Rauman kesäteatteri: Erilainen ylistyslaulu ystävyydelle – arviossa Sylvia, Tuija ja Pihapuhe - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Erilainen ylistyslaulu ystävyydelle

Johnny-Kai Forssell arvioi Sylvia, Tuija ja Pihapuhe -esityksen.

Tuija, Jaakko ja Sylvia hulvattomassa Heli Laaksosen komediassa Rauman Kuuskajaskarissa.

4.7.2021 15:09

Rauma

Kesäteatteri. Sylvia, Tuija ja Pihapuhe. Kuuskajaskarin kesäteatteri. Käsikirjoitus Heli Laaksonen. Ohjaus Jenni Helenius. Lavastus Jorma Hynynen. Osissa Irma Reunamo, Anneli Larkia ja Petteri Takkinen. Tuotanto Jo-Jo Teatteri. Ensi-ilta 3. heinäkuuta.

Monen muun taidon ohella Heli Laaksonen on myös tarkka ihmistuntija, joka vaivatta sukeltaa ihmismielen syvimpiinkin sopukoihin. Eikä tunnelin päässä aina valoa ole.

Heli Laaksonen on luonut kaksi erilaista ihmishahmoa, ikänaista, jotka kuitenkin täydentävät toisiaan. Molemmissa, Sylviassa (Irma Reunamo) ja Tuijassa (Anneli Larkia), yhdistyvät tuhansien ja taas tuhansien eläköityneitten naisten menneisyys ja fantasiat. Laaksosen huumori ei ole kotikutoista pikku vitseihin perustuvaa näpelöintiä, vaan rehellistä ilkikuria.

Kokoavana voimana näytelmässä on kirpputoripöytä ja tavaroitten sadat tarinat. Jos heitän tämän tavaran pois, heitänkö samalla osan elämääni myös? Jos myyn sen sen liian halvalla, oliko se koskaan minkään arvoinen. Onko elämäni ollut samanlaista?

Laaksosen teksteistä tutuksi tullut salamannopea tunnelmanvaihto pätee nytkin.

Ystävättäret ottavat yhteen, irtisanovat ystävyytensä nopeasti, mutta seuraavassa hetkessä saatetaan jo nauraa. Ja heläyttää ilmoille hersyvä runo.

Ystävyys kestää jopa kovan sarkasminkin. Minä en näe enää kunnolla sen silmälääkärin seinällä olevan taulun ylintäkään E-kirjainta. No, sinä et kyllä näe sitä lääkäriäkään siinä vieressä!

Pihapuhetta vai vihapuhetta?

Tosipaikan edessä ollaan myös, toki. Radiosta kuuluu puutarhaohjelma ja etenkin sen juontajan, Jaakko Pihamaan (Petteri Takkinen), hunajainen, lumoava ääni.

Nyt otetaan naisista mittaa, koskapa molemmat ovat ylettömän ihastuneita tähän salaperäiseen toimittajaan. Aistiiko katsoja Pihamaan puheista jotakin hersyvän pikkutuhmaa?

Surkuhupaisat ratkaisut jäävät välillä hienosti pulppuilevan Länsi-Suomen murteen jalkoihin. Mutta se ei häiritse tippaakaan, hyvin esitetty murre on kuin musiikkia.

Hanki sinäkin oma poni puutarhaasi. Vai miten se meni?

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut