Elokuva-arvostelu Perintö - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Sureva perhe riitelee todentuntuisesti, mutta ranskalainen perintödraama juuttuu vellomaan identiteetissä

Ohjaaja-näyttelijä Maïwennin ranskalaiselokuva Perintö analysoi perheen ristiriitoja tarkasti mutta typistyy päähenkilön kriisiksi.

Ohjaaja Maïwenn (vas.) näyttelee pääosaa isoisän perillisten ristiriitoja kuvaavassa draamassa. Marine Vacth esittää yhtä lapsenlapsista.

18.11. 20:38

Perintö

Draama

Perintö, ohjaus Maïwenn, päärooleissa Maïwenn, Louis Garrell, Marine Vacth, Fanny Ardant, Dylan Robert, 90 min. K12. ★★★

Vanha isoisä kuolee ja jättää jälkeensä riitelevän perheen. Tuttu asetelma todellisuudesta ja draamasta.

Ranskalainen Maïwenn lähestyy aihetta rehellisesti, armottomasti ja ilmeisen omakohtaisesti. Kuten Perintö-elokuvan henkilöillä myös hänellä on algerialaiset sukujuuret. Maïwenn näyttelee itse elokuvan päähenkilöä Neigeä.

Energisesti ja nopein välähdyksin etenevä elokuva näyttää ensin, millainen perhe kerääntyy jo puhumattomaksi käpertyneen isoisän ympärille. Kuoleman jälkeen tunteet nousevat pintaan, eikä kyteneitä ristiriitoja pystytä enää peittämään.

Ristiriidat puolestaan juontavat ihmisten erilaisiin temperamentteihin, poliittisiin näkökulmaeroihin ja lopulta tehtyihin tekoihin, elettyyn elämään.

Elokuvassa riitakohtaukset on toteutettu tarkasti ja todentuntuisesti. Kaikilla on hermot pinnassa, puhe menee päällekkäin, ja kuvauskin toistaa stressin ilmapiiriä. Ja tämä kaikki vielä ranskalaiseen tapaan röyhkeästi ja häpeilemättä julkisillakin paikoilla.

Perhesuhteisiin uppoudutaan niin nopeasti, että on vaikea pysyä mukana: ketkä ovatkaan sisaruksia, ketkä serkuksia? Sen selvittämiseen kuluu vähän liikaa energiaa, ja samalla intensiteetti kärsii.

Maïwenn on vahvimmillaan, kun hän keskittyy kahdenkeskisiin ja varsinkin äidin ja tyttären väliseen suhteeseen. Äiti kuvataan dominoivana persoonana, joka on aina oikeassa ja jonka tahtoon ja näkemyksiin tytär on alistunut. Toisaalta juuri äiti on linkki rakkaaseen isoisään ja algerialaiseen verenperimään. Elokuvan ranskankielinen nimi on ADN eli DNA.

Perhe muistelee isoisää.

Äitiä näyttelee jäätävän hienosti ja koko karismallaan Fanny Ardant, ja elokuvan kantava kohtaus nähdään kadulla äidin ja tyttären välillä. Tytär tunnustaa äidilleen, että on aina pelännyt tätä.

Mutta sen jälkeen Maïwenn kadottaa punaisen lankansa ja vajoaa omaan eli päähenkilön identiteettivellontaan ja algerialaisen perinnön merkitykseen hänelle itselleen. Muu maailma ikään kuin sulkeutuu Neigen ympäriltä, ja tärkeä kahden kulttuurin tematiikka typistyy.

Samaan tapaan jäivät muuten vellomaan Maïwennin aiemmat elokuvat Huuma ja Polisse.

Lopun laimeneminen ei silti pilaa hyvää elokuvaa. Odotukset vain ehtivät nousta korkeammalle.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut