Elokuva-arvostelu Näin pilvet kuolevat - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Suomalainen lähtee tekemään sadetta Arabiemiraatteihin, jossa on omat päämäärät miljoonarahoitetulle tieteelle

Dokumentaristi Tuija Halttunen seuraa ansiokkaasti seminaarien epähauskuutta, mutta ilmastodokumentti kompastelee runoilevaan kertojaääneen.

Ilmastotutkija Hannele Korhonen lähtee luomaan sadetta aavikolle dokumentissa Näin pilvet kuolevat.

10.9. 17:08

Dokumentti

Näin pilvet kuolevat, ohjaus ja käsikirjoitus Tuija Halttunen, 80 min, S. ★★★

Kaaoksessa on jotain kaunista, ilmastotutkija Hannele Korhonen sanoo. Hän puhuu säästä.

Korhonen on epätodennäköinen päähenkilö mihin tahansa elokuvaan. Ilmatieteen laitoksen varovainen, tiedeuskovainen tutkija, joka tuijottelee taivaalle, tekee tutkimussuunnitelmia ja laskee monimutkaisia todennäköisyyksiä.

Korhoselle luvataan 1,5 miljoonan euron rahoitus, jos hän lähtee märästä Suomesta kuivaan Arabiemiraatteihin tutkimaan sateentekemistä.

Alussa selitetään pilvien koostuminen. Tyylikeinot vaihtelevat. Tuntuu kuin tekijöiltä puuttuisi usko siihen, että katsoja voisi olla kiinnostunut aiheesta.

Välillä luennoidaan, miten sateentekeminen on yksinkertaisimmillaan aerosolien hallintaa, mutta että vielä ei ole varmaa, voiko lentokoneesta suihkutettavilla pienhiukkasilla muokata pilviä satamaan.

Toisinaan taas nimetön kertojaääni maalailee: Unissa voit nähdä menneen, tulevan, unelmat, halut. Ohjaaja Tuija Halttunen toimii englanninkielisenä kertojaäänenä, joka sopisi hienosti meditaatiokasetille.

Korhosen tutkimuksen rahoittajat kaipaavat innovaatioita. Suomalaisryhmältä odotetaan konkreettisia keinoja, miten pilvet saadaan satamaan, kun ne kulkevat mereltä maan yli.

Saksalaisprofessorista sateen synnyttäminen on atmosfäärin tutkimuksen "Graalin malja”. Korhosen kollega osaakin "puhua tutkimusrahoitusta", kun Korhonen taas pidättäytyy lupaamasta liikoja.

Miljoonabudjetti aiheuttaa eettistä pohdintaa ja huolta. Suomen suuri mahdollisuus tulla noteeratuksi maailmalla ei ole yksiselitteisen hieno asia, vaikka Team Finland toisin kokee.

Tiedettä ei tehdäkään sen itsensä vuoksi, suomalaisille selviää, vaan tutkimusta ja tuloksia ohjaa maksajan hyöty, josta ei olla valmiita sen kummemmin keskustelemaan.

Selviää myös, että vaikka useilla mailla on sään manipuloinnin väärinkäytön estävä sopimus – siitä, ettei luotuja sateita saa käyttää muita vastaan, vaikka niillä voikin saada pahaa aikaan – rahoittajamaa Arabiemiraatit ei ole allekirjoittaneiden maiden joukossa.

Korhonen joutuu pohtimaan, onko hän auttamassa maailmaa ja tiedeyhteisöä vai yrittämässä luoda sadetta rikkaaseen mutta kuivaan valtaa haalivaan valtioon.

Dokumentissa seurataan ansiokkaasti kokousten jäykkyyttä ja julkistustapahtumien pompöösiä suureellisuutta.

Pärjääminen projektissa edellyttää Korhoselta mukautumista Arabiemiraattien tapaan tehdä tutkimusta.

Lähes orjan asemassa siivoavat vierastyöläiset kiillottavat pintoja edustustiloissa samalla kun Korhonenkin nauraa cocktail-tilaisuuksissa epähauskoille vitseille small talkin vuoksi.

Parhaimmillaan dokumentti näyttää, miten ammattimainen hymy katoaa kasvoilta kuin pilvi Saharaan.

Ohjaaja ei valitettavasti luota omaan vahvuuteensa kuvata arkisuutta ja nähdä siinä tasoja.

Halttunen on näyttänyt tässä kykynsä esimerkiksi erinomaisessa Naapureissa (2013), jossa hän seurasi yhden kerrostalon pihan suhtautumista maahanmuuttajiin.

Omista vanhemmista kertova Taivas ja maa sai Risto Jarva -palkinnon jo 1996.

Näin pilvet kuolevat on jo ehditty palkita kansainvälisillä Locarnon elokuvajuhlilla eettisen elokuvan palkinnolla.

Lopussa kertojan puhe kääntyy ilmastonmuutoksen melodramatisointiin.

Luonnontieteellisiä ilmiöitä, pilviä, elollistetaan kiusallisella tavalla. Lukiolaisrunomainen nimikin tulee pilvien elämän määrittelystä.

Hattarainen lopetusjeesustelu viimeistään tappaa innostuksen pilviin.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: