Joonas Kallosen esikoisromaani Giljotiini uneksii maailman muuttamisesta terrorismin ja taiteen keinoin - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Joonas Kallosen esikoisromaani Giljotiini uneksii maailman muuttamisesta terrorismin ja taiteen keinoin

Perinteisen romaanikerronnan, esseetekstin ja tajunnanvirtatekniikan yhdistelmä on teholtaan pysäyttävä.

Joonas Kallosen esikoisromaani Giljotiini on yhden päivän romaani hirvittävän terroriteon valmistelusta ja loppuun viemisestä.­

3.5. 17:00

Joonas Kallonen: Giljotiini. WSOY 2021. 445 s.

Joonas Kallosen (s. 1989) esikoisromaani Giljotiini on räväkkä kuvaus ääriliikkeistä ja nuorten romaanihenkilöiden pakkomielteisestä halusta saada muutos aikaan keinoista välittämättä.

Päähenkilöinä on kaksi sisarusta, Mikael ja Sofia. Veli asuu Pariisissa, sisko Helsingissä. Molemmilla on sama tavoite: sytyttää ympäröivä yhteisö muuttamaan periaatteitaan niin, että tulevaisuuden ihmisillä olisi parempi olla.

Kun Mikael turvautuu terrorismiin, Sofia päättää parantaa maailmaa veret seisauttavan kokonaistaideteoksen avulla. Veri lentää kummassakin proggiksessa.

”Tästä tulee vaikea päivä. Riitojen, aikataulujen ja aaveiden päivä. [--] On pyrittävä kiinnittymään todellisuuteen sellaisena kuin se meille ilmenee.” (s. 23)

Giljotiini on yhden päivän romaani hirvittävän terroriteon valmistelusta ja loppuun viemisestä.

Mikael elää koko päivän unen ja valveen rajamailla ja aistii virtaavaa liikettä tajunnantilojen välillä. Hänelle todellisuus ja uni ovat samaa jatkumoa.

Nuori suomalainen on sitä mieltä, että maailma tarvitsee hirviöitä. Siksi Mikael haluaa kehittää itsestään sellaisen. Hän löytää Ranskasta nopeasti sielunveljiä, joiden kanssa syntyy vaikuttava terroristisolu. Nuoret terroristit unelmoivat Euroopan viimeisestä päivästä, jonka tuhkasta voisi nousta entistä vahvempi feenikslintu.

Terrori-iskun kohteeksi valikoituu Sciences Po -korkeakoulu. Kuukausien valmistelut: koulun piirustukset, aseita, räjähteitä… Kun yritysmaailman ja politiikan huippuja on koolla koulun auditoriossa, on iskun aika. Vapaan markkinatalouden haasteita ja lupauksia käsittelevä seminaari tulee saamaan mieliinpainuvan käänteen.

Terroristit kääntävät edukseen ihmisten normaaliuden ja onnellisuuden kaipuun. Kun mahdollisuudet onnelliseen arkeen on poistettu, ihmiset taipuvat luonnostaan muutoksen puolustajiksi.

Rosoisuudestaan huolimatta Kallosen identiteettikuvaus on vaikuttavaa.

Nuorista itsestään käsin lähtevä tajunnanvirta hapuilee suuriin tavoitteisiin, mutta kokonaisuus hahmottuu vasta sitten, kun kriittiset rajat on ylitetty eikä paluuta normaaliin enää ole. Perinteisen romaanikerronnan, esseetekstin ja tajunnanvirtatekniikan yhdistelmä on teholtaan pysäyttävä.

Giljotiinissa terrori-isku vertautuu ainutkertaiseen kokonaistaideteokseen:

”Oikeasti sen kuukausia kestävä järjestely ja käytännön toteutus näyttävät arjelta. Se ei ole kaunista eikä rumaa. Se on ongelmien ratkaisua, jotta päästäisiin tiettyyn päämäärään. Se on prosessina samanlainen kuin jokaisen ihmisen vajaa pelikenttä, sarja konkreettisia siirtoa kohti epämääräistä tulevaisuutta.” (s. 161)

Samantyyppinen idealisointi seuraa myös Sofian performansseja Helsingissä. Muita performanssin osallistujia heikottaa välillä katsoa tytön intensiteettiä aiheensa äärellä.

Kallosen debyytissä painava sanottava on puettu tavanomaisesta ja sovinnaisesta poikkeavaan asuun. Giljotiini onnistuu siinä missä romaanihenkilönsäkin, pysäyttämään seuraajansa jälkistrukturalistisen ahdistuksen äärelle, kun mistään ei saa kunnolla kiinni ja elämä näyttää hyödyttömältä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?