Vain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina! – Mistä vasemmistolaisen laululiikkeen klassikko oikein kertoo?

Suomalaiset tietävät Ukrainasta aika vähän. Iso maa on jäänyt vieraaksi, vaikka Helsingistä on linnuntietä Kiovaan vain vähän pitempi matka kuin Utsjoelle.

19.3. 9:00

Ennen Venäjän hyökkäystä me suomalaiset emme tienneet Ukrainasta paljoakaan. Emme ehkä tiedä vieläkään. Pelkästään ison maan maantieteellinen sijainti taitaa olla monille vähän epäselvä.

Mustanmeren pohjoispuolella levittäytyvän Ukrainan rajanaapureita ovat Venäjän ja Valkovenäjän lisäksi Puola, Slovakia, Unkari, Romania ja Moldova. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta neljä muuta kuuluvat Natoon ja Euroopan unioniin. Lännessä Taka-Karpatian alue kurkottaa lähelle Keski-Eurooppaa.

Mielikuvia meillä on. Ukrainaa ajatellaan sellaisena laajojen tasankojen ja silmänkantamattomiin ulottuvien viljavainioineen maana, jonka pelloilla leikkuupuimureiden rivistöt aikoinaan toteuttivat neuvostoliittolaista unelmaa eli propagandaa.

Kenties moni mieltää vanhastaan myös Harkovan kaltaiset raskaan teollisuuden keskittymät tupruttavien savupiippujen, pimeissä valimoissa hehkuvan sulan metallin ja rasvakourien kaupungeiksi.

Joku saattaa miettiä vesi kielellä kievinkanaa, joka on kanasta ja yrttivoista paneroimalla valmistettava ruokalaji. Senkään historiasta Venäjä ja Ukraina eivät ole yhtä mieltä. Molemmat väittävät olevansa sen keksijöitä.

Lauluyhtye Agit-Prop levytti Natalian puoli vuosisataa sitten vuonna 1972.

Natalia kertoi Ukrainasta

Musiikkiosastolla euroviisufanit ehkä muistavat Ukrainan Jamalan dramaattisen voittajakappaleen 1944 vuodelta 2016. Se kertoi Stalinin vainoista Krimillä.

Sitten on Natalia. Se on Kaj Chydeniuksen vuonna 1970 Elvi Sinervon runoon säveltämä laulu, jonka lauluyhtye Agit-Prop levytti kaksi vuotta myöhemmin.

Uljas kappale on tuttu ainakin vasemmistolaisen kulttuurin hallitsemassa 1970-luvun Suomessa eläneille ja varttuneille. Moni on kuunnellut sitä nyt uudestaan.

Teksti alkaa näin: ”Maa vieras on ja kylmä kevät sen / Natalia, sua paleltaa.”

Kohokohtia ovat säkeistöjen loput:

”Ja tunnen veres virran lämpöisen / kun hehkuun jähmettyneen sydämes saa Ukraina!”

”On vieras hävittänyt armaan maas / vain koirat raunioita samoaa, oi Ukraina!”

”Soi yössä rakentajain laulut jo / he palaavat ja silloin vapaa on taas Ukraina!”

Rantanen kertoi Nataliasta

Teksti on kuulostanut aina hienolta, mutta sen sisältö on jäänyt mysteeriksi.

Kuka runon ja laulun Natalia on? Onko hän menneen maailman ukrainalainen partisaani? Miksi yksi maa on hänelle vieras ja toinen armas?

Totuus löytyy laajasta artikkelista, jonka toimittaja Miska Rantanen kirjoitti Helsingin Sanomiin vuonna 2004. Siinä käydään läpi Natalian tarina.

Elvi Sinervo (1912–1986) oli kommunistirunoilija, joka oli jatkosodan aikana poliittinen vanki Hämeenlinnan vankilassa. Jonkin aikaa hänen sellitoverinaan oli vakoojana tuomittu suomalais-venäläinen Natalia Tusula-Vereschjagin (1902–1974). Hän oli asunut nuoruudessaan nelisen vuotta Ukrainassa.

Naiset eivät tutustuneet toisiinsa kovin hyvin. Natalian kerrotaan olleen varsin vaitelias vaiheikkaasta taustastaan, johon kuuluivat suomalainen äiti ja venäläinen isä, sekalaisia töitä, matkoja maasta toiseen, rakastajia ja aviomiehiä sekä kehnosti sujunutta vakoilua Moskovan hyväksi.

Todennäköisesti Sinervo siis loihti sellitoveristaan eräänlaisen illuusion, joka ei ihan ollut Natalia Tusula-Vereschjagin.

Kuten Miska Rantanen kirjoitti, runon Natalia on pikemminkin nuori liehuvahiuksinen partisaaninainen, jonka ”silmien sinen viha tummentaa” hänen ikävöidessään vieraan hävittämää kotimaataan, Ukrainaa!

Silloin vieras oli Hitlerin Saksa. Nyt, 80 vuotta myöhemmin, se on Putinin Venäjä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut