Arvio: Tiina Raevaara Polaaripyörre - Kulttuuri - Satakunnan Kansa

Tiina Raevaaran ympäristöahdistus poiki Huippuvuorille sijoittuvan ekotrillerin

Lukuromaanina Polaaripyörre pelaa jännityksellä ja kauhulla.

Kirjailija Tiina Raevaara kuvaa jännitysromaanissaan valtamerentutkimusta ja kauhuja ilmastokatastrofin keskellä.

24.3. 13:10

Tiina Raevaara: Polaaripyörre. Like 2021. 317 s.

Tiina Raevaaran (s. 1979) uusi jännitysromaani Polaaripyörre on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Kaksoiskierre-romaanille.

Huippuvuorille sijoittuvan kirjan aloitus tunnelmoi samaa kuin Alistair MacLeanin Karhusaaren (1971) pysäyttävä johdanto, kun Jäämeren saarista maalataan hyvin ahdistava ja luotaantyöntävä kuva:

”Huippuvuoret vihaa ihmistä. Se tekee kaikkensa karkottaakseen kaksijalkaiset loiset kimpustaan: yrittää tappaa ne ikiroudalla, jääkarhuilla, sysipimeällä merellä, jäätiköillä, äkkijyrkillä vuorenrinteillä, lumivyöryillä, hyytävällä tuulella ja neljä kuukautta kestävällä polaariyöllä.” (s. 9)

MacLean vei Huippuvuorille elokuvantekijöitä, Raevaara taas valtamerentutkijoita.

Suomalaiset romaanihenkilöt naureskelevat Huippuvuorten vinksahtanutta jäämaisemaa. Ikiroudan maahan ei voi haudata ketään, koska mikään ei maadu.

Kaksoiskierteestä tutut Eerika ja hänen erikoinen tyttärensä Tuulikki ovat jälleen mukana. Huippuvuorille majoittuneeseen suomalaiseen merentutkimusryhmään kuuluu muun muassa entinen poliisi.

Menneisyydestä ei irrottauduta noin vain. Kaksoiskierteen päähenkilöistä Kristiina tuntuu vaikuttavan Eerikan ja Tuulikin elämään kaukaa Suomesta käsin.

Avaruusseikkailuita ja fantasiaa rakastava yhdeksänvuotias Tuulikki säilyttää arvoituksellisuutensa tässäkin romaanissa.

Kirjailija on käynyt Huippuvuorilla tiedetoimittajien matkalla 2018. Vaikuttava ympäristökokemus tuotti muun muassa uutuusromaanin. Pääkaupunki Longyearbyenissa vaanii muitakin vaaroja kuin jääkarhuja, joiden vuoksi kaikkien talojen ovet pidetään auki.

Huippuvuorten ikirouta on alkanut sulaa ilmastonlämpenemisen seurauksena. Sulaminen vapauttaa inhottavan pöpön, ekskavaatin, joka saa ihmiset tekemään kaistapäisiä juttuja.

Tiedekerronta käy syvälle. Kertoja viljelee tämän tästä sivistyssanoja. Mikrotomi, sytologia, flagellaatti, evolutiivinen, sentrifugiointi, trofosoitti, reagenssi, kryoniikka ja niin edelleen täytyy katsoa sanakirjasta.

Tapahtumat sijoittuvat kahden kesäkuukauden ajalle. Kerronta saa lisää kierroksia, kun Eerika pestautuu mukaan Huippuvuorten venäläisalueen syväjäädytyslaitokseen, jossa eläviä ihmisiä tainnutetaan syvähorrokseen.

Lukuromaanina Polaaripyörre pelaa jännityksellä ja kauhulla. Huippuvuorilla tulee romaanihenkilöitä vastaan jopa käveleviä zombeja.

Uutuus sisältää hieman tyhjäkäyntiä, todella vähän huumoria sekä synkistelevän ja koko ajan ahdistuneemman romaanikertoja. Mutta vastaan tulee myös ravistelevaa kommentointia ihmiskunnan tulevaisuudesta. Raevaara kytkee ympäristökeskustelun luontevasti romaaniinsa.

Romaanin eetos on sysimusta: ihmiset matkaavat kohti vääjäämätöntä tuhoa. Voitaisiinko jalon kansan parhaat yksilöt jäädyttää odottamaan parempia aikoja?

Polaaripyörteessä bakteeritutkijoiden moraali on tärkeä kuvauskohde. Tässäkin kertoja alleviivaa tutkijoiden jääkylmiä asenteita. Maailmanlaajuisen ihmismassan hyvä ei välttämättä ole se ensimmäinen prioriteetti.

Arviota on korjattu 24.3. klo 13.30. Tiina Raevaaran aiemman Kaksoiskierre-romaanin nimessä oli virhe, joka on korjattu arvioon.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut