Porissa syntynyt kreivi Johan Lillienstedt oli runoilija, korkea virkamies ja rauhantekijä - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Porissa syntynyt kreivi Johan Lillienstedt oli runoilija, korkea virkamies ja rauhantekijä

Marsalkka Mannerheim oli Lillienstedtin jälkeläinen seitsemännessä polvessa.

P. Drevet`in kuparipiirros R. Schildin maalauksen mukaan. Valmistusaika: 1710.

10.8. 17:03

Elokuussa 1721, 300 vuotta sitten, Uudessakaupungissa olivat meneillään toukokuussa alkaneet rauhanneuvottelut Ruotsin ja Venäjän välillä.

Vuonna 1700 alkanut Suuri Pohjan sota alkoi olla lopuillaan. Ruotsi oli jo solminut rauhansopimukset Preussin, Tanskan, Hannoverin ja Holsteinin kanssa. Sota Venäjän kanssa oli tuonut mukanaan "Ison vihan", joka oli koetellut ankarasti koko Suomea.

Ruotsin valtuuskuntaa rauhanneuvotteluissa johti valtaneuvos Johan Paulinus Lillienstedt (1655–1732). Hänellä oli takanaan pitkä ura kuningaskunnan korkeimmissa viroissa eikä hän kovin mielellään ryhtynyt rauhanneuvottelijaksi. Vastuuntuntoisesti hän tämänkin tehtävän silti hoiti.

Johan Lillienstedt, alkuperäiseltä nimeltään Paulinus, syntyi 14.6.1655 Porissa.

Hänen isänsä oli Porin triviaalikoulun opettaja Paulus Simonis Raumannus, joka päätyi Mouhijärven kirkkoherraksi. V. A. Koskenniemi on Lillienstedtiä koskevassa perusteellisessa tutkielmassaan (1954 Turun Ylioppilaassa) todennut Porin triviaalikoulun olleen aikanaan suomenkielisen kirjallisen viljelyksen keskuksia.

Porin koulua käytyään Johan Paulinus kirjoittautui kolmen veljensä tavoin 1640 perustettuun Turun Akatemiaan, jossa hän heti herätti huomiota lahjakkuudellaan ja sai tehtäväkseen akatemian kevätjuhlassa esittää elegiamittaan sepittämänsä latinankielisen runon, Koskenniemen sanoin, "suloisten lupauksien ja suurien toiveiden vuodenajan" kunniaksi.

Turun hovioikeuden presidentti E.J. Creutz kiinnitti huomiota nuoreen Paulinukseen ja valitsi hänet poikansa kotiopettajaksi. Luultavasti tällä oli vaikutuksensa siihen, että Paulinus pian siirtyi Upsalaan opiskelemaan muun muassa oikeustiedettä.

Upsalassa nuori Paulinus kirjoitti merkittävimmän runoteoksensa, kreikankielisen 380-rivisen ylistyksen Suomen suuriruhtinaskunnalle. On otaksuttu (muun muassa Juha Hurme Niemi-kirjassaan) J. L. Runebergin käyttäneen runoelmaa pohjana Maamme-runolleen.

Tässä vaiheessa Paulinus oli jo keskittymässä nousujohteiselle virkauralleen Ruotsin valtiokoneistossa. Hän nautti hallitsijoiden (erityisesti Kaarle XI ja Kaarle XII) luottamusta.

Pelkästään korkeissa siviilitehtävissä ansioitunut Paulinus aateloitiin vapaaherraksi 1713 ja kreiviksi 1719. Hän otti nimekseen Lillienstedt. Myös hänen kaksi veljeään aateloitiin.

Siteet Suomeen Lillienstedtillä säilyvät siten, että hän muun muassa omisti Anolan kartanon Nakkilassa.

Valmistellessaan ja neuvotellessaan Uudenkaupungin rauhaa Lillienstedt oli jo ikääntynyt. Ilmeisesti tyytyväisenä hän vetäytyi Ruotsin Pommerissa oleville tiluksilleen ja hoiti samalla Wismarin tuomioistuimen presidentin virkaa. Hän kuoli 26.9.1732. Hänen näyttävä marmorinen hautamonumenttinsa on Strahlsundin Marian kirkossa.

Marsalkka Mannerheim oli äidin puolelta Lillienstedtin jälkeläinen seitsemännessä polvessa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: