Joululaulujen tulkinnan aatelia – Waltteri Torikalle Porin kirkkokonsertti valikoitui aivan erityisestä syystä - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Joululaulujen tulkinnan aatelia – Waltteri Torikalle Porin kirkkokonsertti valikoitui aivan erityisestä syystä

Natale - Oi jouluyö. Waltteri Torikan joulukonsertti 22.12. Keski-Porin kirkossa. Säestävä trio: Markus Pajakkala, saksofonit, melodika ja lyömäsoittimet, Juha Savela, kitara ja sovitukset ja Eero Ignatius, kontrabasso.

Waltteri Torikan joulukonsertissa Keski-Porin kirkossa esiintyivät (vasemmalta) Juha Savela (kitara), Waltteri Torikka (baritoni), Markus Pajakkala (sopraanosaksofoni) ja Eero Ignatius (kontrabasso).

23.12.2021 18:45

”Me ollaa Poris’ ny”, aloitti Waltteri Torikka Natale - Oi jouluyö -joulukonserttikiertueensa viidennentoista, ja samalla viimeisen konsertin, Keski-Porin kirkossa.

Pori valikoitui päätepisteeksi aivan erityisestä syystä. Waltterin isoisä Jaakko Torikka oli Pihlavan seurakunnan kanttori ja kuoronjohtaja, ja isä Tapani Torikka on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Porissa.

Waltteri Torikka lauloi kaikille tuttuja joululauluja: suomalaisia tai perinteisiksi, suomalaisiksi miellettyjä lauluja. Niiden joukossa kuultiin pari amerikkalaista joululaulua.

Baritoni kirjoitetaan kreikaksi y:llä, mikä tarkoittaa syvää ääntä. Torikan baritonin syvyys tuli esiin aloitusnumerossa Rauhaa, vain rauhaa ja Tulkoon joulu -laulussa. Bassoäänten voima säväytti.

Ensivaikutelma laittoi epäröimään, missä mennään: Viihteen artistien linjalla vai klassisen musiikin laulajan vahvan äänenmuodostuksen resonanssissa? Kahdessa ensimmäisessä laulussa pienet vapaudet hiukan häiritsivät. Se, mikä sallitaan Vesa-Matti Loirille, ei ole kriteeri oopperalavojen laulajalle.

Sylvian joululaulussa napsahti äänenkäyttö kuosiinsa. Jämäkkä ote häikäisi. Musiikin osatekijät olivat keskenään sopusoinnussa. Tekstin täsmällinen artikulointi tuki musiikin etenemistä.

Maan korvessa -laulussa (Suojelusenkeli) Torikan baritoni soi eri käraktäärillä jokaisessa säkeistössä. Yksi hienoista oivalluksista oli Eero Ignatiuksen alaspäin kulkeva moderni kontrabassomelodia jousella soitettuna. Tämä ja Juha Savelan (kitara) sovitukset muodostivat yhtenäisen äänimaiseman.

Juha Savela pysytteli musisointinsa kanssa vaatimattomasti taustalla. Suojelusenkelissä, ilman saksofonia kitarakin pääsi sooloilemaan.

Ignatiuksella oli kontrabasson soitto ”hallussa”. Simonin ja Garfunkelin Silta yli synkän virran -sävelmässä tauot olivat paikoillaan. Kolmijäsenisen säestävän trion yhteistyö laulajan kanssa toimi. Markus Pajakkalan saksofoni- ja melodikasoolot kantoivat melodiasoittimena mainiosti koko konsertin ajan. Trion improvisaatio oli uutta etsivä.

White Xmas (vain valkeata joulua) oli oudon hidas. Sanoiltaan lyhyempi englanninkielinen säkeistö svengasi paremmin. Tempot alkoivat tasaantua. Heinillä härkien -laulun syke oli ideaali.

A. Adamin Oi jouluyö oli paras esitys pitkään aikaan. Laulajalta ei paisuttelua eikä paatosta, vaan kaunista laulua ja loppuhuipennus kevyesti korkeuksiin, bändin mahtavasti tukemana.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut