Elokuva-arvostelu Sound of Violence - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Tuskanhuudot ja mäiske kaikuvat kauhuelokuvassa, jossa sarjamurhaaja on nuori nainen

Alex Noyerin kauhuelokuvassa kuulonsa takaisin saanut muusikko hakee inspiraatiota lapsuutensa murhakokemuksesta.

Jasmin Savoy Brown esittää Sound of Violencen murhanhimoista Alexis-muusikkoa.

16.12.2021 17:11

Kauhu

Sound of Violence, ohjaus Alex Noyer. Pääosissa Jasmin Savoy Brown, Lili Simmons, James Jagger, Tessa Munro. 94 min. K16. ★★

Ranskalais-suomalainen Alex Noyer on pohjannut tämän ensimmäisen pitkän draamaelokuvansa Sound of Violence aiempaan lyhytelokuvaansa Conductor. Hän on tehnyt myös musiikkidokumentteja. Lisäksi elokuvan tuottajana toiminut Hannu Aukio tunnetaan musiikkivideoiden ohjaajana. Ei siis ihme, että musiikilla on keskeinen osa myös Sound of Violence -elokuvassa.

Sound of Violence on kauhuelokuva, ja sellaisena sekä tyypillinen että erikoinen. Erikoista elokuvassa on sen aihe, joka on kieltämättä omaperäinen ja outo.

Kuuroutunut Alexis-tyttö rusikoi hengiltä isänsä, joka on juuri murhannut perheen äidin. Isku isän päähän palauttaa Alexisin kuulon ja antaa hänelle synestesian, kyvyn paitsi kuulla äänet, myös nähdä ne väreinä. Kokemus on niin voimakas ja elähdyttävä, että aikuinen Alexis haluaa tavoittaa sen uudelleen.

Musiikinopiskelijana ja muusikkona Alexis (Jasmin Savoy Brown) alkaa säveltää omaa rytmimusiikkiaan, johon hän lisää hengiltä kiduttamiensa ihmisten tuskanhuutoja ja iskujen mäiskettä. Jokainen kiljaisu muuttuu väreiksi Alexisin kokemana, ja tappamisesta tulee hänelle huumetta. Kämppäkaveri Marie (Lili Simmons) ei tiedä tästä mitään ennen kuin on liian myöhäistä. Liian myöhään Alexisin jäljille pääsee myös rikosetsivä Sonya Fuentes (Tessa Munro).

Tyypillinen kauhuelokuva Sound of Violence on puolestaan siinä mielessä, ettei siinä ole pohjimmiltaan mitään järkeä. Eikä liioin kunnollista rytmitystä tai tunnelman kehittelyä, ainoastaan hieman Saw-elokuvien tyyppisiä iljettäviä tappokohtauksia ja melko kehnosti koostettua ja näyteltyä draamaa. Loppukohtaus on aivan pöhkö. Sen voisi ottaa mustana huumorina, jos se olisi jotenkin hauska, mutta kun ei ole.

Kauhuelokuvalle antaa paljon anteeksi, jos idiotian ohella tarjotaan vahvaa atmosfääriä ja mieleenpainuvia henkilöhahmoja. Näin ei Sound of Violencessa ole, vaikka Jasmin Savoy Brown onnistuukin sinänsä epätyypillisessä kauhuelokuvan roolissa melko hyvin.

Elokuvasta jää lähinnä mieleen sen erikoinen aihe, mutta ei kokonaista elokuvaa pelkän yhden idean varaan rakenneta, ellei se sitten ole järisyttävän hyvä.

Tässä se ei ole.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut