Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat on valittu – mukana euralaislähtöinen kirjailija - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat on valittu – mukana euralaislähtöinen kirjailija

Finalistijoukon suurin yllättäjä on kolmannen polven kirjailija Joel Elstelä historiallisella romaanillaan. Kuuleminen -teoksellaan ehdolla oleva Marjo Niemi on lähtöisin Satakunnasta Eurasta.

Vuoden 2021 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa tavoittelevat teoksillaan Joel Elstelä (ylh. vas.), Rosa Liksom, Marjo Niemi, Matias Riikonen, Pirkko Saisio ja Jukka Viikilä.

11.11. 10:23

Ensimmäisen kerran Finlandia-palkinnon historiassa ehdolla on kolme romaania, joiden tekijät on jo kerran aikaisemmin julistettu voittajiksi: Pirkko Saisio (Punainen erokirja, 2003), Rosa Liksom (Hytti nro 6, 2011) ja Jukka Viikilä (Akvarelleja Engelin kaupungista, 2016).

Mitään estettä moiselle vanhojen voittajien mahti osuudelle säännöt eivät aseta. Huomion kiinnittämiseen ja siten menekin lisäämiseen tähtäävä tunnustus myönnetään yksinkertaisesti vain ”ansiokkaalle suomalaiselle romaanille”.

Tänä vuonna valintalautakunnan puheenjohtajana toimi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja jäseninä päätoimittaja Antti Kokkonen sekä keskustakirjaston johtaja Anna-Maria Soininvaara.

Suomen Kirjasäätiön tilaisuudessa Alanko-Kahiluoto kertoi, että teoksia oli tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ja taso oli kova.

Helsingin Sanomissa julkaistujen kritiikkien perusteella ehdokaskuusikon suurin yllättäjä on Joel Elstelä (s. 1961), kokenut teatteriohjaaja ja dramaturgi. Kirjoja Mika Waltarin tyttären Satu Waltarin poika on aiemmin julkaissut kaksi, lähinnä nuortenromaanin Ensi-ilta lokakuussa (1981) sekä novellikokoelman Kuulustelu (1990).

Toisin kuin yleensä yhtään esikoisteosta saati ruotsiksi kirjoitettua romaania ei nyt mahtunut valikoimaan.

Voittajan nimeää elokuvaohjaaja Zaida Bergroth 1. joulukuuta.

Aiemmin palkinnon kahdesti ovat voittaneet Bo Carpelan (1993 ja 2005) sekä Olli Jalonen (1990 ja 2018).

Kustantajista koostuvan Suomen kirjasäätiön tunnustuksen, 30 000 euroa, voitti viime vuonna Anni Kytömäki romaanilla Margarita.

Joel Elstelä: Sirkusleijonan mieli. (WSOY)

”Romaani seuraa sirkusta Kolmannen valtakunnan aikaan. Sirkus on toistaiseksi onnistunut säästymään ahdingolta, koska se aina siirtyy paikasta toiseen.”

”Mitään ripeää draamaa Sirkusleijonan mieli ei tarjoa. Pitkiä matkoja suorastaan rämmitään eteenpäin. Jokainen valon ja mielen­liikkeen värähdys ja epäilyksen varjon hiivintä tulee kirjatuiksi.”

”Kirjava kaarti on tuskin natsien mieleen. Kaiken huipuksi kissanainen piilottelee juutalaista pariskuntaa tyttärineen.”

”Irvokasta meininkiä Elstelä tarjoaa riittämiin. Niinpä sirkusta valvova natsiupseeri on vielä lihavampi kuin maailman lihavin mies.” Jukka Koskelainen, HS 10.11.

Rosa Liksom: Väylä. (Like)

”Teoksen lumo on Tornionjoki­laakson murteessa, minä­kertojan kielessä. Murre on tunnekieli, paljon enemmän kuin äänteensä ja sanansa. Yleiskielellä kirjoitettuna Väylä olisi toinen romaani.”

”Toki mielessä käy myös se, kuinka tällaista on koskaan voinut tapahtua. Ja kuinka ihmisiä edelleenkin ahdetaan vastaanotto­koteihin ja -leireille joutilaina ja pelokkaina odottamaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.”

”Liksomin romaanissa eletään syksystä 1944 syksyyn 1945. Sota, pako ja paluu ovat väylä tulevaan. Ilonat, pirkot ja kertut ovat tehneet tehtävänsä, samoin navettapiiat. Heidän tilalleen hankitaan amerikkalaista lypsykarjaa ja -koneita. Uusi aika on alkamassa.” Helena Ruuska, HS 16.10.

Marjo Niemi: Kuuleminen. (Teos)

”Minä­kertoja haluaa tulla kuulluksi, joten hän kirjoittaa kirjeitä kirjeiden perään. Epätoivo sekoittuu röyhkeyteen synnyttäen kiihkeän rytmin, joka vie nopeasti mennessään.”

”Päähenkilö yrittää tarrautua elämän merkitykselli­syyteen etsimällä ja toitottamalla totuuttaan. Hän on ymmärtänyt, että ihminen tulee haavoineen kuulluksi ja rakastetuksi, jos on taiteilija.”

”Alusta loppuun rempseänä ylitsevyöryvä tyyli myös näännyttää. Henkilö jää postmodernilla tavalla etäiseksi ja keskeneräiseksi. Se sopii teoksen sanomaan, mutta varmasti jakaa mielipiteitä.” Eleonoora Riihinen, HS 18.6.

Matias Riikonen: Matara. (Teos)

”Riikosen viides teos on täysverinen poikakirja mutta myös kunnian­himoinen taideromaani. Mataraa voi lukea leikkisänä seikkailuna, yhteis­kunnallisena allegoriana tai hulppeana luonto­kuvauksena.”

”Mataran kerronta on sympaattisella tavalla pöyhkeilevää. Kuvaus on niin yksityis­kohtaista, että se saa mahtipontisen sävyn. Se tuo kirjaan lämpöä ja kohottunutta tunnelmaa.”

”Riikonen ei naura poikien leikkivaltiolle vaan nostaa lapset jalustalle. Tällaiseenkin he pystyvät, aivan ilman aikuisia. Samalla aikuisten rakennelmat asettuvat erikoiseen valoon. Mitä muuta meidän jokapäiväinen elämämme on kuin monimutkaista leikkiä?” Noora Vaarala, HS 9.11.

Pirkko Saisio: Passio. (Siltala)

”Runsaaseen, seikkailua ja yllätyksiä pursuvaan Passioon voisi liittää jopa kirjallisuus­kritiikissä (syystäkin) harvoin käytetyn adjektiivin ihana.”

”Kiihkeä ylistys ihmis­elämälle, joka on epätäydellisenä ja rikkinäi­se­näkin niin kovin kaunista ja arvokasta.”

”On ylhäisiä ja alhaisia, naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, hallitsijoita ja houkkia, homoja ja heteroita, taiteilijoita ja kiilu­silmäisiä kauppiaita. Jokaista Saisio kohtelee vakavasti ja arvostavasti, jokaisesta kasvaa moni­tasoinen yksilö, jonka motiiveja jää pohtimaan. Ja samalla ympärillä humisee koko ajan Eurooppa taiteineen, ideoineen ja poliittisine mullistuksineen.” Suvi Ahola, HS 31.10

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. (Otava)

”Koko kirja on eräänlainen kuulo­puheista koottu haavekuva. Teos tekee harvinaisen selväksi erään perusasian: kirjallisuus voi syöttää aineistoa lukijan päähän, mutta valmiin teoksen hän kokoaa sirpaleista itse.”

”Ennen kaikkea kirja Helsingissä asuvista lukijoista, jotka kertovat elämänsä tapahtumista, äityvät usein aforistisiksi – ja lukevat Taivaallista vastaanottoa.”

”Vain harvoin tulee vastaan yhtä kokeilevia, vaikeasti määriteltäviä teoksia, joiden lukeminen on koko ajan helppoa ja nautinnollista. Vastaavaa saa viime vuosilta etsiä käännöskirjallisuuden puolelta: amerikkalaisen George Saundersin kuolemanjälkeiseen välitilaan sijoittuva Lincoln Bardossa on monine risteävine puhujineen ilmeinen sukulaisteos.” Vesa Rantama, HS 29.8.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut