaksi ei Tytöt tytöt tytöt -elokuvaa siis ehkä voi sanoa?

Tuosta näkökulmasta kyse on valitettavasti fantasiasta, Alli Haapasalo myöntää.

Mutta, yhtä tärkeää kuin käsitellä seksuaalista häirintää elokuvissa, on tehdä myös elokuvia, joissa ahdistelukuvastoa ei toisinneta, Haapasalo sanoo. Muuten ollaan aina uhreja.

”Olen ehkä edelleen se sama maailmanparantaja kuin olin lukiossa Keravalla: uskon elokuvan voimaan. Ei niin, että elokuva muuttaisi maailman tai ketään ihmistä täysin. Mutta se voi antaa ainakin pohjaa asioista puhumiselle, tässä tapauksessa sille miten tytöt nähdään ja miten heitä kohdellaan.”

Haapasalo kertoo, että kun elokuvasta järjestettiin Joensuussa näytös yläkoululaisille, ilahdutti yksi palaute häntä erityisesti.

”Eräs tyttö sanoi toivovansa, että heidän vanhempiensa ikäluokka näkisi leffan – jotta he ymmärtäisivät teinejä paremmin.”

Leffaglamouria kehiin. Meikkaaja Tiina-Maria Valanti laittaa Alli Haapasaloa valmiiksi kutsuvierasensi-iltaan.

Lukiessaan Tytöt tytöt tytöt -elokuvan treatmentin, eli juonikuvauksen, vuonna 2014 Haapasalo asui vielä New Yorkissa. Hänen ensimmäisen pitkän elokuvansa, Anja Snellmanin kirjasta sovitetun Syysprinssin käsikirjoitus oli valmistumassa.

Vaikka Yhdysvalloissa kiinnitettiin tuolloin jo enemmän huomiota naisten asemaan elokuvissa, olivat vuonna 2017 alkanut #metoo ja esimerkiksi jo 2016 alkunsa saanut, seksuaalisesta häirinnästä kertova Tottumiskysymys-elokuva, vasta edessäpäin.

”Tajusin heti, että Ilonan ja Danielan käsikirjoituksessa oli jotenkin uudenlainen tatsi, mutta eihän meillä silloin ollut vielä niin paljon keskustelua ja sanastoa tälle asialle.”

New Yorkiin Haapasalo oli muuttanut vuonna 2004 opiskelemaan maisteriksi New York University Tisch School of Artsiin. Kandiksi hän oli valmistunut Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen ohjaajalinjalta, jonne hänet oli päässyt vuonna 1999, samana vuonna kuin Lauri Nurkse ja Dome Karukoski.

Elokuvataiteen linjaa johti tuolloin Lauri Törhönen, jota monet elokuva-alan naiset sittemmin vuonna 2018 syyttivät seksuaalisesta häirinnästä.

Ajat olivat muutenkin kovin toisenlaiset. Haapasalon mukaan opiskelijoita esimerkiksi koetettiin koulussa kaitsea mainstreamin suuntaan ja kehoteltiin välttämään riskejä.

”Meitä varoiteltiin aika paljon, ettei kannata tehdä mitään noloa, puhuttiin napanöyhdästä.”

Myöskään oman käsialan löytämiseen ei opastettu. ”Vaikka taidekoulussahan juuri pitäisi löytää sitä omaa ääntä tekijänä!”

Taustalla saattoi olla hyvä tarkoitus, Haapasalo pohtii. ”Haluttiin nostaa suomalaisen tekijyyden ammattitaitoa, mutta samalla jäi kokonaan pois keskustelu taiteilijuudesta, omasta äänestä.”

New Yorkissa oli toisin.

”Siellä henki oli, ironista kyllä, melkein auteur-henkinen. Ja edelleenkin palavereissa amerikkalaisten tuotantoyhtiöiden kanssa korostuu se, että he etsivät omaäänisiä tekijöitä. Itse olisin ajatellut kliseisesti, että Euroopassa arvostettaisiin auteureja enemmän.”

Kun Haapasalo vuonna 2015 muutti takaisin Suomeen, nyt yhdessä yhdysvaltalaisen aviomiehensä kanssa, oli ilmapiiri muuttunut. Elokuva-alalla oli käynyt sukupolvenvaihdos.

2016, samana vuonna Syysprinssin kanssa, tulivat ensi-iltaan esimerkiksi Hymyilevä mies ja Tyttö nimeltä Varpu.

”Kummatkin vahvasti omaäänisiä, hienoja elokuvia. Ja kun omaäänisyys on kotimaisessa tekemisessä voimistunut, suomalaiset elokuvat ovat menestyneet myös maailmalla.”

Suomi mainittu! Edelleen on niin, että suomalaisen elokuvan menestys vaikkapa juuri Sundancessa herättää kotimaassa erityistä riemua.

Maailma ja elokuva-ala on kuitenkin muuttunut tässäkin suhteessa.

”Aiemmin on ajateltu tyyliin, että kun teen kotimaassa hyviä elokuvia, saan soiton ulkomailta ja lähden sinne tekemään ulkomaisia tuotantoja. Nyt on tultu tilanteeseen, että voinkin tehdä sitä mun suomalaista juttua, mutta vaikka lontoolaisen firman kanssa.”

Muutos johtuu monesta asiasta. Niistä yksi on se, ettei Suomi ole enää se outo maa, jonne tullaan kuvaamaan vain silloin, kun tarvitaan 1970-luvun Moskovaa.

”Ovi ei ole auki vain yhteen suuntaan vaan siitä voi kävellä molempiin suuntiin.”

Tytöt tytöt tytöt -elokuva on myyty yli 40 maahan, myös Yhdysvaltoihin. Sundance-menestys on lisännyt kiinnostusta.

Se, että sekä elokuvan käsikirjoittajat, ohjaaja, tuottaja ja päähenkilöt ovat kaikki naisia, ei ole myöskään ollut haitaksi. Metoon jälkeen elokuva-alalla ollaan hyvin tietoisia sukupuolten epätasa-arvosta, ja esimerkiksi Göteborgin elokuvafestivaali on tehnyt päätöksen ottaa mukaan puolet naisten ja puolet miesten tekemiä elokuvia.

”En halua vähätellä elokuvaani, mutta onhan se festivaaleille täydellinen kasvojenpuhdistuselokuva, kun nimikin on Tytöt tytöt tytöt, englanniksi Girl Picture.”

Alli Haapasalo nauraa. ”Että meillä on tällainen feministinen ihana juttu täällä. Nyt on hyvää momentumia feministiselle elokuvalle – mutta ei me tietenkään päästäisi festareille jos elokuva ei olisi hyvä.”

Elokuvan Sundance-voitto nosti kiinnostusta myös sen ohjaajaa kohtaan. Tuotantoyhtiöiden lisäksi Haapasalo on tavannut agentuureja.

”Totta kai kiinnostaa nähdä ja kuulla mitä se voisi olla. Mutta ei mua ihmisenä tai tekijänä tekisi pyhäksi se, että tekisin amerikkalaisen tuotannon.”

Varsinkaan, kun suomalaisella elokuvalla menee tosi hyvin.

”Se ei toki haittaisi, jos saisin tehdä elokuvan, jossa olisi paremmat resurssit. Olen ansioitunut kengännauhabudjetilla tekijä, mutta se on myös todella rankkaa.”

Kun Tytöt tytöt tytöt oli maaliskuussa lontoolaisen BFI Flare -festivaalin avauselokuvana, oli Haapasalo sopinut yhdelle päivälle tuotantoyhtiötapaamisia.

”Jossain siinä Oxford Circusin kohdalla piti laittaa käsikirjoittajaystävälle tekstari, että tässäpä Alli Keravalta tepastelee seuraavaan firmaan. Olihan se ihan hieno päivä, yhtä aikaa isoa ja tavallista.”

Sundancen elokuvafestivaalit järjestettiin tänä vuonna virtuaalisesti. Tytöt tytöt tytöt -elokuvan kutsuvierasensi-iltaa juhlittiin Tennispalatsissa.

Alli Haapasalo

  • Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja.

  • Syntynyt Keravalla 1977.

  • Opiskellut tiedotusoppia Tampereen yliopistossa 1996–1999.

  • Taiteen kandidaatti, elokuvaohjaus, TaiK 2003.

  • Master of Fine Arts, New York University Tisch School of the Arts 2004–2009.

  • Esikoiselokuva Syysprinssi (2016). Yksi Tottumiskysymyksen (2019) ohjaajista.

  • Tytöt tytöt tytöt (2022) voitti Sundancen yleisöpalkinnon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut