Elokuva-arvio Venom - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Venom-elokuvan jatko-osa menee paljolti sekoiluksi, ja lopussa meininki on miellyttävän mielipuolista

Tom Hardyn kaksoisrooli Marvelin antisankarina on parasta Venomin mielipuoliseksi yltyvässä jatko-osassa.

Venom on harvinaisen kummallinen supersankariotus.

21.10. 17:32

Toiminta

Venom: Let There Be Carnage, ohjaus: Andy Serkis. Pääosissa Tom Hardy, Woody Harrelson, Michelle Williams. 98 min. K12. ★★

Kummajaisia täynnä olevassa Marvelin supersankarimaailmassa Venom on erityisen kummallinen. Avaruudesta tullut liukas loislöllö muuttuu ihmiseen takertuessaan muskelikasaksi, jolla on hampaiden täyttämä jättikita, iso itsetunto-ongelma ja huono huumorintaju.

Kun tämä ”symbiootti” vielä käy sisäistä kamppailua asuttamansa luuserijournalistin Eddie Brockin kanssa, on helppo nähdä, miksi rankkoihin rooleihin mieltynyt laatunäyttelijä Tom Hardy valitsi juuri Venomin omaksi nurkakseen supersankarien miljardibisnestä.

Tämä elokuva on Hardyn show.

Ensimmäinen Venom-elokuva kompastui käsikirjoitusongelmiin, joiden suurin syy oli kai studion päätös muuttaa leffan ikärajaa kesken tekemisen. Nyt ilmestynyt jatko-osa on Sormusten herran Klonkun roolista lähtien diginäyttelemisen uraa uurtaneen Andy Serkisin kolmas ohjaustyö. Sekoiluksi se paljolti menee, mutta se lienee osittain ollut tarkoituskin.

Journalisti Brock saa kutsun haastattelemaan kuolemantuomiota odottavaa sarjamurhaajaa Cletus Kasadya (Woody Harrelson). Avaruusloinen tarttuu Kasadyyn ja tuloksena on Venomin ärjympi punainen versio Carnage. Venom ja Brock joutuvat pitämään Carnagen kurissa. Kasadyn lapsuudenrakas Shriek (Naomie Harris) ja Brockin ex Anne Weying (Michelle Williams) täydentävät asetelman, jossa heijastellaan parisuhteita ja yksilön sisäistä kaksinaisuutta.

Tom Hardy on Eddie Brock, jonka ruumiseen asettuu avaruusolio Venom.

Tekijöiden kokemuksen huomioiden Venomin jatko-osa on riehakkaan vaisu veto supersankarielokuvaksi. Se yrittää kovasti sekoilla täysillä ja kohdeyleisönä lienevät 13-vuotiaat pojat. Itsensä kanssa kinasteleva ja slapstick-kaatuileva Tom Hardy tekee siihen nähden ihan hyvää työtä. Harrelson taas vetää tuttuja murhamaneereitaan ja latailee korneja repliikkejä kuten ”kuka sanoi, että romantiikka on kuollut?”

Ohjaaja Serkis tekee yliammuttua sarjakuvaelokuvaa, joka hetkittäin tuo mieleen Tim Burtonin vanhat Batmanit. Serkisillä ei kuitenkaan ole vanhan ajan Burtonin tyyliä, rohkeutta, eikä varmaan yhtä vapaita käsiäkään. Varsinkin lopussa meininki on silti miellyttävän mielipuolista. Henkilöpuolella tarina on tuttua draamaa ja kohelluskomediaa. Lopputulos on turvallista teinihuumorikauhua supersankarikuorrutuksella.

Carnage on Venomin vihollinen.

Elokuvan suurin heikkous on mielestäni se, että Venomista on tehty ärsyttävä tyyppi, joka on vähän mitä sattuu. Se on kiukutteleva teini joka haluaa suklaata, mummo joka haluaa Eddien ryhdistäytyvän ja nälkäinen eläin joka haluaa syödä aivoja. Voisi sanoa, että elokuva ei osaa päättää, onko Venom Eddien id vai superego.

Kouriintuntuvampi ongelma on, että vaikka kuinka Hardy yrittää, liian moni vitsi ei toimi. Venom: Let There Be Carnage toimii, jos on valmis vain menemään sekoilun mukana.

Elokuvassa Venom muuttuu lopullisesti pahiksesta hyvikseksi. Väistämätön lopputekstikohtaus näyttää, mihin suuntaan limanuljaskainen sankari seuraavaksi pitkää kieltään lipaisee.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut