Musikaali
West Side Story, ohjaus Steven Spielberg, pääosissa Ansel Elgort, Rachel Zegler, Ariana DeBose, David Alvarez, Mike Faist, Rita Moreno. 157 min. K12. ★★★★
Kokenut ja arvostettu Steven Spielberg tuskin tekisi huonoa elokuvaa edes unissaan, mutta onko hänellä mitään uutta annettavaa 64-vuotiaalle West Side Story –musikaalille? Vastaus on: jotain pientä, mutta ei kovin paljon. Mitään modernisointia ei ole tehty, mutta toki elokuvasta voi löytää paralleeleja nykypäivän syrjäytymiseen ja rasismiin.
Vuonna 1957 New Yorkin Broadwaylla kantaesityksensä saanut West Side Story on poikkeuksellinen teos. Se oli ensimmäisiä musikaaleja, joka sijoittui fantasioidun maailman sijasta karuun yhteiskunnalliseen todellisuuteen: New Yorkin jengiväkivaltaan 1950-luvulla. Lisäksi sen säveltänyt orkesterinjohtaja ja säveltäjä Leonard Bernstein oli tunnetumpi klassisen musiikin piireistä, vaikka olikin säveltänyt jo aiemmin sekä musiikkiteatteriin että elokuviin.
Merkittävä piirre on lisäksi West Side Storyn kestävyys: viimeisin Broadway-tulkinta on vuodelta 2020 ja Helsingissä nähty versio viime syyskuulta Savoy-teatterista.
Robert Wisen ja koreografi Jerome Robbinsin ohjaama, 1961 valmistunut ja kymmenen Oscaria haalinut elokuva on silti se, josta useimmat musikaalin tietävät. Spielbergin uusi versio on ottanut pohjakseen kuitenkin enemmän vuoden 1957 näyttämöversion kuin klassikkoelokuvan.
West Side Storyn näyttelijäkaartia: Ezra Menas (vas.), Ben Cook, Sean Harrison Jones, Mike Faist, Patrick Higgins, Ansel Elgort (Tonyn roolissa) , Rachel Zegler (Marian roolissa), David Alvarez, Julius Anthony Rubio, Ricardo Zayas, Josh Andrés Rivera, Sebastian Serra sekä Carlos Sánchez Falú.
Musikaalin pohjana olevan näytelmän kirjoittaja Arthur Laurents perusti tarinan Shakespearen Romeoon ja Juliaan. Capuletin ja Montagun sukujen tilalla ovat valkoihoisten Jetsien ja puertoricolaisten Sharksien katujengit. Tuomitut rakastavaiset niiden välillä ovat puolalaisjuurinen Tony ja puertoricolainen Maria.
Spielbergin kanssa aiemminkin työskennellyt käsikirjoittaja Tony Kushner on sijoittanut tarinaan elementin, joka korostaa sen koskettavuutta. Jengit taistelevat reviiristä alueella, joka on jo tuomittu. New Yorkin West Siden siirtolaisten asuttamat vuokrakasarmit revitään alas 1950-luvun lopulla muun muassa Lincoln Center -kulttuurikeskuksen tieltä. Jengit pitävät vihaa ja vuodattavat vertaan tyhjän takia.
Muutamia musikaalin lauluja on siirretty uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, ja alkuperäisessä West Side Story -elokuvassa nuorena loistaneelle Rita Morenolle, 89, on luotu uusi rooli pienen kaupan pitäjänä. Hän myös esittää musikaalin kaihoisimman laulun Somewhere.
Lisäksi Tonya ja Mariaa esittävät Ansel Elgort ja uusi tulokas Rachel Zegler laulavat rooleissaan itse toisin kuin Richard Beymer ja Natalie Wood 60 vuotta sitten.
Justin Peckin koreografiat toimivat hyvin, vaikka eivät olekaan niin vastustamattoman sähäköitä kuin Jerome Robbinsin vastaavat vanhassa elokuvassa. Näyttelijäkaartin musikaalipätevyys on korkealla tasolla, etenkin Ariana DeBose hehkuu Anitana, jota Moreno aikoinaan esitti. David Alvarezissa ei ole Wisen ja Robbinsin elokuvassa Bernardoa esittäneen George Chakirisin säihkettä, mutta sen sijaan hän luo Bernardosta katu-uskottavamman hahmon.
Kushner, kuvaaja Janusz Kaminski ja Spielberg ovat tuoneet West Side Storyyn aidon oloista katutunnelmaa ja purettujen talojen rankojen kautta myös rouheaa lopunajan synkkyyttä. Se on luontunut heiltä paremmin kuin tarinan romantiikka, josta ovat saaneet pitää huolen näyttelijät. Elgortin suoritus on hallittu, Zeglerin suurisilmäisen innokas. Ihmeempää karismaa ei kummallakaan ole, kuten ei ollut Beymerillä ja Woodillakaan aikoinaan.
Mutta parasta tässäkin, jos ei tarpeellisessa, niin ainakin komeassa ja pätevässä versiossa ovat toki Bernsteinin kuolematon, jossain George Gershwinin, Broadwayn ja klassisen välimailla liitelevä musiikki sekä äskettäin 91-vuotiaana kuolleen Stephen Sondheimin siihen tekemät sanoitukset. Something’s Coming, America, Maria, Tonight ja muut West Side Storyn sävelmät ovat jo kauan eläneet omaa elämäänsä lukuisten artistien vuosikymmenien mittaan tulkitsemina.