Jazzmuusikoillakin alkaa olla faneja – Tampereen happening soi jo 40. kerran - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Innokas fanijoukko oli saapunut seuraamaan suomalaissaksofonisti Linda Fredrikssonin levynjulkistamiskeikkaa Tampereelle. Vasemmalla kosketinsoittaja Tuomo Prättälä. Oikealla basisti Mikael Saastamoinen ja rumpali Olavi Louhivuori.

Jazzmuusikoillakin alkaa olla faneja – Tampereen happening soi jo 40. kerran

Tampereen uuden jazzin päivät eivät tarjonneet jokaiselle jotakin vaan monille monenlaista, mutta mitä uusi jazz on? Joidenkin artistien fanituksessa oli lähes rockin ja popin ihailulle ominaisia piirteitä.


7.11. 19:00

Tampere Jazz Happening Tampereen Tullikamarilla pe-su 5.-7.11.

Tampere Jazz Happening on yksi niistä harvoista säännöllisesti järjestetyistä suomalaisista kulttuuritapahtumista, joille koronakriisi ei aiheuttanut yhtään täysperuutusta.

Tapahtuma järjestettiin viime vuonnakin. Yleisömäärä oli tosin rajoitettu , istumapaikat hajasijoitettu ja kaikki esiintyjät kotimaisia. Silti 39. happening oli täysi kattaus. Suomalainen jazz näytti voimansa.

Nyt Tampereella palattiin normaaliin. Pyhäinpäivän tienoon 40-vuotisjuhlatapahtumassa kuultiin – ei jokaiselle jotakin vaan monille monenlaista – modernia meininkiä, joka sai jopa yllättäviä fanijoukkoja liikkeelle.

Niin vähän on aikaa. Pepe Willberg tulkitsi Otto Donnerin suomalaisrunoilijoiden säveltämiä klassikoita jo heinäkuussa Porissa ja nyt Tampereella. Projekti kiinnosti iäkkäämpää yleisöä.

Perjantaina

Saksofonisti Linda Fredriksson, 36, ensiesitteli pääkonserttisarjan aluksi ensimmäisen sooloalbuminsa Juniperin.

Se aiheutti yleisössä, jollei ihan hurmoksellista, niin ainakin hilpeää hihkuntaa. Fredikssonilla on innokkaita faneja. Uusi levykin myytiin loppuun alta aikayksikön, mikä on jazzissa harvinaista.

Tarinallinen musiikki ja tarinaa kuljettanut kvartetti toivat mieleen venäläiset klassikot, sellaisen itäeurooppalaisen melankolian, jossa liikutaan puhtaassa luonnossa ja ajattomassa ajassa.

Pepe Willberg ja trumpetisti Jukka Eskolan Statement esittivät Tampereella saman nostalgisen runolaulukokonaisuuden kuin Porissa heinäkuussa. Se houkutteli Pakkahuoneelle ison joukon nykyisiä boomereita eli entisiä nuoria ajalta, jolloin Kalevi Sorsa (sd.) oli Suomen pääministeri.

Oma innokas fanilaumansa oli myös belgialais-egyptiläisellä laulaja Natacha Atlaksella. Hänen arabiankieliset tulkintansa iskivät tulta, kun taas englanninkieliset laulut latistuivat likimain jazzviihteeksi.

Natacha Atlaksella on faninsa Suomessakin. Tampereella parhaiten tehosivat arabiankieliset laulut.

Lauantaina

Kolkyt ja risaisen naispuhaltajan johtama kvartetti aloitti myös toisen konserttipäivän. Porissa kesällä 2018 vieraillut lontoolainen trumpetisti Yazz Ahmed hurmasi nytkin maagisesti vangitsevalla orientalismilla.

Italialaisen sopraanosaksofonistin Roberto Ottavianon kvintetti oli miehekkäämpi tapaus. Mitä myönteisimmällä tavalla viihdyttävä ja taitava viisikko huhki lauteilla kuin joukko freemuusikkoja soittamassa swingiä berliiniläisessä kabareessa vuonna nolla.

Vielä miehekkäämmän norjalaisrumpali Paal Nilssen-Loven New Brasilian Funk laittoi sitten täyden rähinän päälle. Työryhmä valutti Tampere Jazz Happeningin ydinnestettä purkamalla kaaoksesta näkymän johonkin Brasilian kaltaiseen maahan, hullun vision, joka oli kaikessa ankaruudessaan silti myös lysti ja jopa leikkisä.

Illalla pakkahuoneella puhuttelivat Magic Spirit Quintetin marokkolais-pohjoismainen etnojazz ja sveitsiläis-yhdysvaltalaisen pianisti-säveltäjä Sylvie Courvoisierin älyllinen kubismi. Siinä soivat samassa ranskanpastillirasiassa Cecil Taylor, Erik Satie ja Thelonious Monk.

Courvoisierin trio oli yksi happeningin huipuista. Tavallaan sellainen oli myös hänen newyorkilaisen maannaisensa Lakecia Benjaminin komea Coltrane-show.

Olemukseltaan näiden aikojen Miles Davisia muistuttaneen 29-vuotiaan saksofonistin kvartetti teki kunniaa John ja Alice Coltranen musiikille, mutta lopputuloksessa oli enemmän tuotetta kuin taidetta. Oli kuin lavalla olisi viihdyttänyt vain taitava coverbändi.

”Mitä uusi jazz on vuonna 2021? Vallankumouksia alalla ei ole tehty sen jälkeen, kun Ornette Coleman esitteli Free Jazzin jokseenkin tasan 60 vuotta sitten ja Miles Davis laittoi töpselin seinään seitsemisen vuotta myöhemmin.”

Sunnuntaina

Pakkahuoneen Yamaha-fyygeliä koeteltiin sunnuntain konsertissa.

Ensin soolona esiintyneen brittipianisti Alexander Hawkinsin kovakourainen käsittely taisi edellyttää instrumentin virityksen tarkistamista. Sitten israelilaisen Shalosh-trion Gadi Stern pohjusti flyygelillä kotimaalleen tyypillistä intensiivistä ja melodista menoa.

Päivät päättyivät festivaalin nimekkäimpien mestareiden basisti Dave Hollandin ja kitaristi John Scofieldin tyylikkäässä seurassa. Vanhojen herrojen duo toimi kuin antiikkirekisterissä oleva Morris kesäretkellä maaseudulla.

Tampereen 40-vuotias happening on ollut jo pitkään myös suomalaisten jazzfriikkien loppusyksyn meeting, eräänlainen vuosikokous.

Se on leimallisesti uuden kansainvälisen ja kotimaisen jazzin katselmus, joka toisaalta laittoi nytkin pohtimaan uuden jazzin olemusta: mitä se on vuonna 2021? Vallankumouksia alalla ei ole tehty sen jälkeen, kun Ornette Coleman esitteli Free Jazzin jokseenkin tasan 60 vuotta sitten ja Miles Davis laittoi töpselin seinään seitsemisen vuotta myöhemmin.

Tänä vuonna uutta jazzia esitteli kenties anarkistinen ja kovaääninen New Brasilian Funk, jonka esiintymisen aikana noin kolmannes yleisöstä poistui paikalta.

Paradoksaalinen oli kuittaus, jonka järjestysmies murjaisi siinä vaiheessa kollegalleen:

”Tää bändi tuntuu tyhjentävän salin aika tehokkaasti.”

Newyorkilaisella saksofonistilla Lakecia Benjaminilla oli Tampereella omat faninsa. Nuori muusikko itse fanittaa John ja Alice Coltranea.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut