Kolumni: Leo Tolstoin arvoitus kaipaa yhä pöllyttämistä - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Tolstoin arvoitus kaipaa yhä pöllyttämistä: luonnonlapsi, anarkisti, kirjailijaesikuva, uskonpuhdistaja vai jotain muuta?

Jo Tolstoi sen havaitsi: Valtaosa ihmisistä ei ajattele löytääkseen totuuden, vaan ainoastaan vakuuttuakseen elävänsä itse totuudessa.

27.3. 13:01

Siltala julkaisi hiljattain kaksi Leo Tolstoin (1828–1910) elämään ja kirjailijantyöhön pureutuvaa teosta. Toisessa Maksim Gorki muistelee tapaamisiaan Tolstoin kanssa, toinen uutuus Mitä Tolstoi todella sanoi? taas pureutuu Tolstoin kirjalliseen tuotantoon.

Vaikka Tolstoista on kirjoitettu jo reilun sadan vuoden ajan, suomalaiskirjoittajien antologia osoittaa, että juuri kirjailijan arvoitus kaipaa edelleen pöllyttämistä. Hänen teoksistaan aukeaa näet yhä uusia maisemia ja ennen kuulumattomia näkökulmia.

Tolstoi ei tunnustanut mitään traditiota, ei historiallista eikä teoreettista. Ikuinen luonnonlapsi taipui auktoriteetteihin tavattoman vastahakoisesti.

Kirjailijan ajatuksissa ihminen syntyi vapaana ja täydellisenä, kunnes yhteiskunta pilasi hänet ja pani kahleisiin. Näitä ”kahleita” ihminen ei kuitenkaan hevin erottanut, vaan sopeutui niihin ja vaati muiltakin samaa. Tämä tietoisuus ajoi Tolstoista vaatimaan muun muassa armeijan lakkauttamista.

Tolstoi tuli hyvin tutuksi minulle viime keväänä, kun valmistelin hänestä elämäkertaesseetä Theseuksen henki -kirjaani. Huomasin, että kreivin elämä pyöri vuosikymmeniä Sofia-vaimon ympärillä. Kreivitär opetti miehensä elämään ihmisiksi kotona ja maailmalla – ja jopa kirjoittamaan kunnollisesti.

Vanhemmiten Tolstoi ajautui kauemmaksi paitsi vaimostaan, myös tärkeimmistä venäläisistä instituutioista (valtio, kirkko ja niin edelleen). Hän hylkäsi jopa elämäntehtävänsä kaunokirjailijana.

Tolstoi kieltäytyi Nobel-ehdokkuudesta 1906. Hänen mielestään raha oli paholaisen keksintö ja suuri rahasumma kuin läjä roskia. Juoksupoikanaan Ruotsin Akatemian suuntaan kreivi käytti Arvid Järnefeltiä.

Panin merkille saman kuin Maksim Gorki: kreivillä oli hyvin vähän todellisia ystäviä.

Gorki näki omin silmin, että Tolstoi välitti hyvin vähän toisten ihmisten sanomisista ja ajatuksista ja tuntui elelevän ylhäisessä henkisessä yksinäisyydessä muiden yläpuolella, olivat muut kuinka fiksuja tahansa.

Juhani Niemen mukaan Tolstoin teokset ovat edelleen esille nostamisen arvoisia, vaikka hänen niihin puhaltamiinsa aatteisiin ei voisi sitoutua.

Tolstoin havaintojen lahjomattomuus oli rikkautta itsessään. Hän huomasi ihmisillä tärkeitä rajoitteita erityisesti totuuden etsimisessä ja hyväksymisessä. Valtaosa Tolstoin tapaamista ihmisistä kun ei ajatellut löytääkseen totuuden, vaan ainoastaan vakuuttuakseen elävänsä itse totuudessa.

Kolumnia on korjattu 29.3. klo 9.30: Kolumnissa väitettiin virheellisesti, että Tolstoi olisi kieltäytynyt Nobel-palkinnosta 1906. Todellisuudessa Tolstoi kieltäytyi Nobel-ehdokkuudesta.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: