Elokuva-arvostelu Spider-Man No Way Home - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Uusi Hämähäkkimies on yksi kaikkien aikojen Marvel-leffoista – ja mahdollisesti paras Spider-Man-elokuva

No Way Home on massiivinen metaelokuva, joka tekee tutusta maailmasta jotain ihan uutta.

MJ (Zendaya) on Hämähäkkimiehen (Tom Holland) kainalossa, kun toiminta käy liian hurjaksi.

15.12.2021 16:37

Toiminta

Spider-Man: No Way Home. Ohjaus Jon Watts. Pääosissa Tom Holland, Zendaya, Benedict Cumberbatch. 148 min. K12. ★★★★

Spider-Man on supersankareista suurimpia, samaa kaliiperia kuin Superman ja Batman. Heihin verrattuna Hämähäkkimies on kuitenkin tavallinen kaveri. Peter Parker, Hämähäkkimiehen arkinen identiteetti, on koulukiusattu lukiolaisnörtti. Spider-Manin tarinoiden peruskaava on, että hän toheloi ja saa läheisensä pulaan. Samalla kun pahikset voitetaan, hänen pitää korjata sotkunsa.

Viimeisen 20 vuoden aikana Hämähäkkimiestä on tehty jopa kolme erillistä elokuvasarjaa ja toisistaan erillistä versiota, aiemmat vuosina 2002–2007 ja 2012–2014. Nyt ensi-iltaan tulee viimeisimmän, 2017 alkaneen, version kolmas elokuva ja se tekee jotain täysin uutta. Se yhdistää nämä kaikki kolme elokuvasarjaa. No Way Homen jälkeen ne ovat kuin tv-sarjan kolme kautta.

Tietoja tästä ratkaisusta vuoti julkisuuteen kuukausia sitten ja spekulaatiota on riittänyt. Ajattelin ensin, että suunnitelma ei vaikuta hyvältä. Koko homma tuntui markkinointivetoiselta idealta tehdä faneille jotain uutta, mikä saisi algoritmit kuumiksi. Se näytti Marvelia vaivaavan pöhötaudin pahimmalta oireelta, pakosta tehdä kaikesta vaan entistä isompaa.

Olin väärässä. No Way Home on kyllä massiivinen elokuva, mutta se on myös inhimillinen, elävä, koskettava ja viihdyttävä. Se on parhaita, ellei paras, Spider-Man-elokuva ja samantien yksi kaikkien aikojen parhaista Marvel-elokuvista, koska se on niin sarjakuvaa ja silti niin aito. Tästä elokuvasta kannattaa tietää mahdollisimman vähän ennen sen näkemistä. Siksi pidättäydyn ennen elokuvan julkaisua kerrotuissa juonen osissa.

Peter Parker (Tom Holland), MJ (Zendaya) ja Ned Leeds (Jacob Batalon) ovat uuden Spider-Man-elokuvasarjan kaverikolmikko.

No Way Home alkaa suoraan edellisen, Far From Homen (2019) loppuhetkestä, jossa koko maailma sai tietää, että Peter Parker on Hämähäkkimies. Hän joutuu tietysti hirveään myllytykseen. Hauska sekamelska on käynnissä May-tädin (Marisa Tomei) kodissa, kun Peter (Tom Holland), hänen tyttöystävänsä MJ (Zendaya) ja Peterin edesmenneen mentorin Iron Manin avustaja Happy (Jon Favreau) koittavat selvitä uutishelikopterien ja Mayn ja Happyn romanssin kariutumisen keskellä.

Kun MJ:n ja Peterin parhaan kaverin Nedin (Jacob Batalon) elämä uhkaa mennä pilalle Hämähäkkimies-paljastuksen vuoksi, Peter pyytää Marvel-elokuvista tuttua Dr. Strangea (Benedict Cumberbatch) taikomaan kaikki unohtamaan kuka hän on – paitsi kaverit. Peter toheloi loitsun ja onnistuu rikkomaan universumien väliset rajat. Tämän taikajipon avulla No Way Home tuo aiemmissa Spider-Man-elokuvasarjoissa esiintyneitä hahmoja nykyisen sarjan maailmaan. Kärjessä ovat Dr Octopus (Alfred Molina) ja Green Goblin (Willem Dafoe). Veteraaninäyttelijät ottavat kaiken irti hahmoistaan ja varsinkin Molina kantaa luontevasti isoa tunnelastia.

Willem Dafoe tekee onnistuneen paluun Norman Osbornin, eli Green Goblinin roolissa.

Samalle fiktiivisten maailmojen sekoittamiselle perustui jo erinomainen animaatio Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia (2018). Sen valtaisa menestys varmaankin rohkaisi Sonya tekemään tämän rohkean vedon.

Vanhat Marvel-elokuvat ja tv-sarjat tuntevat saavat tästä kaikesta eniten irti, mutta se ei ole edellytys elokuvasta nauttimiselle. No Way Homen kerronta rullaa kitkattomasti vähän yli puoleen väliin asti. Sen jälkeen suunta on hetken hakusessa. Mutta kun se löytyy, se on uusi ja yllättävä. Ei siitä sen enempää, mutta lopputulos on hauska, yllättävän koskettava ja hävyttömän viihdyttävä.

Spider-Man 3 oli vuonna 2007 tukossa, koska siinä oli kolme roistoa. Tässä rikollisia on viisi, eikä tukkoisuudesta tietoakaan. Toisaalta, pari rikollisista jää aika sivulauseiksi.

Uusi Spider-Man-elokuva on tunteikkaampi ja rankempi kuin kaksi aiempaa Jon Wattsin ohjausta. Niiden välitön maanläheisyys teki teineistä aidomman oloisia kuin ehkä turhan vakavissa vanhoissa Spider-Maneissa. Watts kumartaa John Hughesin 80-luvulle ja Tom Holland on kertonut halunneensa tehdä Parkerista Paluu tulevaisuuteen -elokuvien Marty McFlyn tapaisen hahmon. Nyt tämä kepeys romahtaa ja kyyneleet ovat herkässä, valkokankaalla ja katsomossa. Peter Parker joutuu kohtaamaan katkeroitumisen mahdollisuuden ja pimeyden, josta on vaikea päästää irti. No Way Home kysyy, mitä muuta pahoille voisi tehdä kuin vetää turpaan ja antaa vaikka kuolla. Maailma pitäisi laittaa paikoilleen, mutta millä hinnalla?

Käsikirjoittajat Chris McKenna ja Erik Sommers ovat punoneet aiempien kahden Spider-Man-elokuvansa kepeyden kudokseen mukaan aiempien elokuvasarjojen keskeiset temaattiset langat, menetyksen ja muutoksen, ulkopuolisuuden ja ahdistuksen. Tulos on elokuva, joka kokoaa yhteen 20 vuotta Hämähäkkimies-elokuvia ja tekee sen aplodien arvoisesti, vaikka ihan kaikki ei ole täysin motivoidun oloista.

Spider-Manin uusimmassa elokuvasarjassa hänet on kytketty osaksi Avengers-elokuvaperhettä. Hämähäkkimiehen mentorina toimi ensin Tony Stark (Robert Downey Jr.) ja nyt kytkös suurempaan maailmaan on siis Dr. Strange.

Valkokankaan tällä puolella Hämähäkkimies on paitsi osa suuren yleisön elokuvateatterikokemusta, myös fanien omaa universumia. Siellä jokainen traileri ja eri puolilla maailmaa näytetty mainos analysoidaan pysäytyskuvina tarkkaan Youtube-videoissa, jotka saavat yli miljoona katselukertaa.

Peter Parker (Tom Holland) pyytää elokuvassa Dr. Strangea (Benedict Cumberbatch) taikomaan kaikki – kavereita lukuun ottamatta – unohtamaan, että hän on Hämähäkkimies.

Marvelin luova johtaja Kevin Feige tuntee tämän maailman ja ruokkii sitä. Miljoonien fanien innokas sometoiminta saa algoritmit nostamaan Spider-Manin kaikkialla näkyville. Siksi elokuvayhtiö esimerkiksi vaatii, että kaikkialla maailmassa käytetään englanninkielisiä nimiä, mikä on vähän ärsyttävää.

Ennen elokuvan näkemistä mietin, miten paljon tämä someoptimointi on vaikuttanut itse elokuvaan. Kun olennaisinta ei enää ole, mitä päähenkilöille tapahtuu, vaan se mistä fiktiivisestä universumista tulee ketäkin, mikä sellainen elokuva pohjimmiltaan on? Se ei ole ensisijaisesti tarina, vaan kokoelma fanituksen kohteita, fanien faneille tekemä fiilistely. Nyt kaikki vanhat Hämähäkkimies-elokuvat ovat osa tätä saman elokuvan maailmaa. Kahteen ja puoleen tuntiin mahtuu niin paljon, että elokuva olisi voinut romahtaa oman painonsa alle.

Mutta ei romahda, uskomatonta kyllä. Siihen on kaksi syytä. Kevin Feige ja Jon Watts tuntevat lähdemateriaalin niin hyvin, että he saavat tämän valtavan metaelokuvan pysymään koossa. Toiseksi, rakennelmaa kannattelevat pääosien esittäjät Tom Holland ja Zendaya, joiden välinen tunne on käsinkosketeltavaa. Holland tekee parhaan roolityönsä Marvel-urallaan.

Oikeassakin elämässä seurusteleva pari saa uskomaan tällaisen hillittömyyden panoksiin, siihen että tärkeää on tehdä oikein, vaikka se maksaisi kalleimman hinnan. Se on aina ollut Spider-Manin tarina, ja siksi hän on maailman suurimpia sankareita. Tämän elokuvan jälkeen hän on vielä pikkuisen suurempi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut