Vanhoista aineksista tehtyyn pala-animaatioon on jäänyt vain kalpea aavistus Muumipapan urotöiden viisauksista

Muumipapan seikkailuelokuva koottiin 1970-lukulaisen puolalaissarjan materiaaleista. Toteutus jää ilmeettömäksi, kriitikko Leena Virtanen kirjoittaa.

Muumipappa ja Muumipeikko eivät ole kovin ilmeikkäitä pala-animaatiossa.

26.3. 13:00

Animaatio

Muumipapan urotyöt – erään nuoren muumin seikkailut, ohjaus Ira Carpelan. 74 min. S. ★★

Kun olin lapsi, Muumipapan urotyöt oli ainoa muumikirja, joka jäi lukematta. Ei todellakaan kiinnostanut, mitä isäukko horisi nuoruusvuosistaan. Vasta aikuisena olen tajunnut, että juuri sehän on kirjoista kiehtovimpia.

Nyt urotyöt on valjastettu animaatioksi. Jos joku on mennyt sekaisin erilaisissa muumi-sarjoissa ja -elokuvissa, niin ei ihme. Niitä on vuosien mittaan pukannut monesta eri lähteestä ja maastakin.

Muumipapan urotyöt -animaation tausta on elokuvassa Muumi ja vaarallinen juhannus, joka valmistui vuonna 2008. Se puolestaan perustui puolalaiseen tv-sarjaan, jota tehtiin Tove Janssonin elinaikana ja siis hänen hyväksynnällään 1970–1980-lukujen taitteessa. Suomalainen Tom Carpelan sai selville, että pala-animaatioista tehdyn sarjan materiaali oli vielä tallessa. Hän keksi, että niistä voisi työstää uuden elokuvan.

Muumipapan urotyöt on tehty samalla materiaalilla ja hahmoilla. Idea on mitä mainioin mutta myös erikoinen, kuten oli edellisenkin elokuvan aikaan. Lasten voi olla vaikea sulattaa tuttuja hahmoja, jotka eivät ole yhtään ilmeikkäitä. Joiltakin puuttuu esimerkiksi pupillit, eikä hahmoilla ole senkään vertaa suuta kuin aiemmissa muumi-versioissa. Pörröinen pinta näyttää kyllä houkuttelevalta.

Urotyöt-animaatiokin on tehty yhteistyössä puolalaisten kanssa. Tästä tosin ei juurikaan kerrota elokuvan tiedotusmateriaaleissa, kuten ei muutenkaan sen taustoista.

Muumipappa lähtee jälleen merille.

Animaatio ei käsittele papan muistelmia kovin syvällisesti, vaikka siihen olisi mahdollisuuksia. Siinä jätetään kertomatta myös kirjan ehdoton skuuppi, että Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat itse asiassa sisarpuolia. Myyn isää ei tiedetä, mutta yhteinen äiti on vanhempi Mymmeli.

Nuuskamuikkusen isä Juksu, Muumipapan nuoruudenystävä, sen sijaan on yksi animaationkin päähenkilöistä.

Animaatio on varsin surrealistinen seikkailu, kuten toki kirjakin tavallaan on. Tämäkään ei välttämättä ole lapsikatsojan näkökulmasta yksinkertainen juttu.

Pahin huti on kuitenkin musiikki, joka on kuin eri elokuvasta. Koko lyhykäinen animaatio on ensinnäkin läpisävelletty sen sijaan, että olisi satsattu enemmän myös äänisuunnitteluun. Andrea Eklundin säveltämän musiikin esittää peräti Prahan filharmoninen orkesteri, mutta se melkein peittää hahmojen puheen.

Sinfoniasoundit ovat myös tunnelmaltaan täysin ristiriidassa animaation pienimuotoisuuden ja sympaattisen retrohengen kanssa.

Käsikirjoitus Ira Carpelan, Małgorzata Więckowicz-Źyła, Piot Szczepanowicz. Tuottaja Tom Carpelan. Äänirooleissa Alma Pöysti, Akira Takaki, André Wickström, Jenna Hukkinen, Markus Bäckman, Miiko Toiviainen, Nina Hukkinen, Stan Saanila.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut