Siinä näkijä missä tekijä
Käsikirjoitus Hannu Salama. Dramatisointi Jouko Turkka. Sovitus ja ohjaus Kaarlo Kankaanpää. Äänimaailma Ana Kaunisto. Valot Seppo Saarinen ja Eemil Poikselkä. Musiikki Oskar Merikanto. Teatteri Monikasvot. Ensi-ilta 26.11.
Aikako parantaa haavat ja kultaa muistot? Kun Hannu Salaman pääteokseksikin mainittu Siinä näkijä missä tekijä ilmestyi, oli taistolaisuus jo irronnut lähtökuopistaan, pitkin ja poikin lyötiin luokkapetturin leimoja, isänmaallisissa piireissä ei kirjassa kuvatun etsivän keskuspoliisin otteista ollenkaan pidetty. Asiaa ei parantanut kirjailijan julkirenttuilu eikä julkisuuteen antamat väkevät lausunnot.
Ajat ovat erilaiset niin jatkosodan, kirjan ilmestymisen kuin nykypäivän suhteen.
Sodissa väsyi miehiä ja mielenrauhakin järkkyi. Joku ilmoitti lähtevänsä kotiin tekemään maataloustöitä, joku karkasi suoraan rintamalta ja liittyi käpykaartiin. Joku uskoi propagandaa ja loikkasi vihollisen puolelle.
Tampereen Pispalaan syntyi maanalainen liike ja sen vaiheista lähtee ottamaan selkoa Hannu Salaman Alter ego Harri Salminen (Esko Suominen). Ohjaajan jippoja oli miten tunnistaa pikkupoika Harri ja aikuinen Harri. Lakki päähän ja sen lippa vinoon. Siinä oli pispalalainen pikkumies, joka läheltä ja liiankin läheltä, sai seurata levottomien aikojen levottomia ihmisiä. Santtu Salminen isänä (Tommi Virhiä) taistelee omatuntonsa, moraalinsa, asenteidensa ja päihdeongelmansa välimaastossa. Hänen vaimonsa Maija Salminen (Tarja Siltaniemi) on luovuttanut ja menettää otteensa pala palalta.
Näytelmässä käydään monologia ja yksinpuheluakin, mutta ei ollenkaan häiritsevästi. Tapahtumat vyöryvät isoina aaltoina pienten ihmisten arkeen, jota ei enää arjeksi voi kutsua. Irtosuhteiden ja pettämisten lomassa ihmiset yrittävät uskoa hetkeensä, koska tulevaisuudettomuus on kaikkialla vallalla. Välillä näytelmän keskiöön nouseva desantti Aulis Ahteinen (Jenna Hietavirta) tuo esiin, mitä on olla julma, aivopesty ja sokeasti asiaansa uskova vallankumouksellinen.
Pelkistetyssä lavastuksessa kaksi näyttämön eri puolilla olevaa hyllykköä kertovat omaa mykkää kieltänsä. Välillä hyllyyn ilmestyvät radiolaitteet joilla otetaan yhteys Neuvostoliittoon ja välillä hyllyn valtaa konjakkipullo tai kirjoituskone, jolla on kirjoitettu maanalaiseen levitykseen tarkoitettuja lentolehtisiä.
Ohranakolmikko (Terhi Räty, Pirta Sarin, Viivi Viher-Vehmas) rynnii tupaan tietysti juuri silloin kun sitä vähiten odottaisi.
Sodanajan maanalainen toiminta avautuu sellaisellekin katsojalle, joka ei asiaa entuudestaan tiedä tai tunne. Ajan terminologiaa selvitellään käsiohjelmassa. Hyvin on ohjaaja kyennyt luomaan tiiviin tunnelman ja tarinan kuljettamisen. Kuka petti ja kenet?
Loppukohtauksissa katsoja jäykistetään tuoliinsa, kun yhtäkkiä ja yhdessä vaiheessa ollaan kirjaimellisesti veitsi kurkulla.
Mikä saa ihmisen valmistelemaan uutta sotaa kun vielä käynnissä olevakin kuristaa ihmiskuntaa? Pispala oli vastaus pienoismallissaan. Ja nyt Monikasvojen 19 näyttelijää kertoo ja avaa sen ajankuvan.