JVG-elokuvan suola on runsaassa arkisto­materiaalissa, mutta musiikki­dokumenttina se kompastelee – Kiinnostavin ihmissuhde jää perkaamatta: lue elokuvan arvio tästä

Elokuva-arvio: Menestykseen musiikin sijasta keskittyvä dokumenttielokuva JVG – vuodet ollu tuulisii kertaa, miten sporttipiireissä kasvaneista Jare Brandista ja Ville Gallesta tuli Suomen suosituimpiin artisteihin kuuluva räppiduo JVG.

Joonas Galle (vas.), Jare Brand, Antti Kosonen, Ville Galle ja Andrei Kipahti muodostavat elokuvassa JVG-ydinporukan.

26.3. 11:10

Kevät 2011. Suomi on juuri voittanut MM-kultaa, ja kansa kerääntynyt kultajuhliin. Voittajajoukkueen saapumista odotellessa yleisölle esiintyy artisteja Loirista lähtien. Lavalle kapuaa Lidlin muovikassi kädessään myös lätkäpiireissä ja Youtubessa pientä suosiota nauttinut, tuolloin vielä Jare ja VilleGalle -nimellä esiintynyt räppiduo.

Internetistä löytyvässä Ylen suoran lähetyksen taltioinnissa vallitsee festaritunnelma. Selostaja Tapio Suominen kuvailee ”ryhmän tai kaksikon” olevan ”tunnettu kappaleistaan, joissa varsin usein myös käsitellään urheiluun liittyviä teemoja.” Kuulemma lätkäfilosofi Sakke Pietiläkin tykkää.

Tuo keväinen pistokeikka on edelleen JVG:n uran tärkein kulminaatiopiste. Satatuhatpäisen yleisön edessä esitetty Häissä-kappale lähetti Jare Brandin ja Ville Gallen tähtitaivaalle, ja siellä sitä ollaan yhä.

Tapahtumasta tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta, ja vähän kuin sen kunniaksi valmistui Taito Kawatan ja Miika Särmäkarin ohjaama dokumenttielokuva JVG – vuodet ollu tuulisii (2021). Koronarajoitusten vuoksi elokuvan ensi-iltaa jouduttiin siirtämään tälle keväälle.

Urheilun ja räpin yhdistäminen on yksi tekijä, jolla JVG erottautui massasta, joskaan ei ainoa.

”Nykyäänhä on niin paljon räppäreitä et ei riitä enää et osaa vaan hyvin räppää, pitää löytää se joku oma juttu”, VilleGalle sanoo vanhassa haastattelussa.

Ratkaisevaa on ollut, että JVG:n oma juttu on ollut riittävän monen muunkin juttu. Lätkäpaidat ja verkkarit sopivat hyvin jokajannuimagoon, jonka suojissa on hyvä lyödä sopivasti läskiksi ja olla sopivasti tosissaan. Sympaattinen dokumentti pelaa samaan pussiin.

Jossain vaiheessa uraansa JVG pyrki jopa häivyttämään sporttileimaansa, siinä täysin onnistumatta. Ryhmän tarinan voikin nähdä dokumentissa eräänlaisena urheilusuorituksena. Voitoista edetään aina suurempiin voittoihin, hidastuksilla herkutellaan kuin lätkäottelussa.

Sen sijaan musiikkidokumenttina JVG – vuodet ollu tuulisii kompastelee. Duon vaiheita kontekstoidaan ympäröivään musiikkimaailmaan vain ohimennen. Epämääräistä historiaperspektiiviä edustavat Pyhimyksen, Cheekin, Karri Koiran ja Ruudolfin kaltaiset, muutamia vuosia vanhempien tekijöiden myhäilevät kommentit.

Enemmän painoarvoa tarinassa saavat juuri kultajuhlien (2011 ja 2019), Hartwall-areena -konsertin ja Vain elämää -ohjelman kaltaiset tärkeät askelmat. Ne alleviivaavat sitä, että dokumentti on selvästi eräänlainen välitilinpäätös, uraa luotaava cv. Unohtamatta tietenkään räppipiireissä tuttua todistelu siitä, että töitä on tehty, puita painettu uuniin.

Jokapäiväisen työnteon korostamiseen sopii sekin, että Jarea ja VilleGallea verrataan Mattiin ja Teppoon. Rinnastus osuu, sillä pareja yhdistää kansansuosion ohella oma levy-yhtiöbisnes. JVG:n PME Records on nostanut esiin useita uudemman polven artisteja Sini Sabotagesta Almaan.

Juuri PME:n pyörittämiseen liittyvät dokumentin dramaattisimmat säröt. Levy-yhtiötoiminta on aiheuttanut paljon kitkaa kaveripiirissä. Sini Sabotagekin kertoo tulleensa kohdelluksi huonosti, mutta kun lisäkysymykset heräävät, asiassa siirrytään jo eteenpäin.

Mukavassa myötätuulessa etenevän dokumentin myrskyisimmät kohdat kuvaavat VilleGallen ja Joonas-veljensä välejä. Pikkuveli aloitti bändin kuskina, paitamyyjänä ja maskottina mutta ryhtyi sittemmin luomaan omaa räppiuraa Mäk Gälis -nimellä, PME:n suojissa. Jossain vaiheessa roolit menevät tietysti sekaisin, ja välit katkesivat.

Toki veljesten tarina koskettaa, mutta JVG:n kannalta se olennaisin – ja kiinnostavin – ihmissuhde jää kunnolla perkaamatta. Impulsiivisen VilleGallen ja tasaisemman Jaren dynamiikka on JVG:n ydin, mutta dokumentti ei yllä meitsi on tällanen, Koutsi tollanen -analyysia syvemmälle.

Elokuvan suola on runsaassa arkistomateriaalissa. Visuaalisuus on ollut JVG:llä hallussa alusta asti, mistä lienee kiittäminen pitkälti ydinryhmään pitkään kuulunutta Andrei Kipahtia. Käytännössä koko parivaljakon kasvaminen farmista stadionluokkaan on taltioitu kameroin.

Leikkauspöydällä on ollut sopivasti huumorintajua: ensin naureskellaan omassa porukassa, että meno on kuin Vain elämää -ohjelmassa – seuraavaksi pärähtää soimaan suosikkisarjan tunnari ja VilleGalle kekkuloi iloisen artistijoukon jatkeena Hirvensalmen Satulinnassa.

JVG – vuodet ollu tuulisii

★★★

Ohjaus: Taito Kawata ja Miika Särmäkari.

Kesto: 97 min.

Ikäraja: K12.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut