Draama
Guled & Nasra, ohjaus Khadar Ayderus Ahmed, päärooleissa Omar Abdi, Yasmin Warsame, Kadar Abdoul-Aziz Ibrahim. 83 min. K12. ★★★★
Khadar Ayderus Ahmedin esikoiselokuvasta saa näinä viikkoina lukea uutisia harva se päivä. Se haalii palkintoja ja ehdokkuuksia, ja toistaiseksi merkittävimpiä tunnustuksia on sadellut Afrikan mantereelta. Ohjaajalle erityinen uutinen on se, että Guled & Nasra esitetään myös hänen entisessä kotikaupungissaan Mogadishussa, Somaliassa.
Elokuva on kaiken huomionsa ansainnut, ja se ansaitsee sen myös Suomessa, koska se on suomalaisen työryhmän tekemä, suomalainen elokuva. Tuntuu vähän tyhmältä alleviivata tätä, mutta tehdään nyt asia kuitenkin selväksi.
Khadar Ayderus Ahmed, 40, jatkaa kotimaisen elokuvan vahvan tekemisen putkea. Nelikymppiset ohjaajat ja käsikirjoittajat valtaavat alaa omilla ehdoillaan ja taiteellisilla näkemyksillään. Samaan aikaan Guled & Nasran kanssa yleisö saa riemuita Ahmedin ikätoverin Juho Kuosmasen elokuvasta Hytti nro 6 – joka sekin on kuvattu Suomen ulkopuolella, eikä pääkieli ole suomi.
Sattumalta Ahmedin ensimmäinen toteutunut käsikirjoitus oli juuri Kuosmasen ohjaama lyhytelokuva Kaupunkilaisia. Ja samaisessa elokuvassa näytteli Ahmedin kaveri Omar Abdi, joka saa nyt loistaa Guled & Nasran pääroolissa. Kaupunkilaisissa Ahmedin mentorina toimi ohjaaja-käsikirjoittaja Auli Mantila, jonka nimi näkyy nytkin lopputeksteissä.
Guled & Nasra pohjaa afrikkalaiselle tarinankerrontaperinteelle.
Ahmed on pyrkinyt alalle ensin käsikirjoittajana, ja vasta nyt hän ensimmäisen kerran myös ohjaa oman käsikirjoituksensa ja vastaa siis kokonaisuudesta. Tähän hän on pyrkinyt ja nyt viimein saavuttanut.
Guled & Nasra on ehdottomasti syytä nähdä valkokankaalla jo senkin takia, että muuten menettää sen ensimmäisen visuaalisen elämyksen: laajan hiekkaisen maiseman ja siinä elävien ihmisten arkiset yksityiskohdat. Täällä katsottuna elokuva vie meidät kauas. Toisille näkymä on tutuinta ja läheisintä maailmassa.
Elokuva on kuvattu Somalian naapurissa Djiboutissa, jossa se oli mahdollista. Kuvauspäiviä oli 21, ja niiden aikana pieni työryhmä pani kaikkensa peliin. Arttu Peltomaan upea kuvaus henkii tyyneyttä, lavastussuunnittelusta, englanniksi production designista vastaa Antti Nikkinen, puvustuksesta Anu Gould, äänisuunnittelusta Karri Niinivaara. Jälkitöissä saksalaisen leikkaajan Sebastian Thümlerin osuus korostuu.
Elokuvassa viitataan heti alussa somalialaiseen suullisen tarinankerronnan perinteeseen. Pienen kylän haudankaivajat odottavat sairaalan ulkopuolella töitä, ja yksi heistä, ujompi mies, yrittää kertoa kavereilleen pienen tarinan vähän kömpelösti.
Päähenkilö Guled on yksi haudankaivajista. Työ vaikuttaa raadolliselta, mutta jonkunhan se on aina tehtävä. Guledin perheeseen kuuluvat vaimo Nasra ja teini-ikäinen poika Mahad. Muutamin vedoin luodaan kuva onnellisesta perheestä, jossa on paljon rakkautta.
Elokuvan tarina on juuri niin yksinkertainen, että sen voisi kertoa suullisesti pienessä piirissä kuulijoiden pyyhkiessä silmäkulmiaan. Nasra on sairas, eivätkä Guledin mitättömät tulot riitä hoitoon. Kun perheen onni on uhattuna, myös Mahad alkaa oireilla. Guled lähtee jalan toivottomalle rahankerjuumatkalle kotikyläänsä. Se kulkee yli aavikon ja kivikoiden, kestää ja kestää.
Juuri tällaisia parhaat tarinat ja sadut ovat. Alla kulkee kohtauksesta ja kuvasta toiseen universaali teema, ja Guled & Nasrassa se on rakkaus ja huolehtiminen.
Kadar Abdoul-Aziz Ibrahim esittää perheen poikaa, joka saa vastuuta.
Päätarinan sisälle on upotettu pienempiä tarinoita, kuten Nasran nokkela veto, jonka avulla aviopari pääsee häihin kuokkimaan. Se kertoo samalla, millainen Nasra on luonteeltaan. Guled on pariskunnassa se hiljaisempi osapuoli, jossa on kuitenkin tahdonvoimaa ja periksiantamattomuutta.
Ahmed löysi Nasran rooliin kanadalaisen mallin Yasmin Warsamen, ja hänen intuitionsa osui oikeaan. Vaikka Nasra riutuu riutumistaan, hänessä kuuluu olla temperamenttia, jota Warsame pystyy tuomaan rooliin. Mahadia näyttelevä Kadar Abdoul-Aziz Ibrahim on paikallinen poika ja mainio löytö hänkin.