Arvioi: Porilaisen Arttu Tuomisen Vaiettu on sekä tyylikäs dekkari että pullea sotaromaani - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Porilaisen Arttu Tuomisen Vaiettu on sekä tyylikäs dekkari että pullea sotaromaani

Romaani avaa Artti Tuomiselle uutta latua sotakirjailijana. Ainakin kolmannes romaanista sijoittuu Saksan itärintamalle toisen maailmansodan aikaan.

Vaiettu on dekkarina yhtä toimiva kuin Arttu Tuomisen aiemmat teokset mutta ei toimi yhtä hyvin sotaromaanina.

10.5. 12:53

Arttu Tuominen: Vaiettu. WSOY 2021. 402 s.

Porilaisen Arttu Tuomisen (s. 1981) Delta-sarjan kolmas osa Vaiettu on kiintoisa sekoitus nykypäivään sijoittuvaa dekkaria ja historiallista sotaromaania.

Romaani alkaa rujolla kohtauksella Ukrainassa joulukuussa 1941. Juutalaisnainen piiloutuu vauvansa kanssa juuri, ennen kuin natsit tyhjentävät kylän. Hän saa apua yllättävältä taholta, kun kaksi SS-miestä auttaa piilopaikan löytämisessä.

Siitä siirrytään ilman kummempia aasinsiltoja Porin Liinaharjaan ja syyskuuhun 2019.

Yksityisen palvelutalon lähes satavuotias asukki Albert Kangasharju joutuu iltalenkillään törkeän pahoinpitelyn kohteeksi. Kotvan kuluttua vanhus yritetään häijysti tukehduttaa tyynyllä Satasairaalan vuodeosastolla.

Vaiettu avaa Tuomiselle uutta latua sotakirjailijana. Ainakin kolmannes romaanista sijoittuu Saksan itärintamalle toisen maailmansodan aikaan.

Lähelle nykypäivää sijoittuvissa jaksoissa ovat mukana kaikki Delta-sarjan vanhat tutut: kokenut Jari Paloviita, pikkutarkka Henrik Oksman, kaunis Linda Toivonen sekä Susanna Manner, porilaisen rikospoliisiryhmän järkevä esimies.

Tuominen on luonnostellut joukon kiintoisia sivuhenkilöitä. Kuten Raakel Kallion, Satakunnan Kansan uutistoimittajan, joka tekee välillä rikosjuttuja ja jonka kanssa Jari Paloviidalla säkenöi tuntuvasti.

Entisen poliisipäällikön avioelämä Terhi-vaimon kanssa tuntuu lähestyvän päätepistettään. Tätä prosessia kertoja kuvaa painokkaalla hartaudella.

Yksi Delta-sarjan jatkumoista katkeaa yllättävästi. Kun Verivelassa (2019) ja Hyvityksessä (2020) luodattiin poliisiryhmän jäsenten menneisyyden haavoja ja persoonien kehittymistä, Vaiettu lähtee tämän sijasta perkaamaan maailmanhistorian synkkyyksiä.

Kerronnan keskiöön nousee ns. Panttipataljoona, jonka 1400 suomalaista vapaaehtoista taistelivat SS-divisioona Wikingin mukana itärintamalla lähes kahden vuoden verran, ennen kuin palasivat jatkosodan pyörteisiin.

Samalla näkökulma laajenee myös maantieteellisesti laajemmalle kuin romaanisarjan aikaisemmissa osissa.

Tuominen on dekkaristina varttunut tekijä, sotakirjailijana taas aloittelija. Se näkyy kirjoitusotteessa.

Dekkarina Vaiettu on yhtä tyylikäs, vauhdikas, sidosteinen ja loppuun hiottu kuin muutkin Tuomisen WSOY-dekkarit.

Puolestaan sotaromaanina uutuus koettaa nitistää monta kärpästä yhdellä iskulla. Se, mikä toimii dekkarissa, ei välttämättä päde sotakirjaan.

Ylimääräistä asiaa kertyy liikaa varsinaisen sotajuonen ympärille. Romaanikertoja kuvaa mielellään itärintaman raakuuksia viimeistä hylsyä ja saappaanjälkeä myöten.

Juuri Delta-sarjaan olisi kenties sopinut paremmin lähempänä nykypäivää liikkuva, yksinäinen dekkarijuoni.

H. C. Andersenin Pieni tulitikkutyttö (1845) saa roolin dekkarin tulkinta-avaimena.

Surullinen tanskalaissatu on portti Albertin muistiin, joka on saanut painokseen liikaa sysimustia sotakokemuksia. Tällaisen painolastin tuhovoimaa on lähes mahdoton kuvitella loppuun saakka.

Tutustuttuaan Albertiin Paloviita muistaa omat vanhempansa, joiden kanssa hän on ollut aivan liian vähän tekemisissä:

”Hän oli pakoillut heitä liian monta vuotta, oikeastaan koko elämänsä, mutta aika juoksi kuin hiekka tiimalasissa, ja jos hän haluaisi paikata heidän välinsä, työ pitäisi aloittaa heti.” (s. 84)

Letkeän lukuromaanin tekijänä Arttu Tuominen on lähes vailla vertaa. Vaietun kerronta on niin luistavaa, että viisikymmentä sivua kuluu hetkessä.

Se jos mikä kertoo kynäilijän taidosta.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos