Elokuva-arvio Last Night in Soho - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Svengaava Lontoo muuttuu painajaiseksi vauhdikkaassa kauhutrillerissä

Parodioistaan tunnetun Edgar Wrightin Last Night in Soho tekee kunniaa vanhalla, brittiläiselle popkulttuurille.

Muotisuunnittelijan urasta haaveilevalla Eloisella (Thomasin McKenzie) on kyky nähdä kuolleita.

12.11. 14:08

Kauhu

Last Night in Soho, ohjaus Edgar Wright, pääosissa Thomasin McKenzie, Anya Taylor-Joy, Matt Smith, Diana Rigg. 116 min. K16. ★★★

Brittiohjaaja Edgar Wright (s. 1974) tunnetaan sellaisista lajityyppiparodioista kuin A Fistful of Fingers, Shaun of the Dead ja Hot Fuzz. Vaikuttavinta jälkeä hän kuitenkin teki Yhdysvalloissa ohjaamassaan ryöstötrillerissä Baby Driver.

Baby Driverin päähenkilö rakasti ja soitatti autossaan erityisesti 1970-luvun soulia ja funkia, Wrightin uuden elokuvan päähenkilö puolestaan rakastaa ja kuuntelee 1960-luvun brittipoppia.

Jos Last Night in Soho -elokuvaa pitäisi kuvailla lyhyesti, se voisi olla “ Dario Argento kohtaa svengaavan Lontoon”, sen verran tyylillistä lainaa Wright on ottanut italialaiselta kauhumestarilta. Räikeitä värejä ja kirkkaanpunaisena hehkuvaa teatteriverta piisaa.

Eloise ( Thomasin McKenzie) on kiltti ja kunnollinen pikkukaupungin tyttö, joka haaveilee urasta muotisuunnittelijana. Eloise pääseekin opiskelemaan alaa Lontooseen ja vaihtaa huolehtivaisen isoäitinsä ( Rita Tushingham) talon muotikoulun asuntolaan.

Siellä on kuitenkin kurjaa ylimielisten opiskelutoverien vuoksi. Eloise päättää lähteä ja löytääkin pian uuden kämpän vanharouva Collinsin ( Diana Rigg) vanhasta, synkästä talosta.

Päähahmo alkaa nähdä näkyjä svengaavan Lontoon Sandiesta (Anya Taylor-Joy) ja Jackista (Matt Smith).

Eloisella on salattu kyky nähdä kuolleita ja palata näkyjensä kautta menneisyyteen. Uudessa asunnossaan hän alkaa nähdä näkyjä 1960-luvulta ja itsevarmasta Sandie-tytöstä ( Anya Taylor-Joy), joka haluaa Cilla Blackin kaltaiseksi laulajatähdeksi, ensin Sohon klubeihin ja sitten isommille estradeille.

Aluksi Eloise ihastuu Sandien elämään ja tämän 1960-luvun vaatteisiin. Hän alkaa myös käyttää Sandien vaatteita omien luomustensa malleina ja saa näin kovasti kiitosta koulussa. Eloisen ulkonäköönkin Sandiella on vaikutuksensa.

Mutta sitten näyt muuttuvat ahdistaviksi ja Eloisen niissä näkemä Sandien elämä täydeksi painajaiseksi. Eikä Eloisen enää onnistu irrottautua näyistään. 1960-luvun aaveet astuvat 2020-luvun todellisuuteen.

Pitkään Last Night in Soho on nautittavaa 1960-luvun soundeilla, vaatteilla ja väreillä leikkimistä sekä Eloisen vähittäistä kasvamista ujosta maalaistytöstä rohkeaksi kaupunkilaiseksi. Mutta loppupuolta kohti kerrontaan alkaa tulla sekä samankaltaisina toistuvien kohtausten liiallista marssittamista että vauhtisokeutta, joka uhkaa suistaa koko tarinan raiteiltaan.

Wright saa elokuvansa kuitenkin pysymään kasassa vauhdista ja pienistä epäloogisuuksista huolimatta.

Paitsi musiikin kautta, myös näyttelijöiden avulla Wright nyökkäilee arvostavasti 1960-luvun brittiläisen popkulttuurin suuntaan. Rita Tushingham, Diana Rigg ja häijyn charmikasta mysteerimiestä tässä esittävä Terence Stamp olivat kaikki 1960-luvun brittielokuvan isoja tähtiä, Rigg ja Stamp myös tyyli-ikoneita.

Last Night in Sohon rouva Collins jäi viime vuonna 82-vuotiaana kuolleen Diana Riggin viimeiseksi elokuvarooliksi. Hurjempaa roolia uran päätteeksi tuskin voi toivoakaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut