Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Anne-Maija Aallon dystopia, jossa valeuutiset ja vakoilu ovat arkipäivää - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Lasten- ja nuorten­kirjallisuuden Finlandian voitti Anne-Maija Aallon dystopia, jossa vale­uutiset ja vakoilu ovat arki­päivää

Mistä valo pääsee sisään -romaani sijoittuu vedenpaisumuksen täyttämään Tokioon, jossa kansalaiset on jaettu kahteen kastiin. Voittajan valitsi futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen.

Anne-Maija Aalto asuu puolisonsa kanssa Turussa Aurajoen varrella.

1.12.2021 19:37

Turkulaisen Anne-Maija Aallon (s. 1988) nuortenromaani Mistä valo pääsee sisään (Otava) on voittanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Voittajan valitsi futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen.

”Tämä teos ammentaa siitä, mikä meille kaikille on yhteistä. Muistot. Vapaus. Uudet alut. Nuoruus”, Pölönen perusteli valintaansa puheessaan. ”Kerronta on sujuvaa, sen maailma on kaukainen, mutta ajankohtainen. Ihmisyyden suuret kysymykset ovat läsnä.”

”Teos muistuttaa, että itsensä voi nähdä uudessa valossa. Ja se, mistä valo pääsee sisään, on meillä kaikilla. Tämä kirja vie toiseen maailmaan, se puhuttelee, viipyilee ja vahvistaa.”

Perttu Pölönen

Mistä valo pääsee sisään oli myös lukijoiden suosikki. Aalto kertoo puhelimessa olleensa tunnustuksesta valtavan yllättynyt ja iloinen.

”En olisi mitään tätä uskaltanut toivoa, en ehdokkuuttakaan. Kaikki on ollut iloista yllätystä”, Aalto sanoo, huokaisten ja nauraen.

Vaikka romaania markkinoidaankin nuorten aikuisten kirjana, Aalto toivoo, ettei etuliite pelottaisi aikuisia lukijoita pois.

”Kirjassa on tarttumapintaa iästä riippumatta kaikille.”

Romaanin dystooppisessa maailmassa Aasiana tuntemaamme maanosaa hallitsee Itäisten Kauppaliittojen Unioni, jonka siirtokunta Japani on. Vedenpaisumuksen täyttämässä Entis-Tokiossa kansalaiset on jaettu kahteen kastiin: kokokansalaisiin ja heitä eri tavoin palveleviin ulkokansalaisiin. Diktatuurin asettamia määräyksiä on noudatettava, ja valeuutiset, vakoilu ja naapureiden ilmiantaminen ovat arkipäivää.

Romaani on itsenäistä jatkoa Aallon edelliselle, Topelius-palkintoehdokkaaksi nostetulle Korennolle (2020). Aallon esikoisromaani Syvään veteen ilmestyi 2016.

Mistä valo pääsee sisään -romaanissa seurataan ylilääkärin poikaa, 18-vuotiasta Alekseita. Korennon päähenkilö Satomi Masaki on kutistunut numeroksi, Aleksein isän johtaman laitoksen koehenkilöksi.

Laitoksen koehenkilöt ovat vangittuja ulkokansalaisia, joilta poistetaan muistoja ja joihin istutetaan uusi henkilöllisyys.

Alun perin Aallon ei ollut tarkoitus jatkaa Korennon tarinaa. Korennossa kertomus oli kuitenkin rajattu nimenomaan sorrettuihin ulkokansalaisiin, ja Aalto halusi tarkastella luomaansa maailmaa myös toisesta näkökulmasta, etuoikeutetun valtaapitävän silmin.

Eriarvoisten ihmisten kuvauksessa myös nykyhetki on vahvasti läsnä, Aalto sanoo. Hänen alkaessaan kirjoittaa romaania oli Yhdysvalloissa käynnissä presidentinvaalit, joita seuratessa erilaiset vastakkainasettelut korostuivat, somekuplineen ja valeuutisineen.

”Halusin osallistua siihen keskusteluun. Dystopia on herkullinen tapa lähestyä nykyhetkeä, koska siinä voi kärjistetyllä tavalla käsitellä meille tuttuja ongelmia ja ajankohtaisia asioita", Aalto miettii.

Yhteiskunnan eriarvoistumisen kuvauksen myötä läsnä on myös kysymys siitä, kenen tarinaa me kerromme.

Muistot liittyvät voimakkaasti siihen, miten identiteettimme rakentuu, Aalto toteaa, ja muistot ovat romaanissa keskeisessä asemassa. Hän teki kirjoittaessaan taustatyötä muistitutkimuksesta.

”Muistot ovat se, mikä tekee meistä meidät", hän pohtii. ”Muistammeko asiat tietyllä tavalla siksi, että meille on kerrottu mitä on tapahtunut, vai ovatko ne oikeita muistijälkiä.”

Veden peittämä Tokio on osa romaanin ympäristökriittistä kehystä, Aalto huomauttaa.

”Jäätiköiden sulaminen ja ilmastokatastrofi ovat siellä taustalla. Oli mielenkiintoista ja pelottavaa kuvitella, minkälaista se oikeasti olisi.”

Japaniin kirja sijoittuu, koska Aalto kuvailee itseään japanofiiliksi, valtavan kiinnostuneeksi japanilaisesta kirjallisuudesta ja kulttuurista.

”Japanissa viehättävät kontrastit: toisaalta zen ja toisaalta räiskyvät alakulttuurit, toisaalta luonto ja sen merkitys taiteessa ja kirjallisuudessa, ja toisaalta nämä valtavat miljoonakaupungit.”

Anne-Maija Aalto kirjoitti Mistä valo pääsee sisään -romaaniaan muun muassa kirjastossa.

Tänä syksynä Aalto julkaisi myös toisen teoksen, romaanin Lumen hiljaisuus (Kaarna), jossa muistot ja itsensä löytäminen ovat jälleen vahvasti läsnä. Romaanissa nainen matkaa kohti uutta työtään, kun matkanteko yllättäen katkeaa ja menneisyys saavuttaa hänet vuoristokylän hiljaisuudessa.

”Oli tosiaan aika työntäyteinen viime talvi ja kevät, kesäkin vielä”, Aalto kertoo nauraen. ”Lumen hiljaisuus oli kuitenkin jo pitkällä alkaessani kirjoittaa Mistä valo pääsee sisään -kirjaa.”

”Vaikuttaa nyt siltä, että olen tosi uppoutunut työhöni, mitä toki olenkin! Mutta ihan epäinhimillisen tehokkaasti en ole kirjoittanut.”

Finlandia-palkinnon merkitys on valtava, Aalto sanoo.

”En muista sellaista aikaa, jolloin kirjailijana oleminen ei olisi ollut se suurin haave. Tämän myötä tuntuu, että se on käynyt toteen: nyt olen kirjailija.”

”Lisäksi tämä oli teos, jota oli oikeasti vaikea kirjoittaa”, Aalto toteaa. ”Sain harjoitella, mitä on olla kirjailija ja etsiä keinoa, jolla tarina kuuluisi kertoa. Siksi on niin ihanaa, että juuri tämä kirja palkitaan.”

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut