Lastenkirjoissa on meneillään satubuumi - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Lastenkirjoissa on meneillään satubuumi, mutta onko uusilla teoksilla mitään tekemistä perinteisten satujen kanssa?

Uusissa saduissa keskitytään opettamisen sijasta hullutteluun.

Punahilkka ja Punajukka satukuvituksissa vuosien varrella.

29.6. 17:00

Klassiset sadut ovat edelleen lastenkirjallisuuden tärkeä kivijalka, josta versoo myös uutta. Saduissa hyvä ja paha on helppo erottaa toisistaan. Niiden huipentumana on aina moraalinen opetus. Sadut ovat osa yhteistä kulttuuriperintöämme: niihin viitataan taajaan myös muissa taiteissa.

Moni lapsi tuntee nykyisin klassiset sadut parhaiten Walt Disneyn tuotantoyhtiön typistettyinä mukaelmina. Vanhojen satujen kärkevä esitystapa tai suoranainen raakuus voivat myös hämmentää nykyvanhempia, vaikka niistä löytyy edelleen nasevia kiteytyksiä elämän perusasioista.

Lapsille on ilmestynyt viimeisen vuoden aikana pitkästä aikaa paljon uusia kotimaisia satukokoelmia. Lähemmässä tarkastelussa harva niistä kuitenkaan sisältää perinteisiä satuja. Kyse on pikemminkin jutuista, pähkähulluista tarinoista tai arkea ja fantasiaa yhdistävistä kertomuksista.

Grimmin veljesten satukirjan Punahilkka-kuvitusta 1800-luvulta.

Pikku Kakkonen piti hengissä

Suullisena kerrontana levinneet kansansadut kiinnostivat ja hyödyttivät muinoin yhtäläisesti lapsia ja aikuisia. Satujen avulla opittiin moraalia ja käytössääntöjä, mutta ne tarjosivat samalla mahdollisuuden unelmointiin. Kansansatujen kulta-aikaa oli 1800-luvun alku, jolloin esimerkiksi Grimmin veljekset kulkivat ympäri Saksaa keräämässä satuja.

Suomessa 1970-luvun realistinen lastenkirjabuumi jyräsi sadut pitkäksi aikaa lähes unohduksiin. Laji pysyi silti hengissä muun muassa television Pikku Kakkoseen vakiintuneen Iltasatu-osion myötä. Lasse Pöystin kertomat sadut ovat piintyneet monen muistoihin, ja Sinikka Sokka jatkoi perinnettä Grimmin satujen sarjalla juuri ennen vuosituhannen vaihdetta.

Yllättäen satuja on pidetty esillä myös radiossa: 2000-luvun alussa Radio Suomessa esitettiin viiden minuutin mittaan sovitettuja tilaussatuja suomalaisilta kirjailijoilta. Näistä ”pätkäsaduista” koottiin satukirjoja, joista etenkin Hannele Huovin Maailman paras napa ja Mari Mörön Pyryhattu ja Viimapää tekevät hienosti kunniaa perinteiselle sadunkerronnalle.

Uudessa satubuumissa satujen kerrontaan ei suhtauduta ryppyotsaisesti. Teoksista löytyy kosolti huumoria.

Paula Noronen ja Minna Kivelä esittivät Hulluja satuja -kokoelman (Tammi 2021, kuv. Aiju Salminen) satuja ensin suullisesti Radio Playssä ja Podplayssä.

Niissä on absurdia komiikkaa ja kreisiä kerrontaa. Satujen sankareina ovat muiden muassa pahismummo, ehtiväiset vauvat Keke ja Vuokko, kakkakikkare ja kauhuoravat. Runsaan vuoropuhelun vuoksi satujen eläytyvään ääneen lukemiseen tarvitaan useampi perheenjäsen.

Myös Petra Raivosen Ihan pöhkö satukirja (Kumma 2021) ja Ville Nummenpään Hölmöjä iltasatuja (Mäkelä 2020, kuv. Hende Nieminen) irtisanoutuvat jo nimillään satuihin aiemmin liitetystä kasvattavuuden tavoitteesta. Raivolan kirjassa on neljä Pöhkömaahan sijoittuvaa tarinaa. Ensimmäisessä pingviinit kohtaavat saduntuhoamiskomitean. Komitea on värvännyt vakoilijoita, palluraisia, jotka toimittavat kohtaamansa satuhahmot tukikohtaan säilöön.

Nummenpää ammentaa ideoita vanhoista hölmöläis- ja eläinsaduista, vaikka satujen tapahtumat on sijoitettu lapselle tuttuun arkiseen ympäristöön, jota höystetään hassunkurisilla sattumuksilla.

Emmi Jormalaisen kuvituksessa Suomen lasten iltasatuihin (2015) susi ja Punahilkka askeltavat metsässä huolta vailla tasaveroisina kumppaneina.

Arkisatujen Nuku hyvin

Suurista kustantamoista erityisesti Otava on vuosien mittaan pitänyt satukirjallisuutta kiitettävästi esillä asiantuntevasti toimitetuissa ja pieteetillä kuvitetuissa kokoelmissa, joiden käyttöarvoa aika ei ole haalistanut (esim. Kaiken maailman eläinsadut, 2015, kuv. Matti Pikkujämsä, Prinsessojen satuaarre, 2004, kuv. Kristiina Louhi ja Suomen lasten hölmöläissadut, 2000, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin).

Suomen lasten iltasadut -kokoelman (2015) kuvittaja Emmi Jormalainen uudisti klassikkosatujen sankarigalleriaa esittämällä Ruususen ja prinssin tummaihoisina.

Otavan uusin Sanna Jaatisen toimittama satukokoelma Nuku hyvin sisältää alaotsikkonsa mukaan iloisia iltasatuja pienille. Kuvittajina on kolme tyyliltään erilaista tekijää, Emmi Jormalainen, Jonna Markkula ja Nadja Sarell.

Valtaosa kokoelman kirjailijoista on sadun kirjoittajina ensikertalaisia. Tuula Kallioniemi, Siri Kolu ja Mila Teräs ovat aiemmin tehneet satuja ja tarinoita aapisiin. Hannele Lampela ja Jukka Itkonen ovat myös aiemmassa tuotannossaan leikitelleet perinteisen sadun ja sankarien parodioilla.

Nuku hyvin -kokoelmassa on runsaasti arkisatuja, joissa ihme tai muu sadunomainen elementti nyrjäyttää tavallisen arjen sijoiltaan. Klassisten satujen keinoja, kuten asioiden toistumista esimerkiksi kolme kertaa, yllättävien esineiden muuttumista elollisiksi ja lempeää lukijan puhuttelua, hyödynnetään jonkin verran.

Nuku hyvin -kokoelmassa (2021) Jonna Markkulan kuvituskuvassa Magdalena Hain satuun Punajukan uhkana onkin kolme kiukkuista mummoa.

Magdalena Hain satu Punajukka ja kolme kiukkuista mummoa viittaa veikeästi useampaankin klassiseen satuun. Ääneen luettuna toimii erityisen hyvin Jyri Paretskoin peikkosatu Kääkkä ja Ryökäle. Sen jujuna on ä- ja ö-vokaalien runsaus, joka tuo satuun erityistä räyhäkkyyttä.

Ykkösenä ensimmäistä kertaa äänikirja

Kirjallisuuskasvatuksen näkökulmasta joka iltainen kiireetön lapsen ja vanhemman yhteinen lukuhetki on toivon mukaan edelleen hampaiden pesuun rinnastettava tärkeä iltatoimi.

Merkkejä muutoksesta on kuitenkin ilmassa. Viime vuoden myydyimpien kirjojen listauksessa ykkössijalle pääsi ensimmäistä kertaa äänikirja, ruotsalaisen käyttäytymistieteilijän ja NLP-valmentaja Carl-Johan Forssén Ehrlinin satukuvakirja Kani joka tahtoi nukahtaa (Otava 2015, kuv. Irina Maununen, suom. Ulla Lempinen), jota kuunneltiin tilastoinnin mukaan 68 100 kappaleen verran. Kirjan ja äänikirjan niksinä on tarinan yksitoikkoinen ja liioitellun hidas luenta, jonka avulla lapsi nukahtaa nopeasti.

Tilastot eivät tosin kerro sitä, onko äänikirjaa käytetty enemmän lasten vai aikuisten nukahtamisongelmien selättämiseen.

Hieman samalla asialla on Helena Kunicek Boyen Unisatuja. Satuja, jotka auttavat lasta nukahtamaan (WSOY 2020, kuv. Laura di Fransesco, suom. Kati Valli). Se sisältää viisi rauhoittavaa satua, joiden ääneen lukeminen ei kestä viittä minuuttia kauempaa.

Psykologi Kunicek Boye on kehittänyt mindfulnessiin keskittyvän terapiamuodon, jossa satuja käytetään rentoutumisen, rauhoittumisen ja nukahtamisen välineinä. Neljän rentouttavan sadun lisäksi kirjassa on lapsen nukkumaan menoa helpottavia niksejä aikuiselle.

Lukeepa lapsilleen vanhoja kansansatuja, unisatuja tai reteämpiä nykysatuja, kannattaa varata aikaa myös sadun herättämille kysymyksille. Satujen kanssa hoppu ei nimittäin ole koskaan hyväksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: